antaakko huutaa

Vauvalla on luontainen tarve olla äidin lähellä.
Vanhankantaisella huudattamisella vauva hiljenee ajan kanssa, mutta millä hinnalla?
Vauva oppii sen ettei saa tarpeilleen täyttymystä ja tulee apaattiseksi.
Elikkä lisää läheisyyttä ja syliä rutkasti niin vauva rauhoittuu paremmin kun ei tarvitse pelätä.vauvalle kasvaa perusturvallinen olo joka tulee esille siinä, että on tyytyväisempi. Jos siis kyse ei ole mistään vatsavaivoista.
Tietenkin tempperamentti vaikuttaa myös.
Monesti ärhäkämpi vauva saa tarvitsemansa ja vaikka vauvana olisi itkuisempi vanhempana tyytyväisempi koska sai syliä tarpeeksi.
Tässä yksi näkemys.
Vauva aikaan kuuluu sen itkun sietäminen sillä se on ainut vauvan keino ilmaista tarpeitaan.
Pikkuhiljaa oppii kuulemaan mistä kyse.

ainakaan huutaa, eli ainakin päästä silittäisin tai pitäisin kättä rauhoittavasti kropan päällä, puhelisin rauhoittavasti tms, jos sylissä ei kerran halua olla.

siis vauva ei taho nukahtaa syliin mut nukahtaa sänkyyn kuitenkin? mikä tässä on ongelma? Mä ainaki oon opppinu reilun 10kk aikana et on ihanaa jos vauva nukahtaa itekseen vaikka kitisiskin. muuten sitä sais vatkata tuntitolkulla uneen. meil tyttö nukahtanu aina itekseen omaan sänkyyn, kipeenä ollessa joskus joutunu hytkyttää uneen. Taputtelu auttaa jos vauva itkee sängyssä, jos kerta parin min huudon jälkeen tokenee niin hyvä, meil on joskus huudettu tunti, vaikka olis mitä tehny niin ei hiljentyny

Moi, meidän vauva teki ihan samaa, rauhottui aina omaan sänkyyn. Tosin meillä tutin kanssa. Ei ole alkuviikkojen jälkeen koskaan tykännyt nukahtaa syliin, ilmeisesti sylissä liian kuuma tms. Nykyisin meillä mennään sekä päikkäreille että illalla nukkumaan pääsääntöisesti ilman itkua ja kitinää. Kun vauva näyttää väsyneelle niin vien sen sänkyyn ja se nukahtaa sinne itsestään 10-30 min kuluttua. Ja on ihan tyytyväinen. Vauvat ovat erilaisia, toiset kaipaavat enemmän syliä kuin toiset. Mutta tosiaan niinkuin joku kirjoitti niin lähellä kannattaa olla ja vaikka silitellä vauvaa niin, että hän tietää ettei ole yksin

Meillä oli ihan sama juttu. Vauva oli väsynyt, syönyt, oletettavasti ei mahakipuja mutta ei vain osannut rauhoittua nukkumaan. Kiekkasi sängyssä, kiekkasi vieressä, kiekkasi sylissä koko ajan kitisten. Välillä nukahti syliin kun hytkyin sängynreunalla, välilä nukahti kun siirsi sylistä omaan tai meidän sänkyyn. Ei siis mitään päätä eikä häntää. Muistan vain katsoneeni videon digitaalikellosta kuluvia minuutteja ja ajattelin voi kettu onko tämä tätä koko ekan vuoden. Jossain kohtaa tevana sitten oppi nukahtamaan rauhassa ensin syliin ja sitten neljän kuukauden iässä omaan sänkyyn. Välillä oli kyllä tuskaisia hetkiä kun ei tiennyt mikä toista vaivaa. Välillä olin ihan ressissä että onko raukalla nälkä että tuleeko minulta maitoa (pullokaan ei kelvannut tuossa 2 kk vaiheessa). Kolmen kuukauden ikäisestä eteenpäin annoin desin illalla pullosta ja imetin muuten. En tiedä oliko sitten meillä syy tuohon rauhoittumiseen vai olisiko rytmi ja turvallisuuden tunne tullut muutenkin. Nyt 8 kk ja nukkuu omassa huoneessa ja nukahtaa sinne itsekseen tutin kanssa.