Puutarhan yksi omenapuu,
on talvesta kärsinyt.
Sen myyrä tahi joku muu
on pahasti järsinyt.
Se kuolee varmaan pois,
ei taito riitä tähän.
Sen toisin olla sois,
kun tarvittais niin vähän.
Kaistale ehjää kuorta
ja henki pelastuu.
Ei tarve siirää vuorta,
on tarve pieni, juu.
Vaan yhtä kuorenpalaa
en puulle antaa voi,
En toivoa voi valaa,
sen toiset markkinoi.
on talvesta kärsinyt.
Sen myyrä tahi joku muu
on pahasti järsinyt.
Se kuolee varmaan pois,
ei taito riitä tähän.
Sen toisin olla sois,
kun tarvittais niin vähän.
Kaistale ehjää kuorta
ja henki pelastuu.
Ei tarve siirää vuorta,
on tarve pieni, juu.
Vaan yhtä kuorenpalaa
en puulle antaa voi,
En toivoa voi valaa,
sen toiset markkinoi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja myyrän onni. Se on syönyt nälkäänsä varmaan
Sinun hyvin vaalimaasi puuta, eipähän se ymmärrä
saati välitä mitä se Sinulle merkitsee.
Niin tuikitavallinen asia, surullinenkin josta
runosi kirjoitit. Mutta yhtä soljuvalla
tyylillä, kuin aina ennenkin. Nyt joudut varmaan
ostamaan tilalle uuden puuntaimen.
Mukava kun kommentoit, vaikka runo en sekä vaatimaton että heikko. Kieletisistä tunteista tahtoo tulla tällaista jälkeä. Toisaalta myös kuoleva omenapuu ansaitsi minusta oman runonsa, vaikka enemmän viehättävätkin elävät, mitä suuremmat ja vanhemmat, sitä enemmän. Kerran jopa ajoin kymmeniä kilometrejä harhaan etsiessäni yhtä ikivanhaa ja valtavaa omenapuuta, jonka olin sattumalta nähnyt kukinta-aikaan, vain saadakseni siitä siemenen omaan kylvökokeiluuni. Se ei kyllä onnistunut, koska omena, jonka sain, oli vielä liian raaka eikä siemen itänyt.
Nyt kyllä tiedän paikan - Kangasalla.