Lapseni on 12v 14v ja 16v. Heillä on sopimuksen mukaan oikeus tavata etävanhempaa joka toinen viikonloppu. He kumminkin ovat kuulemma niin isoja että voivat itse päättää missä millonkin ovat, eikä minulla ole asiaan mitään sanomista.
Poliisi eikä sossun tätit eivät mitenkään puutu asiaan, vaikka sopimusta rikotaan ihan miten etä haluaa.
Onko tapaamis sopimus tosiaan ihan turha yli 12vuotiailla?
Poliisi eikä sossun tätit eivät mitenkään puutu asiaan, vaikka sopimusta rikotaan ihan miten etä haluaa.
Onko tapaamis sopimus tosiaan ihan turha yli 12vuotiailla?
Vastaukset 21
Vanhimmat
kyse on etävanhemman ja lasten välisestä suhteesta. Suhteeseen on vaikea pakottaa isompia lapsia. Nuoret luonnollisesti viihtyvät yhä vähemmän vanhempien kanssa. Eroperheissä tilanne kärjistyy ja jos tuijotetaan sopimukseen, ei huomata, että on kyse oikeista ihmisistä.
Nuoruusaikana tapaamiset voivat harveta lähes olemattomiin. Aikuistuessaan lapset tulevat yhä itsenäisemmäksi eikä paluuta entiseen ole.
Myöskään lähivanhempi ei enää voi pitää nuorisoa kurissa, vaa he menevät tapaamaan etävanhempaansa luvalla tai luvatta jos sille päälle sattuvat.
Tärkeää olisi huolehtia siitä, että osoitat ilahtuvasi kun he käyvät ja että teillä olisi yhdessä mukavaa.
Yksi toimiva tapa on muokata tapaamisia lasten kasvun myötä ja yrittää tutustua uudelleen lapsiinsa nuorisoikäisinä. Nuorten kanssa parhaiten onnistuvat lyhyet, extempore tapaamiset, jolloin voidaan käydä vaikkapa pizzalla tai elokuvissa.
Kun tapaamisista on mukava muisto eikä jää tunnetta, että on pakko mennä etävanhemman luokse voit olla varma, että mitä isommiksi lapset tulevat sitä itsenäisemmin he ottavat yhteyttä ja tulevat käymään.
Lasten kasvamisesta omaan elämään ja itsenäistymisestä ei kukaan voi välttyä. Siihen eivät sopimukset auta. Kipeää se tekee kaikille vanhemmille oli sitten lähi- tai etävanhempi tai kahdenvanhemman perhe.
Elikkä tapaamissopimus on täysin turha ja tarpeeton yli 12vuotiailla.
sen avulla on esm, saatu monet lähivanhemmat "kuriin" kunon kaikin keinoin yrittänyt estää tapaamisia..
Eli sopimus käytänössä siis vanhemmilla..
Molempien vanhempien pitää tajuta että lapsen edun mukaista ja lsten oikeuksiin vahvasti kuuluu molempiin vanhempiin ylläpitämät välit.
Mutta se siis lasten oikeus.. jos lapsi yli 12 v haluaa viettää enemmän aikaa etävanhemman kanssa niin lähivanhempi sen sallikoon jos taas niin että lapsi ei itse missään nimessä halua tavata etä vanhempaa niin kannattaa miettiä missä menty metsään?
Onko lähivanhempi vaikuttajana? Onko etävanhemalla omalla käytöksellä osuuttaa?
Onko kaveriporukka juuri tällä hetkellä lapselle tärkein, eikö he ppysty etävanhemman luona ollessa tapaamaan?
Kun avoimesti etä/lähi/lapset keskustelee niin syy varmaan selviää ja kun syyn saa poistettua niin käynnitkin taas voi sujua..
Itsellämme oli esm, juuri toi kaveri juttu yhdessä vaiheessa niin kova sana että sovittiin että kun "etäviikonloppu" niin joka toisella kerralla yhdeksi yöksi saa tulla joku kaveri. Jo alkoi käynnit maittamaan, vaihe kesti noin puol vuotta ja sen jälkeen tapaamiset sujunut ihan normaalisti myös ilman "kaveritukea"
on hiukan ongelmallinen. Lähivanhemman luona eli kotonaan lapsi voi tavata kavereita ja lähteä kavereiden kanssa ulos. Etävanhemman luona useimmiten ollaan vanhemman kanssa. Harva etävanhempi mukisematta nielee tapaamisia, joissa lapsi häipyy kavereiden kanssa ulos.
Vai mitä mieltä olette? Voidaanko puhua tapaamisesta jos nuori tulee etävanhemmalleen ja lähtee tultuaan kavereille ja viipyy siellä sen mitä nuoret kavereiden kanssa aikaa viettävät?
menee, joillain lapsilla/nuorilla vaan kaverit vaiheittain niin hirveän tärkeitä, ja kuten kerroin niin meillä se oli siis syy miksi ei isän luokse ollut halua mennä, tästä keskusteltiin keskusteltiin lapsi meni ja murjotti koko viikonlopun taas keskusteltiin jne, lopulta tehtiin siis sellainen kompromissi että kun joka toinen viikon loppu isällä pe-su niin näistä joka toinen kerta itsekseen joka toinen kerta meni itsekseen pe ja lauantaina sitten isän kanssa haki jonkun kaverin yökylään,ei siis lähtenyt ulos, tämä onnistui kun samassa kaupungissa kodit.
jonkun aikaa tätä sitten taas sopi ihan ilman "kaverisopimustakin" kun sitten jo 15-16 yhtä paljon ulkona kavereiden kanssa kummastakin paikasta ja tää taas siis onnistuu kun ei mikään 100 km välimatka.
Nyt meni kyllä taas vähän ohi aiheen,
aikaisempi kirjoitukseni taarkoitti siis vaan että pitää löytää se syy miksi käynnit ei kiinnosta vasta kun tietää miksi voi asialle tehdä jotain, joskus syy hyvin yksinkertainen kuten meidän tapauksessa joskua taas hankalampi esm jos vanhemmat lasten kuullen puhuu toisistaan pahaa jne..
Kyllä minun mielestä voi puhua tapaamisesta vaikka kävisi kavereiden kanssa ulkona tai toisi kaverin sinne kylään, onhan se tärkeä yhteydelle että myös etävanhempi tuntee lastensa kavereita kuulee mistä ne juttelee mikä juuri sillä hetkellä tärkeää sen ikäisten mielestä jne.
meillä isä halusi "normaalia" perhe-elämää lasten kanssa. Silti nosti kamalan haloon kun remppa ei seissyt asennossa kadun varressa ja kömpinyt kiltisti takapenkille. Meillä meni pitkään, kun isälle selvitettiin, että lapset eivät enää ole pikku pilttejä, enkä minä piilottele niitä omenaposkia kaapissani, vaan he ovat oikeasti kasvaneet 180senttisiksi miehiksi, joita ei enää voi käskyttä minkään tapaamissopimusten mukaan.
Viesti alkaa kaikesta vastustelusta huolimatta pikkuhiljaa mennä perille, kun etupenkille istahtaa lähes täysi-ikäinen miehen alku, joka on unohtanut ajaa partansa ja takapenkille toinen niin, että auto notkahtaa;)
on OIKEUS, ei VELVOLLISUUS, tavata. ja tapaamis sopimusta nyt ei oikein voi etä rikkoa koska se on tehty lähin toimesta, aimoa kuka voi rikkoa sopimusta on lähi, katsos kun siellä on noi maagiset kirjaimet mistä tulee sana OIKEUS.
tehty jonkun aikaa sitten etä-isän toiveesta.
Sopimusta tehdessä etä-isä oikein innolla halusi tapaamisia runsaasti.
Ja huomaatkaa: ISÄ ei ole KOSKAAN noudattanut sopimusta. Ottaa lapsiaan juuri niin paljon kuin huvittaa.
Sopimuksesta on vain hyötyä etälle siinä tapauksessa, jos lähi ei haluaisi antaa lapsia.
Eli sopimuksilla voi vaikka pyyhkiä pyllynsä.
Kuulostaa hienolta se, että teini-ikäinen lapsi itse päättää milloin on minkäkin vanhemman luona.
Mutta totuus voi olla toisenlainen. Etä voi houkutella lapsia luokseen luonapito-oikeuden yli lahjoilla, matkoilla yms. Ja samalla puhuu perätöntä pahaa lapselle lähivanhemmasta. Kaiken motiivina on aivan selvästi se, että saisi lapsen tuollaisilla keinoilla muttamaan luokseen. Ja arvatkaa kuka on se, joka kärsii tuollaisesta eniten.
nimim. kokemusta on
Kuulostaa varmaan tosi hienolta lukea tuollaista kun on se lähi MUTTA vaikka kummallakin vanhemmalla on tavallaan mahdollisuus houkutella ja manipuloida lasta oman päänsä mukaan niin otetaampas taas yksi FAKTA esiin: Siis karrikoiden se vaikutuksille altis lapsihan on tekemisissä vanhempiensa kanssa suhteessa: etän kanssa n. viisi vrk/kk mutta lähin kanssa n. 25 vrk/kk!!! Kertokaapas kumman manipuloinnin alaisena se lapsi on HUOMATTAVASTI enemmän??? Kertokaapas se että kun lapsi on lähin manipuloinnin alaisena paljon isomman ajan ja lapselle tulee sen vuoksi "halu" olla menemättä sen etän luo niin joutuuko lapsi yhä enemmän ja enemmän sen lähin "koukkuun"??? Arvatkaa kuka se TODELLISUUDESSA on se joka kärsii tuollaisesta eniten??? LAPSI tietenkin!!! Aina vain ihmetyttää se että kun täällä ne yh-äippäressukat valittavat sitä kurjaa ja raskasta lähin elämäänsä ja kun sitten lapsi joka onkin huomannut äipän manipuloinnista huolimatta isän luona asumisen paremmaksi niin miksi ihmeessä se yh-äippäressukka pitää kiinni kynsin hampain siitä että saisi jatkaa sitä onnetonta, köyhää ja kurjaa lähin elämää??? Kertokaapas se!!!
Parahin etäisä, Nimittelit juuri minua, lähi-isää, yh-äippäressukaksi. On totta, että lähivanhemmalla on enemmän mahdollisuuksia manipuloida lasta toista vanhempaa vastaan. Minä en ole näin kuitenkaan tehnyt. t. Aito Lähi-isä
tosielämässä,täällä netin takana, lähivanhemmat eivät istuta jäkikasvuaan sohvassa iltakausia manipuloden hetiä etäisää vastaan. Tosielämässä tapahtuu paljon muuta. Nuorten kanssa painitaan ihan akuuteissa huolissa ja iloissa. Pikkulasten kanssa lähiäiti manaa ennemmin tarhantädin ikävänsävyistä huomautusta kuin etäisää. Tiedätkö ollenkaan, että arkielämä eletään ihan ja juuri tässä. Jos äiti jauhaisi lapsilleen koko ajan isän vastaisia juttu tai jauhaisi muuten vain isästä alkaisi tulla aika napakkaa palautetta. Ymmärrätkö ollenkaan, etteivät lapset jaksa kuunnella vanhempien tilityksiä ja kannaottoja. Tämä koskee etävanhempaakin. Eroperheissä on kuitenkin sellainenongelma, että lapsi voi vedättää molempia vanhempiaan. Kun alkaa ottaa päähän voi mennä sen toisen luokse. Etä on varmaan onnessaan ja ajattelee, että ähäkutti lapsi valitsi minut. Tosiasiassa on kyse siitä, että lapsi käyttää etää hyväkseen taistelussa itsenäisyydestään. Ymmärtämätön etävanhempi lähtee innoissaa hakemaan lähihuoltajuutta ja puuhailemaan kaikenlaista, eikä tajua, että nuori olisi palautettava asiallisesti rajoihin ja kotiin.
Minä kerroin lähivanhemmista ja etävanhemmista ja lopuksi kerroin kuinka yh-äippäRESSUKKA manipuloi!!! Vaikka olisitkin yh-isä (tuskin sillä yh-äippäressukan vuodatukselta kuulostaa tod. pahasti...) niin jos et todellakaan pysty myöntämään ettetkö olisi ikinä manipuloinut lastasi äitiä vastaan niin valehtelet 110% varmasti!!! (ainoa on se että jos se äiti onkin kuollut niin mitäpä sitä manipulointia tekemään...)
joku oli eri mietlä kanssasi niin hänpä sai tuomio: yh-äippäressukka! On surullista, että täytät mielesi uskomalla, että lähivanhemmat käyttävät kaiken aikansa manipuloidakseen lapsensa etävanhempaa vastaan. Mitä hyötyä siitä olisi? Mihin tavallinen arki unohtui. Suurempi huoli pitäisi olla se, että elämä virtaa ja etäällä asuva vanhempi jää yhä etäisemmäksi, koska ei kuulu jokapäiväiseen arkeen. Arki puolestaan sisältää ihan päivän polttavia asioita. Etävanhemmasta puhuminen, jos sitä on ollutkaan, vähenee potenssissa ensimmäisen vuoden jälkeen ja elämä urautuu ihan eri raiteille. Kääntyisit nyt huolehtimaan siitä miten lapset eivät unohtaisi sinua ja saisit luotua elävän suhteen. Jos tupsahdat vuosien jälkeen paikalle jauhamaan jotain eronjälkeisiä tunnelmia olet kuin jostain ulkoavaruuden planeetalta ja voit olla varma, että mitään jakoa arkeen ei ole eikä tule.
Olen seurustellut yh-äippien kanssa eroni jälkeen ja voin FAKTANA sanoa että se lasten manipulointi ei ainakaan noissa tapauksissa ollut jatkuvaa etäisän syyttelyä vaan juuri sellaista että sillointällöin ne äipät heitti sopivassa kohdassa negatiivisen kommentin lasten isästä joissa annettiin ymmärtää että itse äippä kuitenkin on tehnyt toisin eli muka paremmin... Ja avot kun heille tuli kylään tai puhuivat puhelimessa jonkun kaveri yh-äipän kanssa (tai jonkun sukulaisen) niin silloin kerrottiin lapsen isästä mitä kauheimpia asioita ISOLLA värikynällä ja tottakai siten että lapsi muka "vahingossa" kuuli varsinkin ne asiat jotka puhuttiin negatiiviseen sävyyn lapsen isästä... Huomasin myös sen silmiinpistävästi että kun lapsella oli se tapaamisviikonloppu tulossa isänsä kanssa niin tuo ulkopuolisen silmissä selvääkin selvemmin näkyvä lapsen manipulointi vain yltyi mitä lähemmäksi tapaaminen tuli. Toinen yhtä silmiinpistävä seikka oli myös se että kun lapsi tuli etäisän luota takaisin niin nuo äidit yrittivät esittää äitiä joka on yksin ressukka odottanut kotona lasta takaisin ja on ollut niin ankeaa ja vaikeaa ilman lasta eli tuolla yritettiin saada lapsi tuntemaan huonoa omatuntoa kun on "hyljännyt" äipän kotiin "yksin". Todellisuus tuosta äidin "yksin olosta" ja "ankeasta" viikonlopusta oli kaikkea muuta... Viini virtasi ja laulu soi... Eli kyllä tiedän tasan tarkkaan mitä on niitä yh-äippäressukan ominaisuuksia...
Siis vuosien jälkeen onkin väärin kertoa lapsille totuus!!! Heh heh... Se pelkohan siinä on yh-äippäressukalla että lapset tajuavat millaista se äipän "välittäminen" olikin... Aijaiijaiiii... Mitä tulee lapsista jotka elävät illuusiomaailmassa ja sitten aikuisena tipahtavatkin todellisuuteen???!!! Niimpä niimmmm...
Täytyy myöntää, että eronneena isänä olen kohdannut monia asioita, joita aito etäisä on nostanut palstalla esiin. Olen joutunut todella taistelemaan lähivanhemmuuden eteen. Ennen kaikkea sossun tätejä "vastaan". Saipa siinä yksi täti siirron toisiin tehtäviin, kun jäi kiinni valehtelusta ja epätasa-arvoisesta käytöksestä. Mutta valitettavasti viimeistään tämä viestiketju osoittaa minulle, että enpä olekaan hänen kanssaan samaa mieltä. Ja voin vakuuttaa, etten ole manipuloinut lapsia äitiään vastaan. Jotain lasten äidiltään kuulleita valheita olen kyllä oikonut faktoilla. Esimerkiksi sen, että en ole koskaan pahoinpidellyt lasten äitiä, vaikka tämä on näin lapsille väittänyt. t. lähi-isä
teepä se ihan vaasti. Yritin kertoa sinulle, että yh.perheen elämä on kulkenut jo aikaa sitten ohi sen aseman, jossa huutelet totuuksiasi. Ei se ketään pelota, mutta tympäiseen. Kun lapsen ovat kasvaneet isoiksi teineiksi lähi on aina vain vähemmän kiinnostunut exän tekemisistä ja lapset eivät toellakaan ole innostuneita puimaan vanhempiensa eroja, äitiensä tai isiensä pahoja tekoja. Mene eteen päin ja suuntaa katseesi tulevaisuuteen, ehkä sen katseen sumeus kirkastuu ajan myötä.;)
lapset eivät ole kiinnostuneita vanhempiensa erosta, riidoista, isyys-äitiysjutuista tai heidän välien selvittelystään. Aikuisille lapsille on piina jos vanhemmat velvottavat heidät erotuomareiksi vuosikausien takaisiin riitoihinsa. Haluaisitko sinä selvitellä miksi äitisi meni isäsi kanssa naimisiin tai ei mennyt? Tai miksi sinua hoidettiin niin tai näin kun isä oli sitä mieltä ja äiti toista mieltä? Olisitko innokas lukemaan mahdollisia doumentteja isäsi ja äitisi sanomisista ja ottamaan vakaata kantaa kumpi oli oikeassa kumpi väärässä? Epäilen. Mutta jos se sinua viehättää tiedän, että yleensä jälkikasvu on kiinnostuneempi omasta elämästään kuin äidin ja isän vuosikymmenten takaisista kiistoista. Kauhea kostosi, jonka olet ajatellut lastesi toteuttavan saattaa jäädä aika laihaksi. Koita hoitaa asiat ihan itse suoraan exäsi kanssa. Hän saattaa olla jonkin verran kiinnostuneempi aiheesta kuin lapset. Tai unohda ja mene eteenpäin. Ehkä elämästä tulee vielä elämisen arvioinen;)
- sopimus on etä-suhteessa lapsiinsa turha. Mitä kuvittelet? TAPAAJAVANHEMMALLA ON LAIN MUKAINEN OIKEUS KÄYTTÄÄ SOPIMUSPAPERIA KIUSANTEON VÄLINEENÄ!!!! KUVITTELITKO JOTAIN MUUTA??
etenkin kun lapset ovat pieniä kiusaaminen voi onnistuakin. Erityisen kinkkisiä tilanteita syntyy kun katkeroitunut etä juoksee harva se viikko sossuun ja ensimmäiset erovuodet ovatkin sitten yhtä selvitystilaa. Lasten kasvaessa mahdollisuudet pienenevät. Lähivanhempi voi vetäytyä tilanteesta tiukalla otteella ilmoittamalla, että siitä vain tapaa ja ihan vapaasti silloin kun lasten kanssa sopii ja antaa tiedon lähille mitä ovat sopineet. Sille sossukaan ei voi mitään. Etävanhempi jää sopimuksellaan soittelemaan ja joutuu ottamaan vastuun ihan itse. Meillä tilanne meni sillä tavalla koomikseksi, että isä järjesti kiusakokouksia aikansa. Kun ilmoitin, että tapaa milloin lystää ja miten paljon lystää sossu ei ensin ymmärtänyt ja isän kanssa jatkoivat painostusta. Painostivat siis isälle sopimuksen mukaisia vähäisempiä tapaamisia, vaikka vapautin tapaamiset omalta puoleltani täysin. Kun asia meni sossun kaaliin käsittelyt loppuivat siihen eikä sen koommin ole mitään kuulunut. Isä ei ymmärrä oikein vieläkään, että joutuu oikeasti itse miettimään milloin haluaa tavata lapsia. Hänen järjellään asiassa on jotain hämärää kun sopimus ei täyty.