Teollisuuden

Mutta joukossa on voimaa.Jos esim. Paperiala,ahtaajat ja kuljetusala ja sähköala esim. yhdistyis ja sanois että nyt ollaan lakossa niin mikään ei liikkuis mihinkään ja alkais päättäjät toimia ja nopeesti! Ja korotukset kaikille samansuuruisena.

jatkohakemus kun tehdään netissä, käsittely kestää 1.5 viikkoa, saman kestää, kun jatkohakemuksen tekee paperille, joka lähetetään postissa liittoon. Eräässä toisessa liitossa, jatkohakemuksen kun tekee netissä, rahat on tilillä parin päivän päästä. Olen ymmärtänyt, että netissä tehdyn jatkohakemuksen pitäisi lyhentää käsittelyaikaa, kun siitä jää pois yksi päivä, minkä matkan se kestää postissa kulkiessa.Tämän 1.5 viikkoa se kestää kuulema, vaikka olis työttömiä vähemmänkin. Minä mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu, kun viisi liittoa yhdistyy.....epäilen KAAOS!

En tiedä tästä asiasta yhtään mitään, mutta vastaan siihen silti seuraavasti:
ensinnäkin se olisi todella hyvä, jos suomalaisella työmiehellä olisi olemassa tukea ja turvaa tarjolla.

Toiseksi voidaan todeta, että paras tuki ja turva mitä suomalaiselle työmiehelle voidaan tällähetkellä tarjota olisi se, että osattaisiin poistaa ja muuttaa niitä asioita, jotka ovat niiden kilpailukykytekijöiden esteenä, jotka mahdollisesti estävät sen, että Suomessa tuotettu työ tai palvelu ei ole asiakkaiden kannalta kiinnostavin.

Ja se, että tähän voitaisiin päästä edellyttäisi sitä, että työmiesten edusmiesten tulisi itsensä tuntea työalansa, jota edustavat niin hyvin, että siitä osattaisiin sanoa se kuinka sen kilpailukykytekijöitä voidaan muuttaa siten, että työn tekemisen antama voitto yrittäjälle voi olla riittävä. Yritykset ovat olemassa ensisijaisesti siksi, että ne tuottavat voittoa omistajilleen. En kiellä tietenkään myöskään sitä, että yrityksillä on vaikutusta työvoiman toimeentuloon liittyvissä asioissa. Mutta epäilen sitä, että yhtälö toimisi jälkijättöisesti, että ensin palvelijat pyöritettäisiin untuvapatjoissa tarjottaisiin päälle piffit ja konjakit ja sitten arasti tiedustellen kyseltäisiin tuntemuksia sen suhteen, että töihinkin pitäisi tarttua.
Pikku liekki persuuksien alla ja tippa kylmän hikeä on monesti parempi asetelma kuin esiksi mainittu. Edellyttäen toki sitä, että myönnetään se tosi seikka, että kaikki ovat samassa veneessä, eikä osaa porukasta yritetä savustaa ulos. Koska voihan olla niin, että ulos savustetulla voi olla se tietämys siitä mitä sitten tehdään kun ollaan siinä tilanteessa, ettei tiedetä mitä pitäisi tehdä?

Toisekseen suomalaisen työmiehen etujen puolustaminen vaatisi vähän samaa kuin Tuurin kirjojen pohjalta tehdyssä talvisota filmissä, jossa etelä-pohjalaisten eversti piti puheen, että: "meiltä voi aina vaatia, mutta paha meiltä on tulla mitään ottamaan". Ja tämä ei nyt tarkoita sitä perinteistä liturgiaa, että "saavutetuista eduista ei tingitä". Vaan sitä, että toimitaan oikein nousukaudella ja tasaisessa laukassa siten hädän hetkellä työ voidaan turvata. Olivatpa nämä toimenpiteet sitten uhrautumista vaativia tai ei. Omasta "hyvästä ja kauniista olostaan" on myös osattava oppia tinkimään tietyissä tilanteissa!
Ja niitä tilanteita joissa näin olisi meneteltävä olisi myös opittava tunnistamaan!

Kuka olisi se politiikko joka osaisi sanoa, että lamaa ja taantumaa on nyt niin, että taas on suomen miehen taisteltava sitä vastaan? Aina meitä voidaan tulla yrittää lamauttamaan, mutta ei meidän siihen renkutukseen tarvitse mukaan lähteä! Sillä meillä on asiaan oma mielipidekin sanottavana. Kohotetaan kolminkertainen eläköön huuto itsenäiselle isänmaalle, suomalaiselle työlle ja laman tappamiselle!

Poliitikot on kuin maansa myyneet ja hokevat taantumaa. Samoin optiopalkitut yritysjohtajat.

Mikseivät ne tehneet sellaisia optio-ohjelmia, että ne olisivat lauenneet talouden taantuman aikana, jos yritys ja sen henkilöstö olisivat pysyneeet pinnalla tai silloin voittaneet markkinaosuutta? Se olisi ollut enemmänkin hyvän johtamisen merkki kuin talouden noususyklistä palkitseminen. Ja valtion yhtiössä poliitikotkin olisivat voineet esittää näitä ajatuksia.

Miksi meidän pitää seisoa vihollisen edessä kädet pystyssä tai luuhata kädet veltosti taskunpohjalla roikkuen, olipa se sitten sotilaallinen tai talouden puolelta tullut uhka?

Kovasti on virret vaihtuneet sitten sukupolvien muutoksen myötä. Perusvire toki voisi olla sama, jos kaikki pumpulin utuiset tunteet voitaisiin jättää. Ja siirtyä arjen ahdistavan realismin vaatimiin toimenpiteisiin. Olivatpa ne sitten millaisia laillisia keinoja tahansa, että yksilöiden itsemääräämisoikeudet voidaan turvata.

Koska kyseessä on myös tämäkin puoli asiasta, ihmisten suhde valtioon ja kunnalliseen sektoriin.

Ei ole olemassa hyvinvointiyhteiskuntaa. On vain olemassa ihmisiä, jotka yhdessä toimien voivat parantaa toistensa ja yhteisiä elinoloja. Ja nämä toimet on opittava tekemään siten, että niissä on jokaisen panos mukana. Ja erilaiseta tiimityöstä huolimatta, että ajatus jokaisen panoksen hyödyntämisestä voidaan toteuttaa se vaatii hyvää johtamista, osaavia tekijöitä ja sellaiset organisaatiot, jotka osaavat edellämainittuja asioita tuottaa.

Ja, että se mikä mahdollisesti on kasvukelpoista voidaan saada hyvään maahan, että sen tuottoa voidaan päästä katsomaan ja tekemään niitä toimenpiteitä joita se vaatii. Jos sellaista osaamista jossain on olemassa.

Ainakin nuoremmilla uskon, että vielä
on mahdollisuudet korjata rikottua ja rakentaa sitä uutta mitä tarvitaan, että seuraavillakin on olemassa vapaat kädet tehdä omia ratkaisujaan yhteisen isänmaan asian eteen.

Vain vapaa kansalainen joka pystyy toteuttamaan niitä asioita omalla mikrotasollaan mitä maa vaatii. Ja ymmärtämään sen mitä ne ovat eritilanteissa. Ja tämä on se sellainen varustus, jota on meiltä paha tulla pois ottamaan! Kuitenkin on erityisen tärkeää muistaa, että joka tapauksessa jokainen on yhtä arvokas ja tärkeä yhteiskunnan jäsen!

Vaikka en tiedäkään ovatko nämä niitä asioita, joita on koulujen oppisuunnitelmissa, tai erilaisten ihmisten kanssaan työtä tekevien virkamiesten agendassa milläänlailla kirjattu?

entisestään, SAK rahoittaa vasemmistopuolueita. Ne rahat millä pitäisi kouluttaa Ay-väkeä, annetaankin puolueille. Onneksi en ole äänestänyt mitään tuen saaneita puolueita.