Kevät
Kevät, se eläimille juhla-aikaa,
linnut vislaa, metsä raikaa,
muuttolinnut palaa, siitä muistaa,
kevät on, taas elämä luistaa.
Koira
Koira, tuo lemmikeistä mitä parhain,
ihmisten kaveri jo aika varhain,
yksinoloon se vaihtelua paljon tuo,
kirkastuu murheet hyviksi nuo,
ei synkkää katsetta sen silmistä nää,
jospa sitä ei tympäse koskaan tää,
puhua se haluis mut vikinällään kuiskii,
kertoo yrittää kun hännällään huiskii,
tyhmä ei oo, eipä juuri,
olipa se pieni tai suuri.
Sanokaa ny jotain kommenttia. Kuuluuko nämä tänne vai bittiavaruuteen?
-ipetius maalta-
Kevät, se eläimille juhla-aikaa,
linnut vislaa, metsä raikaa,
muuttolinnut palaa, siitä muistaa,
kevät on, taas elämä luistaa.
Koira
Koira, tuo lemmikeistä mitä parhain,
ihmisten kaveri jo aika varhain,
yksinoloon se vaihtelua paljon tuo,
kirkastuu murheet hyviksi nuo,
ei synkkää katsetta sen silmistä nää,
jospa sitä ei tympäse koskaan tää,
puhua se haluis mut vikinällään kuiskii,
kertoo yrittää kun hännällään huiskii,
tyhmä ei oo, eipä juuri,
olipa se pieni tai suuri.
Sanokaa ny jotain kommenttia. Kuuluuko nämä tänne vai bittiavaruuteen?
-ipetius maalta-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lukaisin nuo aiemmat tuossa alempana olevat myös.
Tuli mieleeni, että riimittelet näitä nopeasti ja enemmänkin itsellesi.
Näissä ei vielä ihan aisti sellaista T.S. Eliotin tai Saarikosken rytmipoljentoa,
mutta hyvällä alulla olet kyllä kun annat tulla kokonaisia ryppäitä aina vain enemmän yleistäen. siitähän se maailmanrunous syntyy kun tarpeeksi lähtee lentoon ja antaa lukijalle vapautta sinkoilla ilman suurempia selityksiä.
Kirjoita lisää !
se kuuluu tänne. Hyvin olet laittanut siihen soinnutustakin. Kerppuli
Hepalla kauas Hopoti hopoti,Satu hepalla laukkaa, väliin tyttö tämä suklaata haukkaa, määränpäätä ei tiedä vielä minne, missä rauhaa, matkalla on sinne, mustikin perässä mukana pysyy, minne kauas, haukulla kysyy, Satu sanoo, missä sateenkaari, siellä on kaunis paratiisisaari. Olen lammella kauniilla,ketään tääl ei näy, mut kuitenkin, korppi ruokkimassa poikasiaan käy, tikat takoo soidinsäveltään hongankylkee, kanahaukka saalisti teeren, sitä nälissään nylkee, tääl on hiljaisuutta, se mielen rauhoittaa, kunpa asian kauniin pystyis levylle nauhoittaa, runous tää aina luonnossa herää, sieltä mieli polttoainetta aivoille kerää, jos sä joskus näkisit paikat nämä metsäiset, lumoutuisit kuin ruusupensaan nähneet kimalaiset.