Elämä on tänään täyttä paskaa...
Ilmeisesti olen kakkos tyypin bipo. Valmistun neljän vuoden opiskelun jälkeen ammattiin ja minusta tuntuu, että en kykene niitä töitä tekemään ja tässä talouden tilassa töitä edes saa. Ihmissuhteeni on retuperällä ja tulen siis jäämän todennäköisesti hyvin yksinäiseksi. Häpeä painaa kaikesta päälleni. Millä hitolla tätä jaksaa...niin joo kohta tulee taas nousukausi ja sen tietää mitä se maksaa.
Ilmeisesti olen kakkos tyypin bipo. Valmistun neljän vuoden opiskelun jälkeen ammattiin ja minusta tuntuu, että en kykene niitä töitä tekemään ja tässä talouden tilassa töitä edes saa. Ihmissuhteeni on retuperällä ja tulen siis jäämän todennäköisesti hyvin yksinäiseksi. Häpeä painaa kaikesta päälleni. Millä hitolla tätä jaksaa...niin joo kohta tulee taas nousukausi ja sen tietää mitä se maksaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole noin masiksessa.Olet varmaan vielä nuori, ja kaikki mahdollisuudet edessä.Ulkoile, kun on hieno sää, se nostaa kummasti mielialaa.
Koskaan ei saa antaa periksi, tai sitten kyllä joutuu perikatoon.Ja tuskin olet turhaan opiskellut ! Moni ei ole edes opiskellut, sullahan on jo yksi etu puolellasi.On kovaa kantapään kautta opiskella ammatteja, joten eipä elämäsi huonolla mallilla ole.
Tänään olo ollut pahimmillaan. Joo kyllä mää tiedän, että ei saisi antaa periksi, mutta en vaan sitä aina muista. Olen vältellyt puhelinta jo monta päivää ja pidin sitä kiinni jonkin aikaa. Tänään olin aivan kauhuissani kun se soi, en vaan voinut vastata. Samaten jouduin tekstiviestitse kieltäytymään yhdestä tapahtumasta. Sen kirjoittamiseen meni älyttömösti aikaa, kun yritin muotoilla sanoja oikein. Tänään istuin keittiössä ja pidin terävää veistä kädessä ja mietin jos kuitenkin tekisin sen. (joo tiedän, että ranteen aukominen on sitä ja tätä ja tuskin koskaan itsemurhaa aidosti yritän). Joskus pahimmassa masennuksessa(niin kuin nytkin) katson omaa valokuvaani, jossa olen jotain 2-3 vuotias. Syntyy sellainen olo, että mun on sentään voitava pelastaa tuo lapsi, vaikken perkele muuta jaksaisikaan. Silloin tulee kyyneeleet väkisin silmään niin kuin tulee parhaillaan tätä kirjoitettaessa.
On siellä hieno sää tosiaan. Näen ikkunasta juuri sitruunaperhosen lentävän. Ihana kevät, kun siitä vielä osaisi iloita. Rakastan niin kevättä, vaikka kaikki nyt tuntuukin paskalta.
Ei tässä itekään parhaalla mielellä olla.Mä yritin itsaria lääkkeillä,mutta onneksi yritys meni puihin,tosin mielisairaalakeikka siitä tuli.En suosittele paikkaa kenellekään.Ei koskaa mene niin huonosti ettei siitä vaikka hurtilla huumorilla selvitä.Nyt sen itse ainakin tiedän.Ei saa jäädä tuleen makaamaan vaan on pystypäi torjuttava masennus.Voimia jaksaa kyllä tämä elämä on elettävä vaikka piruuttaan.
Mulla on aika sama fiilis..et oo ainoa,jos lohduttaa. Ja yksinäisyydestä,jos kaipaat ymmärtävää ystävää voitais vaikka meilailla?
On se "hauska" lukea omia viestejään eri päivinä. Nyt olen taas ihan onneni huipulla. Vkonloppu oli äärettömän hyvä. Peuhasin kaverin mukuloitten kanssa, cruisailtiin toisen kaverin jenkkiautolla, kävin kirpputoreilla, kahvilassa, autourheilu-kilpailuissa... Tää mun mieli on kuin pomppiva kumipallo. Olen sentään jo nyt, vihdoin ja viimein, kymmenen vuoden sairastamisen jälkeen, hakenut itselleni apua, josta olen hyvin ylpeä. Tänään näen vain positiivisa asioita ympärilläni ja se on ihmeellistä, kun vertaa tuohon mitä kirjoitin 15.4. kyllä mulle voi meilata asioista ja vaikka ei niin asioistakaan. Vastaan kun kerkiän. [email protected]