Siitä on nyt muutama vuosia...mun epäonnen päivästä.Toisen ihmisen vuox,oon tässä tilanteessa... Oon alle 30 vuotta ja perheellinen,tosin ollaan eroomassa.Eli sillon muutama vuosi sitten olin VIHANNES.Menetin hetkex puhe-,liikunta- ja toimintakykyni. Nyt olen jo melkein entiseni,jotkut asiat vaativat toisen ihmisen apua,mutta oon positiivisin mielin,ennusteeni on parempi,kuin hyvä. Se minkä koin muutama vuosi sitten oli jotain aivan hirveetä.Elin elämäni onnellisinta aikaa.Oli perheasiat kunnossa jne... Mutta sitten RÄJÄHTI.Muistan kuinka heräsin sairaalasta,olin teholla.Yritin liikkuttaa raajojani.Ei liikkunu eikä mikään enään toiminu ei edes silmäni.Voitte vaan kuvitella miltä se tuntuu,kun tulee yllättäen omalle kohdalle!!! Nyt tuosta on siis kulunut jo vuosia ja olen melkein entiseni taas.Menetin terveyteni hetkex,mutta kauneuteni jäi ja olen siitä onnellinen,että miehet ei saa katsettaan irti minusta...
!!!
Mä vaan...
4503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on sellanen sarjakuva kahden ruudun mittainen. Mä oon saanu sen yheltä kaverilta pahan päivän varalle.
Siinä Tellu ja Jaska Jokunen käy keskustelun joka meni näin.
Tellu:
En tullut eilen kouluun koska minulla oli flunssa.
Jaska:
Sitä on liikeellä.
Telu: niin mutta minun oli erilainen pahempi, koska se sattui minulle.
Aika hyvä juttu minusta, se aina ankeina-aamuina muistuttaa elämän todellisuudesta, silloin kun luulee olevansa ainut joka on herännyt kammottaviin kokemuksiin.
Mutta flunssa on flunssa ja eihän tää tietty sitä miksikään muuta.
Kempura, hieno viesti - ja erityisen hieno viesti myös sarjakuvassa. Kertoo upealla tavalla kiteyttäen syvän totuuden ihmisestä.
Halaus sinulle, kempura.
Sulle vaan,kuulostat niin kovin katkeralta ,nythan kaikki on jo parempaan pain ?
Nimim. friend on totta,että oon katkera.Olin onnellinen ennen "onnettomuuttani",jonka jouduin kokemaan. Elin elämäni onnellisinta aikaa PERHEENI kanssa.Sairaalasta päästyäni kuukausien jälkeen,lapaeni vieraantui minusta.Tänä päivänäkään en ole lapsilleni mitään.Aina vaan isä,joka ei yleensä kyllä ole paikalla.Oon lasten kans usein yxin,mutta aina tulee sama itku,missä isä on.Lapsemme ei vielä ymmärrä sitä mitä "ympärillämme" tapahtuu. Toinen asia,mistä olen TODELLA katkera on se miten minulta riistettiin parhaimmat vuodet ensinnäkin lapsiltamme äidin ollessa huonossa kunnossa... Kolmas asia mikä myös hiukan kaivelee on se,että olisin voinut tehdä naamallani töitä,mutta nyt olen liian VANHA...hassua!!!