Miks monet teinit huutavat aina välillä tuolla pihalla että "Vittu mä rakastan sitä" ym..kun on näitä meiän koulussa nähty ja suhteet on kestäny yleensä vaan 2 viikkoa..kertokaa siis mulle miten joku voi rakastua alle 2viikossa? (ei mitenkään, ihastua kyllä voi) itse olen seurustellut kohtapuolin 3kk ja vasta nyt olen sanonut jätkäkaverilleni rakastavani häntä. Tosin vieläkin tuntuu liian lyhyeltä ajalta..mutta se on totuus..mutta että esim. alle 2 viikossa?
- Ihmettelevä 87 -
- Ihmettelevä 87 -
Vastaukset 9
Vanhimmat
...aikoinani ex-äijälleni sanoin "rakastan", suurinpiirtein noihin aikoihin (siis 3kk)... No, kyllä vieläkin tuntuu, että rakkautta se oli, vaikka suhde kestikin vain vajaan vuoden.
Nykyisen mieheni nähdessäni kuului PLING, ja rakastuin ensisilmäyksellä. Nyt yhdessä päälle 2v ja rakkaus jatkuu edelleen, eri muodossa vain.
Sitä olen ihmetellyt näin yleisesti, että miksi erotaan heti, kun suhde normalisoituu, eli palataan arkeen? Ja olen kyllä kummastellut tuota teinien "rakkautta"... ei välttis edes tunneta, rakastutaan vain ulkonäköön.
Hauskaa kun teinit puhuu siitä, miten on outoa kun teinit sanoo rakastuneensa... :) Teiniys loppuu määritelmän mukaan kun täyttää 20. Henkisesti voi tietty olla teini vanhempanakin.
Mutta tohon asiaan: oon kyllä sitä mieltä että alle 2 viikon ei voi todella rakastaua toiseen. Ihastuminen ja rakastuminen tai varsinkin rakastaminen ovat eri asioita vaikka ensimmäinen joskus johtaakin jälkimmäiseen. Eli "rakkautta ensi silmäyksellä" ei ole, mutta rakkauteen myöhemmin johtavaa "ihastumista ensi silmäyksellä" kylläkin.
ns. teinirakkaus oli mulla ja varmasti monella muullakin on vaan omien tarpeiden tyydyttämistä. Rakastutaan rakkauteen, ei osata päästää irti tunteesta ja ajetaan vaan oman hyvänolon tunnetta eteenpäin --> tämä siis ei ole rakkautta. Hauska ilmiö on myöskin se, että kun kaikki kaveritkin seurustelee ja "rakastaa" niin munkin pitää, vaikka sitten prkl väkisin. Sitten vielä julistetaan maailmalle, että vanhemmat ei ymmärrä, että näinkin nuori voi rakastaa! Itekin oon ollu 14v umpipähkää "rakastunu", vasta myöhemmin huomasin, että "rakkaus" oli vaan korvike yksinäisyydelle ja pönkitti vaan mun omaa itsetuntoa. En halunnu, että se jätkä ois ollu onnellinen, riitti, että minä olin.
Pakollinen osuus:
Konsanaan ei ole maan päällä nähty moista,
Ei neitoa niin kaunista tai ihanaa!
Valita hän ei voinut ketään toista
Kuin Eldenean prinsessaa!
Sai kuningas nyt neitosen sievän,
Yksin ja vain omakseen!
Hän tiesi noiden silmäysten vievän
Heidät ikuiseen rakkauteen!
Jäi varjoihin yksin itkemään
Lintu menneiden aikojen.
Ei menetystä pystynyt kestämään,
Lapsi viimeisten taikojen.
Rakkautensa hän joutui salaamaan
Sai osakseen vain kivun ja tuskan.
Ei pystynyt kultansa luokse palaamaan
Jäi syleilyyn lintu sateen ja usvan.
Luopui lintu onnestaan,
Nähdäkseen kuninkaansa hymyn.
Kaikkensa hän oli valmis antamaan,
Jopa rakastamisen kyvyn.
Ketään muuta suostunut ei ottamaan
Lintu ikuisen ahdingon.
Ketään muuta suostunut ei katsomaan
Kuin kuningasta tulen ja auringon.
Ei kuninkaalle koskaan kerrottu
Pikkuisen rakkaudesta.
Ei hänelle sanallakaan mainittu
Linnun sydämen ankeudesta.
Viimein aika jätti kuninkaan
Myös hänen prinsessansa.
Alle maan vaipuivat he nukkumaan
Vieressään rakkaimpansa.
Unohtanut ei lintu konsanaan
Onnea hänen aurinkonsa.
Vaipunut ei myöskään unholaan
Hänen oma turmionsa.
Ei löydy rakkautta puhtaampaa
Kuin sen joka on onnestaan valmis luopumaan.
Ei koskaan mitään kauniimpaa
Kuin se joka toisen ilosta pystyy nauttimaan.
Kyynelsilmin katoaa
Lintu viimeinen lajiaan.
Ylitse taivaan liitää ja vajoaa
Yksin viettää hän ainiaan.
toi on just sama, kuin että miten yleensä teinit voi rakastua?
Rakastaa oikeasti voi vain kerran. Muut ovat ihastuksia.
paskanmarjat.
Asia on näin. Muut ovat ihastuksia,mutta on jokaiselle on olemassa vain yksi ainoa jota rakastaa oikeasti.
...jaksa uskoa tuohon "yhteen oikeaan". Täydellisiähän me emme koskaan tule olemaan, joten tuskin (minä ainakaan) löytää sitä täydellistä rakkautta. Toki tunne voi olla sellainen, mutta ei välttis tämä tunteen kohde. Jokaisella meistä on omat vikansa, joista joku ei pidä. Ja nämä viat voivat vuosien kuluessa paisua niin, ettei tätä enää kykene rakastamaan. Mitäköhän hourin? No jaa, jotain tuollaista ajoin takaa.
Minä rakastan miestäni hänen vioistaan pahemmin välittämättä, mutta tiukan paikan tullen voisin lähteäkin. Uskon, että löytäisin jonkun toisen, joskus.
Sanotaan, että sen kyllä tietää kun rakastunut. Mä taisin sanoa rakastavani ex poikaystävääni, kun oltiin seurusteltu noin reilu 3 viikkoa. Kadun sitä.. Epäilin tunteitani, koska aina puhutaan, että ei se niin nopeasti ole mahdollista, mutta tunteet olivat niin vahvat ja merkit selvät. Toisaalta olin kyllä tuntenut pojan jo monta vuotta ja samalla riparillakin oltiin, jolla pääsi tutustumaan ja ihastumaan aika syvästi. Seurusteluasteelle päästessä olin hyvin onnellinen, koska poika oli kaikkea, mitä olin halunnut ja enemmänkin ja tunteet voimistuivat. Siksi luulen, että rakastuin niin suin päin. Pikku hiljaa rakastuin vain enemmän. Rakastuminen ja se että rakastaakin on tietysti kaksi eri asiaa. Mä uskon, että voi rakastua niinkin lyhyessä ajassa, jos kaikki täsmää ja on tunnettu jo ennen seurustelua... Toivottavasti ymmärsitte mun pointin. :)