Sain ihanan pienen pojan helmikuun alusa, kuukauen ennen laskettua aikaa! Ku maito nousi rintoihin, niin sitä riitti "vaikka muile jakkaa" ristiäisiin asti, elikkä maaliskuun loppuun...
Vaikka kaikki sanovat mulle, ettei maijontulo lopu tuosta nuinvaan, yhtäkkiä, niin mulle kävi niin. Yölä tuntu rinnat täysiltä ja poika söi ittensä kylläiseksi, mutta aamu ko koitti, niin eipä ollukkaan äitilä antaa maitoa jälkikasvulleen! Se vain kertakaikkiaan loppu!
Poika-raukka imi ja itki, ku ei saanu syödäkseen! Enkä ees ensin uskonu... Sitten oli pakko tarttua pulloon ja korvikkeeseen. Ja mitkä huonouentunteet iskikään pääle...mikä äiti olenkaan, ko en ees ommaa lastani saa ruokittua rintamaijola... Itkin ja annoin korviketta pullosta, poika ihmeissään, että mitä tämä oikein on?..miksi äiti mulle tämmöstä antaa?...mutta poika sai vattansa täyteen ja nälkänsä tyydytettyä, imasi desin verran eka syötölä...
Olen yrittäny lypsää, että maitoa tulis enemmän, mutta laihoin tuloksin. Ensin sain vuorokauesa sen desin, ja poika imasee kuus kertaa vuorokauesa keskimäärin 120ml/kerta...nyt se on kokonaan loppu, rintamaito...
Olisin niin halunnu antaa lapselleni rintamaitoa hiukkasen kauemmin ko 6 viikkoa(..."ollakseni hyvä äiti"...), mutta luonto teki minusta sitten tosinöyrän ja jotaki ihan muuta...
Mietin tässä yksikseni, että kuinkahan moni äiti on "vasten tahtoaan" joutunu vaihtaan pulloruokinnale ja kuinka todennäköstä on, ettei rintamaito riitä seuraavillekkaan lapsile?
Niin, en sitten tarkota oikeasti, että pullo/korvikeruokkiat ois jotenki "huonompia äitejä", se nyt on vain semmonen asia, mikä lankeaa varmaan jokkaisen äitin hartele. Kyllähän te tiiättä sanomattaki... En siis halua, että täsä nousee hirveä kiista rinta- ja korvikeruokkioijen välile!
Vaikka kaikki sanovat mulle, ettei maijontulo lopu tuosta nuinvaan, yhtäkkiä, niin mulle kävi niin. Yölä tuntu rinnat täysiltä ja poika söi ittensä kylläiseksi, mutta aamu ko koitti, niin eipä ollukkaan äitilä antaa maitoa jälkikasvulleen! Se vain kertakaikkiaan loppu!
Poika-raukka imi ja itki, ku ei saanu syödäkseen! Enkä ees ensin uskonu... Sitten oli pakko tarttua pulloon ja korvikkeeseen. Ja mitkä huonouentunteet iskikään pääle...mikä äiti olenkaan, ko en ees ommaa lastani saa ruokittua rintamaijola... Itkin ja annoin korviketta pullosta, poika ihmeissään, että mitä tämä oikein on?..miksi äiti mulle tämmöstä antaa?...mutta poika sai vattansa täyteen ja nälkänsä tyydytettyä, imasi desin verran eka syötölä...
Olen yrittäny lypsää, että maitoa tulis enemmän, mutta laihoin tuloksin. Ensin sain vuorokauesa sen desin, ja poika imasee kuus kertaa vuorokauesa keskimäärin 120ml/kerta...nyt se on kokonaan loppu, rintamaito...
Olisin niin halunnu antaa lapselleni rintamaitoa hiukkasen kauemmin ko 6 viikkoa(..."ollakseni hyvä äiti"...), mutta luonto teki minusta sitten tosinöyrän ja jotaki ihan muuta...
Mietin tässä yksikseni, että kuinkahan moni äiti on "vasten tahtoaan" joutunu vaihtaan pulloruokinnale ja kuinka todennäköstä on, ettei rintamaito riitä seuraavillekkaan lapsile?
Niin, en sitten tarkota oikeasti, että pullo/korvikeruokkiat ois jotenki "huonompia äitejä", se nyt on vain semmonen asia, mikä lankeaa varmaan jokkaisen äitin hartele. Kyllähän te tiiättä sanomattaki... En siis halua, että täsä nousee hirveä kiista rinta- ja korvikeruokkioijen välile!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pahoitteluni.
Niin?
Mikä tämän jutun pointti oli?
Joillekin käy noin, kun luulevat että maito loppuu.
Voit tyytyä tilanteeseen ja nauttia ihanasta vauvastasi. Se on ihan ok :-)
Et selvästikään kaipaa neuvoja maidon uudelleen nostatukseen,
Tai neuvoja kuinka voisit lisätä oman maitosi määrää, joten en niitä tuputa.
Mukavaa kevättä!
Ensikerralla voit hakea apua, jos haluat imettää pidempään.
Välillä sänky lainehtii ja rinnat on täynnä, sit välillä tuntuu, että ne on täysin tyhjät ja maito on loppu, se ei ole loppu. Rinnat ei oo mitkään maitokannut, mitkä vaan tyhjenee, että lopulta pohja paistaa. Tietoa saa, asiasta todella hyvin, jos vain on kiinnostusta sitä hakea. Maito ei lopu, se on se tieto aiheesta joka loppuu ja siihen kun lisätään väsymys ja suru ym tunteet, on helppo tarttua siihen korvikkeeseen, sit kas kummaa vauva ei enää rintaa huolikaan, kun saa helpommalla pullosta. Mä en koskaan ole pumpulla saanut irti rinnostani 30 ml enempää kerralla, ei vaan irtoo, mutta silti eka lapseni sai rintaa 1v4kk ja toinen lapseni on nyt 10 kk ja vielä vaan riittää. ei se pumpattu määrä kerro mitään koko totuutta. Minä en ilman apua olisi saanut imetystä jatkumaan, onneksi löysin imetyksen tuki ry:n ja heidän keskustelusivut, niistä on ollut suuri apu meille.
Vaikka itse on onnistunut imetyksessä vaikeuksista huolimatta, ei voi sanoa toiselle, että maito ei lopu, kun niinkin voi käydä. Sitä ei vaan ilmeisesti pysty ymmärtämään, jos oma maitobaari on pysynyt hyvin auki.. Vaikka tietoa olisi, ei se aina auta. On tilanteita, joissa on voimaton, vaikka kuinka haluaisi imettää.