Kyselen perheellisiltä

Osaamme jo jättää sananvälin pois kysymysmerkin edestä.

En voi sanoa, että säännöllisesti harrastaisimme mitään, mutta pyrimme viettämään mahdollisimman paljon aikaa perheen kesken. Kesällä hyvien ilmojen sattuessa vapaa-ajalle, käymme mökillä, erilaisissa kesätapahtumissa, sekä ihan muuten vain ulkoilemme. Meillä on yksi alle vuoden ikäinen lapsi, olen siis äitiyslomalla, ja mieheni käy säännöllisessä päivätyössä. Eli olennaisesti olen enemmän kotona ja näin ollen vietän enemmän aikaa myös lapsen kanssa. Mieheni on kotoisin Pohjois-Afrikasta, ja pyrimme käymään siellä pari kertaa vuodessa. Ennen lapsen syntymää kävimme ja pyrimme nytkin käymään. Toisaalta kyseisessä maassa asuu myös minulle läheisiä ihmisiä, joita käymme katsomassa, joiden kanssa vietämme paljon aikaa myöskin. Tarkoitus olisi, että lapsi oppisi myös isänsä äidinkielen, ja tarkoitus olisi hakea lapselle tässä vaiheessa myös isän maan kansalaisuutta. Minusta se on lapselle pelkästään hyväksi oppia kieltä, jota hän elämänsä aikana tulee paljon kuulemaan ja joutuu myöskin varmaan käyttämään. Kaikki sukjulaiset eivät kuitenkaan puhu edes englantia.. Minun suhde mieheni kotimaahan on erittäin hyvä..olen käynyt siellä paljon ennen kuin tapasin mieheni ja olin jo oppinut maan tyylin ja tavat. Se on helpottanut yhteistä oloamme paljon...Minuun ei suhtauduta kuin turistiin siellä, enkä ole siellä mitenkään mieheni "armoilla" vaan pärjään vallan mainiosti myös yksinkin :)

Me harrastetaan lastentekemistä ;) Eipä meillä sitten muuhun aikaa jääkään, joten mitään virallista yhteistä harrastusta ei ole. Pikkulapsiperheessä harrastetaan arkielämän pyörittämistä. Teemme siis paljon kaikenlaista yhdessä koko perheen kanssa. Mökkeilemme, juu, ja käymme kävelyllä, leikkipuistossa, kirpparikierroksilla jne. Laitamme ruokaa yhdessä, vuokraamme leffoja ja käymme kauppareissuilla. Noin kerran viikossa ainakin pakataan kaikki lapset autoon ja käydään jossain kylässä koko porukalla, ja mies käy lasten kanssa usein uimassa. Samassa kaupunginosassa asuvia tuttuja nähdään lähes päivittäin puistossa tai jonkun kotona. Ihan sellaista tavallista perhe-elämää siis. Mitä enemmän on lapsia siunaantunut, sitä tiivimmäksi on yhteiselo hitsaantunut. Kummasti sitä omat menot vähenee vanhemmilla, kun on monta alle kouluikäistä hoidettavana. Eli tässähän me kotiympyröissä pyöritään kumpikin. Välillä tuskastutaan, hakataan päitä yhteen ( ja toisinaan myös seinään ;) ) ja väännetään kättä kaikista pikkuasioista, ja sitten elämä onkin taas pari päivää kumman seesteistä. Lapset puhuvat isänsä kanssa englantia. Perheemme suhde miehen kotimaahan on etäinen, kuten miehellä itselläänkin, mutta yhteydenpito sukuun sekä täällä Euroopassa että Afrikassa on tiivistä. Ja meillä on laaja ystäväpiiri, johon kuuluu paljon miehen maanmiehiä ja heidän perheitään. Toivon, että jatkossa lapset voivat muodostaa tunnesiteen isänkin kotimaahan ja oppia tuntemaan maata paremmin.