Nykymääräysten mukaan kai vanhaan -57 talon saunaan ja pesuhuoneeseen pitäisi laittaa vesieristys. Nykyiset on rakennettu 80-luvun puolivälissä ja niissä ei ole minkäänlaista vesieristystä, onpahan vaan laatat seinässä, suoraksi rapatulla tiiliseinällä, ilman mitään merkkejä ongelmista. Kellari on alusta asti ollut täyskorkea (220 cm) ja lämmin tila, tiiliverhoiltu. En tiedä onko sisäpuolen tiilivuorauksen ja betonisen perusmuurin välissä ilmarako, miten silloin tehtiin? Ei ole hartiapankilla tehty vaan ihan rakennusliikkeen tekemä. Koskaan ei kuitenkaan ole vettä tullut kellariin. Kuinka riskialtis rakenne tällainen on? Perusmuurissa on käsittääkseni ulkopuolella bitumisively ja sen päälle on 80-luvulla laitettu lämmöneristeeksi 10 cm styroksia ja lujalevy sen päälle. Maaperä on hiekkaa, nurmikon multaa lukuun ottamatta.
Semmoinen käsitys/mielipide itsellä, että sisäpuolelle ei missään nimessä kosteuseristystä koska silloinhan seinä noin 3 metrin matkalta jäisi kahden kosteus-/vesieristyksen väliin. Mutta entä jos siellä on ilmarako? Miten se vaikuttaa? Seinän koko pituus on 15 metriä. Jos sieltä ulkoa tulee kosteutta niin kai sen pitäisi päästä haihtumaan huoneilmaan eikä törmätä vesieristykseen ja jäädä muhimaan seinään?
Selvää kai lienee, että kellarin seinät on aika kosteita mutta haitanneeko mitään? Kuulemma uudisrakennuskohteissa välipohjan valamisen jälkeen siihen lyödään parketit päällä kun betonin kosteus on 70-80 %. Tämmöistä puheli kiinteistönvälittäjä. Oisko satuilua?
Varminta kai on olla tekemättä yhtään mitään koska silloin on ainakin vastuusta vapaa, jos taloa on myymässä? Käsittääkseni kiinteistökaupassa maallikko on maallikko niin kauan kunnes tekee jotain remonttia tai muuten vaan antaa lausumia, jotka koskee jotain niin olennaista asiaa kuin vettä ja sen käyttäytymistä talon rakenteissa?
Talon ostaja varmasti laittaa saunan ja pesuhuoneen uusiksi ja varmaan sitä myötä myös vesieristyksen mutta sitten se on hänen ongelmansa jos ratkaisu ei toimi ja jotain menee pieleen. Vanhojen talojen kellarisaunat ja pesuhuoneet käsittääkseni on olleet raakoja rapattuja betonipintoja ilman minkään valtakunnan vesieristystä.
Semmoinen käsitys/mielipide itsellä, että sisäpuolelle ei missään nimessä kosteuseristystä koska silloinhan seinä noin 3 metrin matkalta jäisi kahden kosteus-/vesieristyksen väliin. Mutta entä jos siellä on ilmarako? Miten se vaikuttaa? Seinän koko pituus on 15 metriä. Jos sieltä ulkoa tulee kosteutta niin kai sen pitäisi päästä haihtumaan huoneilmaan eikä törmätä vesieristykseen ja jäädä muhimaan seinään?
Selvää kai lienee, että kellarin seinät on aika kosteita mutta haitanneeko mitään? Kuulemma uudisrakennuskohteissa välipohjan valamisen jälkeen siihen lyödään parketit päällä kun betonin kosteus on 70-80 %. Tämmöistä puheli kiinteistönvälittäjä. Oisko satuilua?
Varminta kai on olla tekemättä yhtään mitään koska silloin on ainakin vastuusta vapaa, jos taloa on myymässä? Käsittääkseni kiinteistökaupassa maallikko on maallikko niin kauan kunnes tekee jotain remonttia tai muuten vaan antaa lausumia, jotka koskee jotain niin olennaista asiaa kuin vettä ja sen käyttäytymistä talon rakenteissa?
Talon ostaja varmasti laittaa saunan ja pesuhuoneen uusiksi ja varmaan sitä myötä myös vesieristyksen mutta sitten se on hänen ongelmansa jos ratkaisu ei toimi ja jotain menee pieleen. Vanhojen talojen kellarisaunat ja pesuhuoneet käsittääkseni on olleet raakoja rapattuja betonipintoja ilman minkään valtakunnan vesieristystä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tiedoissasi, maakaaaren mukaan myyjä on vastuussa piilovioista oli ne tehnyt kuka tahansa ja milloin tahansa.
Kyllä sinne seiniin laitetaan tuplaeristeet. Kosteus voi haihtua pois myös sivuille päin tietyltä kohtaa.
koska se on tiedossa ja ostajalle kerrotaan
selviä kun porailee sinne vähän reikiä? Jos sielä vähääkään rakoa on niin ilman muuta vaan nykyaikainen vedeneristys. Jos ei rakoa niin pitäisihän sinne se tuuletus järjestyä.
jos sitä ei ole tuuletettu.
olekaan. En ole mistään kohtaa kivijalkaa löytänyt mitään siihen viittaavaa