Mitä tehdä, kun lapsi ei sopeudu päiväkotiin. 3-vuotias poika aloitti päiväkodissa kevyesti muutamalla päivällä viikossa. Alku oli kankeaa sit meni vähän paremmin ja nyt täysi kaaos! Poika itkee, että pelottaa ja kysyttäessä ei osaa määritellä mikä pelottaa. Päiväkotiin menosta on tullut mahdotonta. Saan kantaa itkevän, kauhistuneen ja huutavan lapsen päivähoitoon. Päiväkodissa on suuret ryhmät ja kova meteli. Päiväkodissa asiasta on juteltu ja ovat sitä mieltä, että olisiko taustalla mustasukkaisuutta. Pojalla on pikkuveli, jonka olisi tarkoitus aloittaa päiväkoti myös piakkoin. Veimme pojan alunperin hoitoon sosiaalisista syistä sekä halusimme antaa mahdollisuuden totutella ennenkuin jokapäiväinen rumba alkaa. Nyt jokainen aamu on täyttä Hel***. Töihinkin pitäisi mennä mutta ei siitä näin mitään tule...Päiväkodissa sanovat "periksi ei saa antaa". Poika ei avaudu eikä osaa kertoa mikä on pielessä. Olen leikin yms. kautta yrittänyt, mutta poika aavistaa aikomukseni eikä lähde leikkiin mukaan. Sen verran on sanonut, että päiväkodissa on tylsää ja siellä tönitään. Päiväkodin työntekijät antavat ymmärtää, että syy on meissä vanhemmissa ( siis hyvin asiansa vihjaillen ja verhoten). En osaa olla enää parempi äiti...Teen asioita kaksin pojan kanssa sekä kaikki yhdessä. Kannustan ja keskustelen. Vedän rajoja ja annan rakkautta. En haluaisi loptettaa päiväkodissa, koska en tiedä saanko poikaa enää koskaan uudestaa takaisin. Poika kuitenkin kärsii ja se painaa vaassa enemmän, kuin mikään muu. Onko kenelläkään kokemusta samansuuntaisesta tilanteesta? Kuinka on ratkennut? Mitä on ollut taustalla? Auttaisikohan perhepäivähoito?
Apua...
-vanhemmat-
262819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
huolehtuneisuus. Lapsi vaistoaa, käytöksestäsi huolestumisesi. Elä tivaa lapseltasi, että kuinka pärjää, vaan ole rohkea ja vie päättäväisesti vaan päiväkotiin. Hoitopaikan muutos tuo vaan lisää turvattomuutta lapselle. Ymmärrä, että 3vuotiaalle lapsellesi kaikki on uutta: äidistä ero (ikävä kaipuu),uusi vieras paikka, uudet kaverit, ehkä päivärytmi ja sisarta kohtaan oleva mustasukkaisuuskin. Hänellä on siis monta syytä itkuun, mutta kaikki tämä "suru" loppuu aikanaan, kun lapsesi harjoittelee aikansa ryhmässä olemista. Uskoisin, että parenpia aikoja on odotettavissa lähiaikoina, mutta siihen asti koita itse jaksaa ja ole rohkea. Lapsesi eroahdistukseen auttaisi jokin oma "turvalelu", esim nalle, joka olisi mukana päivisin hoidossa. Myönnän, että on sydäntä raastavaa jättää lapsi huutavana hoitoon, mutta ei lapsi itkuun kuole, ne omat äidilliset tunteet siinä tilanteessa pahinta on. Hyvää jatkoa teille.
aina vanhemmissa. Ehkä lapsesi kokee turvattomuutta eikä siellä päiväkodissa ole hoitajat joka hetki poikaasi kädestä pitelemässä.
Saa melkeinpä pärjätä omillaan ja kyllä suuret ryhmät ja meteli ihan oikeasti lasta voi pelottaa. Perhepäivähoito olisi hyvä vaihtoehto, tietysti onnea jos hyvän hoitajan ja hoitopaikan saat. Mutta ainakin pienemmät lapsiryhmät.
Eihän tuonikäinen osaa pahaa oloaan ja pelkojaan eritellä, mutta aina kannattaa ottaa tosissaan jos jokin lasta pelottaa ja miettiä vaihtoehtoja.
en oikein aina ymmärrä miksi lapsen itkua ja pelkoja aina vähätellään, olen itse hoitanut lapsia vuosikausia.Harvoin on ollut lapsia jotka itkien hoitoon tulevat, ja jos on ollut, olen itse katsonut ensimmäisenä peiliin ja miettinyt voisinko minä tehdä jotain, tunteeko lapsi hoidossa turvattomuutta vähäsestä huomiosta tms. johtuen. Hieman lisää huomiota, syliä ja itkut ovat aina loppuneet.
Tietenkään kaikki ei aina ole näin mustavalkoista, mutta olen sivusta seurannut joitakin hoitajia joilla usein itkeviä lapsia, heillä on ennemmin periaatteena ennemmin että antaa itkeä, kyllä se joskus lopettaa.Kun varmasti itkut loppuisivat enemmällä huomiolla.
Joskus jopa joku hoitaja sanoi minulle ettei itkevää lasta saa ottaa syliin kun se tottuu siihen. Hei haloo, sen takiahan me tätä työtä tehdään että lohdutetaan silloin kun lapsella on paha mieli.
Meni nyt sivuraiteelle, mutta tarkoitus oli sanoa että monet hoitajat helposti etsivät syitä lapsen itkuisuudellekaikesta muusta kuin itsestään.
" ....tietysti onnea jos hyvän hoitajan ja hoitopaikan saat."
Voitko perustella?
"heillä on ennemmin periaatteena ennemmin että antaa itkeä, kyllä se joskus lopettaa.Kun varmasti itkut loppuisivat enemmällä huomiolla."
On tyyppejä jotka huutaa kurkku suorana vaikka heittäisit voltteja!
"Hieman lisää huomiota, syliä ja itkut ovat aina loppuneet." Ja pah, ei pie paikkaans tääkään, kokemusta on! Ihan tältä keväältä!
Ja äidille vinkki, laita oma kuvasi kansioon ja kansio lokeroon, voi aina käydä katsomassa sun kuvaa kun tulee ikävä! Ja pyydä laittamaan päiväohjelmasta kertova rivi seinälle ja opeta että kun tullaan tähän, niin äiti/isi tulee hakemaan! Sekin auttaa.
2viikkoa on se pahin aika, sitten alkaa helpottaa!
hyvästä palautteesta. Poika tosin ollut päiväkodissa jo syyskuusta lähtien. Kokoajan toivottu parasta ja ajateltu, että kyllä se paremmaksi muuttuu. Nyt taitaa olla seinä edessä, enää en potkivaa ja pelokasta lasta vie! Harmittaa todella ja tuntuu, että keinot on käytetty.
hoitajia tuolla perhepäivähoitajien joukossa.
Itselläni sellainen kokemus, kun 6vuotiaalla lapsellani oli avain kaulassaan niin samassa kerrostalossa asunut perhepäivähoitaja kävi sillä avaimella penkomassa meiltä päivänaikana sadevaatteita lapsellemme.
Enpä tykännyt yhtään. Prkele.
tarkoitin juuri sitä mitä sanoin että onnea jos hyvän hoitajan ja hoitopaikan saa. Itselläni on työkavereita joille en ikinä lastani hoitoon laittaisi ja joillekin laittaisin ilomielin. Nämä lapsen itkulle selkänsä kääntävät hoitajat ovat niitä joiden työtapoja en hyväksy.
ja hups vaan se vei koko käden. eli ihan niinkuin vertaus sanoo..jos paapotte lasta eestä ja takaa ja teette ongelman hoitoon menosta,,sitä se tulee olemaankin hamaan tappiin. vanhemman epätoivo ja huoli peilautuu lapseen. lapsi aattelee että kun tuo äiti kyselee et on ko hyvä? mikä on? mihin sattuu? mitä haluat? pelottaako? etkö tykkää mennä hoitoon? haluaisitko jäädä kotiin? lapsi vastaa niin kuin luulee teidän haluavan, eli myönteisesti kaikkiin. minullaon eräs lapsi hoidossa jolla oli hankaluuksia alussa, huutoa, rimpuilua, itkua ja ikävää. huusi haluun kotiin, äitii, isää. ongelma ratkesi 2 viikossa kun vanhemmille sanoin että joo, kyllä se on niin että jos on hoitopäivä se lapsi tuodaan myös hoitoon,eikä kysytä lapselta olisitko mielummin kotona. vanhemmat sanoivat et mutta kun se ei halunnut ja itki niin kovin, oli väsynyt, ikävöi ym. hoidossa ei ollut mitään vikaa vaan vanhempien asenteessa. toki lapsi ikävöi ja haluaisi kotiinkin ennemmin kuin hoitoon, mutta kun sitä ei saisi kysyä lapselta. vanhempien pitää mennä töihin. halit ja heit ja sitten vaan menoksi, taakseen ei kannata katsoa EIKÄ NÄYTTÄÄ TUNTEITAAN LAPSELLE, MENEE AUTOLLA VAIKKA ENNNEMMIN NURKAN TAA ITKEMÄÄN JOS OTTAA KOVILLE ITSELLÄ. lapset lähtee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin maailmalle..halusi vanhempi tai ei.
jo noin kauan jatkunut, niin ei tunnu järkevältä jatkaa tuota samaa. Lapsi mainitsi tönimisen, voihan olla, että häntä kiusataan siellä. Jos koitatte vaihtaa päiväkotia tai laittaa lapsen perhepäivähoitajalle. Tai jos ei varsinaisesti tarvitse päivähoitopaikkaa, niin voisihan hän käydä kerhoissa pari kertaa viikossa? Ja mahdollisesti aloittaa jonku harrastuksen? Jotain lasten jumppaa,muskaria tms.
miksi 6-vuotiaalla on kotiavain kaulassa hoidossa?
noin kauan siellä hoidossa ollut, niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin sen, että hoidossa on jotain vikaa. Ehkä häntä kiusataan siellä? Ehkä hoitajat eivät pidä erityisemmin juuri sinun lapsestasi? Uskoisin, että paikan vaihdolla ongelmat selviävät. Suosittelisin silti olla kokeilematta uutta paikkaa ihan heti, jos mahdollista, vaan olkaa kotona jonkin aikaa ja viekää molemmat lapsenne hoitoon yhtä aikaa sitten kun on pakko.
Minä olisin ainakin huolissani jos lapsi ei koskaan itkis hoitoon tullessaan. Tietty toiset ovat jo rohkeempia ja luottavaisempia mutta olisi se nyt outoa jos kukaan ei itke vanhempiensa perään. Pitäishän vanhempien olla ne maailman tärkeimmät ihmiset joita kaipaa.
Minun lapseni oli samanlainen, tosin oli "kuntoutumassa" päiväkodissa, jossa sille ei ollut minkäänlaisia edellytyksiä. Tuloksena oli varhaisvammautus. Asennevammainen päivähoidon ohjaaja ja elto sai perheemme elämän sekaisin, vasta päiväkodin vaihto (ja uhkailu pahoinitelysyytteilä) toi helpotuksen. Mutta lapsen hätä ja ongelmat kyllä mitätöitiin päiväkodissa tehokkaasti. Tavallaan onneksi ongelmat kärjistyvät lopulta niin pahasti, että lapsi pahoinpideltiin mustelmille hoitajan toimesta, ja saimme pikasiirron. Ja suurin osa ongelmista poistui tuolla elton ja päiväkodin vaihdolla, ja itse kuntoutuminen pääsi alkuun.
mustelmille.
eli ei kyse pahoinpitelystä.
pyydä päästä seuraamaan lapsen päivää.
poikasi varmaan tarvitsee rauhallisemman ympäristön, siellä oppii ihan samat asiat siis pphoidossa ,ja joka aamu on sama hoitotäti vastassa, ruoka myös kodinomaisempaa.
Meidän kunnassa on einesruoka päiväkodissa
englantilaista tai ruotsinkielistä puolta. Yksilöllistä , pienet ryhmät ja hyvään käytökseen panostetaan:)
Inhottava tilanne. Meilläkin oli ongelmia 3-vuotiaan päiväkotiin viemisessä. Hän oli aloittanut hoidon 1-vuotiaana ja pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä kaikki meni ihan ok. Kun siirto isompien ryhmään tuli, alkoi joka-aamuinen taistelu. Lapsi mm. potki vastaan vaatteita puettaessa ja jäi hoitoon itkien. Illat olivat myös yhtä kiukuttelua.
Poikamme oli päiväkodissa tosi rauhallinen, ns. helppo lapsi. Tädit kertoivat, että heidän aikansa menee villien lasten paimentamiseen eivätkä he ehdi antaa kauheasti huomiota rauhallisille tapauksille. Poikaamme he luonnehtivat poikkeuksellisen rauhalliseksi.
Meillä tilanne ratkesi niin, että parin kuukauden jälkeen minulla alkoi äitiysloma ja poika lopetti päiväkodin. Pojan käytöksen muutos oli huomattava kotiinjäämisen jälkeen.
Itse olen järkeillyt, että hän kärsi siitä, ettei saanut lainkaan huomiota pitkän tarhapäivän aikana. Hän ei myöskään osannut/uskaltanut ilmaista itseään siellä, ei esim. jutellut tädeille tai itkenyt. Tädit huomasivat poikamme viihtyvän huomattavasti paremmin pienessä ryhmässä.
Onko poikasi myös rauhallisempaa sorttia? Perhepäivähoito voisi auttaa siinä tapauksessa. Mutta ehkä kannattaa vielä seurata tilanteen kehittymistä ja jos ei helpota, niin pakkohan sitä on muita vaihtoehtoja miettiä. Itsekin täällä ihmettelen, että koskahan sitä uskaltaisi töihin palata ja mistä ihmeestä sitten löytäisin lapsille ihanan perhepäivähoitajan.
Tsemppiä sinne ja toivottavasti sellainen hoitoratkaisu löytyy, että lapsi ja vanhemmat voivat olla siihen tyytyväisiä!
Tuntuu siltä, että äitinä olet epävarma siitä onko oikein viedä lastasi päiväkotiin. Älä vie jos ei kerran ole pakko. En minäkään haluaisi olla tönittävänä melussa jos voisin olla äidin ja pikkuveljen kanssa kotona. Lapsesi ei ole ihan vielä siinä kehityksen vaiheessa että kaipaisi seuraa. Jos 5v tilanne olisi tämä, kannattaisi huolestua. Lapsi on 3, HALOO!!
Meidän pk:ssa on 3-6 vuotiaiden ryhmässä 21 lasta ja heistä kaksi tukikertoimilla. Hoitajia on vain kolme. Ei siinä paljoa ehdi lasta huomioimaan vaikka haluaisikin. Vaikka meitä on kolme kasvattajaa ryhmässä meillä on erilaisia vuoroja eli olemme melkeinpä sen päivälepo ajan yhtäaikaa töissä.
ettei halua mennä jos pikkuveli on saanut jäädä kotiin äitin kaa! Jos syksyllä oot jo viennyt niin vanhemmalla pojalla on voinut olla mustasukkaisuus pahimmillaan,uhmaikä jne..Minkä ikäinen pikkuveli oli kun vanhemman hoitoon veit? Mä olisin kyllä nauttinut molempien lasten kanssa kotioloista,tarhassa ja koulussa ehtivät oleen vaikka kuinka paljon.
Nyt vanhin poika on täyttänyt jo 4 ja oli hoitoon viedessä 3½. Nuorin lapsi vuoden vanha. Hoitoon vieminen oli pitkän harkinnan tulos, eikä suinkaan helppo. (asumme maalla, eikä kerhoja yms. autottomalle löydy). Sosiaalisista syistä pojan veimme, jotta saisi oman ikäistään seuraa. Poika on kuitenkin seurallinen yms. Päiväkotiryhmä ei näköjään kuitenkaan ollut se juttu...Eipä ole kaikki niin mustavalkoista. Kyselin lähinnä vain apuja sopeutumisen helpottamiseen, jos jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta.
Päivähoidon aloitus on iso juttu jonka kanssa sekä lapsi että vanhemmat tarvitsevat apua. Katso blogi : [email protected]. Perusteellinen pohdinta päivähoidon aloitukseen liittyvistä asioista. Uskon että Sinulle olisi apua!
Tsemppiä
Sama naama vastassa aamulla...pari viikkoa riittää..
http://www.socca.fi/aineistot/MustonenOksanen.doc
Lapsemme meni yksityiseen päiväkotiin, koska kunnalla ei ollut tarjota alueeltamme hoitopaikkoja.
Jouduimme siis ostopalvelun kautta yksityiselle.
Aluksi siellä oli mukavia hoitajia, joista molemmat lapset tykkäsivät kovasti.
Sitten porukka vaihtui ihan joka kuukausi ja tilalle tuli vanha nainen, joka puhuu narisevalla äänellä, on todella inhottava koko ajan, eikä hänellä ole mitään hajua lasten kasvatuksesta. Siltä ainakin tuntuu, että mummo on aivan hukassa.
Noh, lapset eivät tykkää tästä narisevasta mummelista yhtään, enkä tykkää minäkään.
Vielä joudumme kuukauden olemaan tuolla, onneksi saimme uuden hoitopaikan.
Mutta mutta. Kuinka sinnitellä kuukausi narisevan mummelin kanssa.
Kuinka saada lapset jaksamaan?
Selvästi eivät halua jäädä tarhaan, kun mummo on ottamassa vastaan ja hakiessa tulevat vaikka aidasta läpi, että pääsevät äkkiä pois, kun mummo on siellä.
Mummon kanssa tuntuu tulevan nokkapokkaa joka ikinen päivä.
Hän on töykeä ja vastenmielinen ihminen, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen.
Huoh. Lapset tuntuvat olevan aivan loppu, eikä sille noidalle puhuminen tunnu tuottavan mitään tulosta, kun hän katsoo meitä alle 30 - vuotiaita alas.
Nyt vain ottamaan yhteyttä päiväkodin johtajaan tms. esimieheen.
Ja jos olet muiltakin kuullut samasta hoitajasta huonoa palautetta, menkää yhdessä. Se on aina parempi, niin eivät ainakaan katso olevan kyseessä minkään henkilökemioiden kohtaamisen.