masennus..

Mulla on sama juttu, jonkun tarttis varmaan
puuttua asiaan, mun bestiksellä ei tosiaankaan
mee nyt hyvin. Sekin on puhunut itsarista yms...
Jos joku on selvinnyt tilanteesta, nii vastailkaa!

itse olen masentunut, olen ollut jo pitkän aikaa.
mutta siis teidän ongelmaan eli ystävän
auttamiseen. oletteko tarjonneet apua. eli
ilmaisseet haluanne kuunnella jos toisella on
huolia? masentunut ihminen ei helposti halua
avautua, mutta aina kannattaa kokeilla. kertokaa
kuinka tärkeä ystävänen on, halunne auttaa ja
kuunnella ja kertokaa myös, että olette erittäin
huolissanne. kertokaa, että ette ehkä osaa tarjota
oikeita näkökulmia (masentuneella usein on yksi
"oikea" näkökulma ja toisaalta hän kaipaa uusia
näkökulmia elämän ongelmiin), mutta haluatte
ilmaista oman mielipiteenne koskien jotain asiaa.
jos kuitenkin ystävänne sulkeutuu niin anna hänen
olla vähän aikaa rauhassa, kenties sinä aikana hän
ajattelee asioita joita juuri sinä sanoit. ehkä
jos ette löydä kasvotusten oikeita sanoja,
kirjoita kirje jossa kerrot välittäväsi
ystävästäsi. vähän vaikea neuvoa, kun ette
kertoneet mitä keinoja olette yrittäneet? kaikista
pahinta on kuitenkin yrittää piristää masentunutta
sillä se vain pahentaa asiaa.

paras apu oli kun ystävät ja entinen
jätkäkaverikin soitti et "mitä sä nainen
hourailet" yhtäkkiä tuli yheltä suunnalta
sellanen ryöppy kaiken näköstä et "me tarvitaan
sua" -juttuja. jotkut hylkäs. tai olihan ne tehny
sen jo aikaa sitte, mutt niitä olis kaivannu.
ääntä kuulla. olis edes pyytäny kylälle
lähtemään. mutta yhen kaverin kans olohuoneen
lattialla yhessä itkettiin ja sitte tuli huono
omatunto et ei helvetti, toi itkee, mun takia.
koita jotenki saada se kaveri tajuamaan että jos
ei muut niin sä ainaki tarvitset sitä.
puhumalla se vaan. kyllä mun lukko audes pitkän
yrittämisen jälkeen. ja on se siitä asti auki
pysynytkin.
tsemiä sulle.
ps. lääkkeillä ei kannata masennusta parantaa. se
muutti mun entisen kaverin väliinpitämättömäksi
ja tylyksi. omahyväiseksi ja ilkeäksi.

mulla asiat on menny kauan aikaa huonosti ja aina
kun pääsen jaloille jokin menee huonosti.
mulla on kavereita mut mä työnnän ne välillä pois
kun oon oikeen masentunu mutta aina sisimmässäni
mä toivon et ne ei jättäis mua yksin vaan olis
siinä vaikka sanonki et en halua niiden seuraa.
välillä kaverit on tukena mut just sitten kun
tarvis ystävää niin kaikki jättää mut yksin.
puolitoista vuotta sitten sairastuin epilepsiaan
ja sillon sairaalassa maatessa toivoin et olisin
saanu niin pahan kohtauksen etten enää olisi
heränny. sillon kaikki meni päin....
mulla oli kaverit ympärillä mut kukaan ei tajunnu
miltä tuntu. mä annan vaan neuvon.....älä jätä
ystävääs välillä kun susta tuntuu ettei kiinnosta
tietää miten sillä menee kun ei kerta apua
kaipaa. aina sitä apua kaipaa joskus vaan tuntuu
et on helpompi sanoo et mee pois kun et älä jätä
mua yksin.
mä haluisin ettei mun kaverit jätä mua välillä
yksin. joten älä tee sitä jos todella haluat
auttaa ystävääs. siinä mun kommentti.....sori oli
vähän pitkä kertomus!