Turku, kuten tunnettua, on Suomen vanhin kaupunki.
Jo 1200-luvulta lähtien on sivistys ja elämän taito tullut Turun kautta maahamme.
Olihan Turussa mm. Suomen ensimmäinen yliopisto.
Nyt on taas uusi lehti kirjoitettu historian pitkässä juoksussa ja kuinkas muuten, Turussa.
Turussa on avattu Päiväunitalo – hip hurraa!
Tarkoituksena on, että mahdollisimman moni keskeyttäisi päivän kiireensä ja menisi päiväunille eli päikkäreille Päiväunitaloon.
Siellä voi ottaa joko vain vartin nokoset tai peräti tunnin torkut. Eikö olekin hieno idea.
Pois turha kiirementaliteetti, sillä pienet päikkärit piristävät kummasti. Senhän me eläkeläiset tiedämme, kun olemme tottuneet päikkäröimään joka päivä. Joskus parikin kertaa päivässä.
Turun Päiväunitalossa on tarjolla patjoja, tyynyjä, pehmoleluja ja jopa tuutulaulua sitä haluaville.
Ja kaiken huipuksi, päikkärit Päiväunitalossa ei maksa mitään!
Näin se kehitys kehittyy. Ensin keksittiin kiire ja hölkkämentaliteetti. Siitä seurasi loppuun palaminen ja ennenaikainen eläkeputki.
Nyt on sitten heiluri heilahtanut toiseen laitaan ja nyt suositellaan ihan tavallisille suomalaisille työssä käyville ihmisille päikkäripaikkaa, jolla torjutaan sitä loppuun palamista.
Päikkärit piristävät ja tekevät niin hyvää sydän paralle.
Jo 1200-luvulta lähtien on sivistys ja elämän taito tullut Turun kautta maahamme.
Olihan Turussa mm. Suomen ensimmäinen yliopisto.
Nyt on taas uusi lehti kirjoitettu historian pitkässä juoksussa ja kuinkas muuten, Turussa.
Turussa on avattu Päiväunitalo – hip hurraa!
Tarkoituksena on, että mahdollisimman moni keskeyttäisi päivän kiireensä ja menisi päiväunille eli päikkäreille Päiväunitaloon.
Siellä voi ottaa joko vain vartin nokoset tai peräti tunnin torkut. Eikö olekin hieno idea.
Pois turha kiirementaliteetti, sillä pienet päikkärit piristävät kummasti. Senhän me eläkeläiset tiedämme, kun olemme tottuneet päikkäröimään joka päivä. Joskus parikin kertaa päivässä.
Turun Päiväunitalossa on tarjolla patjoja, tyynyjä, pehmoleluja ja jopa tuutulaulua sitä haluaville.
Ja kaiken huipuksi, päikkärit Päiväunitalossa ei maksa mitään!
Näin se kehitys kehittyy. Ensin keksittiin kiire ja hölkkämentaliteetti. Siitä seurasi loppuun palaminen ja ennenaikainen eläkeputki.
Nyt on sitten heiluri heilahtanut toiseen laitaan ja nyt suositellaan ihan tavallisille suomalaisille työssä käyville ihmisille päikkäripaikkaa, jolla torjutaan sitä loppuun palamista.
Päikkärit piristävät ja tekevät niin hyvää sydän paralle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Googletin vähäsen. Naphouse-idean takana on nuoret yrttäjät, joiden on tarkoitus saada EU-rahoitusta. Talo on tavallaan monitoimitila, siellä on kahvila, voi pelata pelejä, lukea läksyjä ja loikoilla. Tilaa vuokrtaan esim. joogaajille. Yli kolmen tunnin nokoisia ei ole suotavaa vedellä.
Tämähän on kuin hiljaisuuden retriitti, joita kirkko järjestää. Vaatii vain tiettyä lunkiutta, että osaa vetää sikeitä ventovieraitten seurassa.
Mitenkähän on hygienian laita, ainakin päiväkodeissa täit leviävät.
Paikka palvelee myös shoppailemassa viihtyviä frouvia, jotka voivat laittaa ukkokultansa sinne parkkiin.
Loistoidea kertakaikkiaan. Kun Humalistonkatu sijaitsee vielä rautatieaseman lähellä, sinne voi Turun reissulla mennä odottelemaan junaa.
Älä unta nää, on sanottu mahdottomista haaveista, mutta nyt uinailu on trendikästä pitkin päivääkin.
Slow-ruokakin on muotia, hitaasti hyvä tulee!
on asunnottomien ottaa päiväunia pehmopatjoilla, kun ei ole ollut yöllä paikkaa mihin mennä. Niin saapa vetaista unta päivällä. Ei tarvitse porttikongeissa hiipiä. Ihanaa, Turku on sentään tajunnut jotain!
Iltis mukaan ja päikkäreille!
Muistan kuulleeni japanilaisten "unikahviloista" jo vuosia sitten, taisi olla telkkarissakin jotakin juttua. Idea oli juuri sama, että sellaiseen baarin voi drinkin sijasta poiketa vaikka varttitunnin unosille.
Niissä taidettiin nukkua jonkinlaisissa "etunojatuoleissa", pää käsivarsia vasten.
Tai sitten olen nähnyt itse unta!
hyvä ottaa munakello mukaan ihan varmuuden vuoksi.
Jäätyäni eläkkeelle ryhdyin iltapäivisin viettämään siestaa.
Opin sen, kun kävin ensimmäistä kertaa elämässäni vuonna 1991 etelässä, Fuengirolassa.
Ajatella! Ihan itse olen jo ammoin keksinyt, että päikkärit voin ottaa omassa vuoteessani ja joskus vaihtelun vuoksi myös olohuoneen sohvalla! Siihen sitten tarpeen mukaan lisukkeita: musiikkia tai korvatulppia tai silmälappuja tai jalat psoas-asentoon tai tai tai.
Ja tätä ideaa saat ihan vapaasti matkia!
ovat niin kivoja.Miten paljon Mr.Bean myöskin pitää omasta nallukastaan.
Kehittyy, aina on ajan tasalla!
Kun Englannissa työntekijöitä ei saatu takaisin töihin pubeista keskipäivän tuopilta, isoraha teetätti lain, joka määräsi pubit kiinni puolenpäivän jälkeen.
Käyköhän päiväunitalolle samoin?