Mistä sinut

kuin aloittaja, että kävelytyylistä, oli vaatetus mikä tahansa, oli mukana sauvat tai salkku tai punainen kauppakassi tai vihreä sateenvarjo. Aina vilpasta vauhtia, ei sivulle vilkuilua, ei havainnointia mahdollisesti samaan aikaan liikkeellä olevista tutuista, ajatukset tiiviisti joko työasioissa, mökin kunnossapidosta tai urheilukisojen tuloksissa.

ja mallihan löytyy tuolta galleriasta.

Maissinkeltaisista Hai-kumppareista :)

Minulla on monta tietä ja monta tapaa.
Tänään kävelin kaupoille ajatuksissani ja aurinkolasien takaa aurinko liian kirkkaasti paistoi, katsoin alas päin.
Yleeensä aeurailen luontoa ja ihmisiä. Minulla ei ole kiirettä, miksi olisi?
Saatan heittääntyä juttusille vieraan kanssa, niinkun eilen kun kirjastossa lainasi mielenkiintoisen kirjan vieras mies ja oltiin pihalla yhtä aikaa, keskustelimme kirjoista ja niiden merkityksestä hetken aikaa ja nauraen heitin hyvästit kysymyksellä hänelle.
Minulla on joskus reppu ja joskus ei mitään.
Kesällä housut tai hame.
Ehkä useimmiten minut tunnistaa iloisista silmistä ja uteliaasta katseesta.

no vallattomista puolipitkistä hiuksista ja pitkäkökstä etutukasta...tuuli kuin tuivartaa kutreja..silmät on sikkurallaan aurinkolasit ties missä....ai niin...jos, hetki aikaa...nii..rööki..saattaa siinä palaa..mutta, ei suinkaan aina harvakseltaan röökaan...idioottimaisesta hymystä..elämä vitsi se nyt vaan hymyilyttää..ei voi mitään;))


aina peruspositiivinen;)

t.friidu

jos vastaasi tulee nainen, jolla on päässä vihreä stetson, siinä muutama kaunis sulka ja höyhen,
kumisaappaat jalass, kamera kädess, reppu seläss ja kaulassa iloisenkirjava kaulaliina.
Ihailee ja ihmettelee heräävää kevättä luonnossa, istuskelee omituisissa paikoissa, kuuntelee ja kummeksuu.
Jos satut samalle polulle todennäköisesti höpisee sinulle jotakin.
Ehkäpä siinä sitten yhdessä taivastelemme taivaan sineä tai kuuntelemme kevätpuron viimeistä lirilirisävelmää.

kun on kuva galleriassa:)))
Mutta....jos ei olisi niin...
1) kiharapilvestä pään ympärillä
2)aurinkolasesita vaikka ei niin kauheen kirkkaasti paistaisikaan
3) kädet mieluiten taskussa
4) hieman kadoksissa olevasta ilmeestä...

tunnistaisi vaaleasta pitkästä ponkkarista,punaisesta maastopyörästä-jos pyöräilen.

Muuten liikuskeluni on ajatuksiini katoamista,en näe,enkä kuule mitään...olen niinkuin en oliskaan missään.Jossain.
Saatan silti huomata esim.mukavan näköisen miehen,ja katsella niinkuin salaa ja joskus jopa antaa hänen huomata että katselen.Ja jättää hämilleen...
Kuin tänäänkin,kun en saanut pyöränkumeihini ilmaa..
Jos haluan että minut nähdään,käyttäydyn sen mukaan.Arvoituksellisesti.

Minut on helppo tunnistaa sellaisista Onniklovni farkku housuista.
Pehmeästi jousitettu löysillä joustavilla henkseleillä.
Keinuuvat kävelyntahdissa ylös ja alas.:)

Kyllä Sinä tunnistat- silmistä ! Etkö Sinä vieläkään huomaa, Minä SE olen. ; )