mun elämä on ollu tosi kuivaa jo melkein
vuoden.viime kesänä tapahtu jotain sellasta mikä
sai mun itsetunnon laskemaan just ku olin sitä
saanu nostettuu.menetin monta kaverii(jos niitä
sellasiks voi ees sanoo)ja nykyään oon aika
yksinäinen.mul on kaks bestistä mut nään niitä
vaan viikonloppusin(en aina sillonkaan)ja
lomilla.ja koska oon seuraihminen enkä viihdy
yksin,tää on aika kiduttavaa!tuntuu et nuoruus
valuu hukkaan ku möllötän vaan himassa suurimman
osan viikosta.haluisin et mul ois melkein joka
päivä tekemistä mut päivät on suunnilleen aina
samanlaisii:meen kouluun,tuun kotiin,syön,teen
läksyt jos niitä on,katon telkkuu,luen ja meen
nukkuu.viikonloput on samanlaisii aika usein
ellen nää sit kavereita.eli pelkkää lojumista.ja
mä haluun elämää!haluun olla menossa koko ajan ja
et mun puhelin soi vähän välii ku kaverit tai
jätkäkaveri kaipailee mut niin ei vaan oo.eilen
itkin sen takii ku en päässy menee daruden
konserttiin.pienenki virikkeen menetys tuntuu
nykyään maailman lopulta.mä en tunne eläväni!!!
kärsin aika usein masennuksesta ja eilen teki
mieli lyödä nyrkillä ikkuna rikki.
mä kaipaan toimintaa,paljon enemmän!!ihnoon
rauhallisii koti-iltoi ja yksin olemista!!!mun
luokalki on vaa yks kaveri ku oon niin ujo ja
epävarma että kavereita on tosi vaikee saada!!!!
onks kellään samanlaisii ongelmii?miten
selvisitte jos selvisitte?
vuoden.viime kesänä tapahtu jotain sellasta mikä
sai mun itsetunnon laskemaan just ku olin sitä
saanu nostettuu.menetin monta kaverii(jos niitä
sellasiks voi ees sanoo)ja nykyään oon aika
yksinäinen.mul on kaks bestistä mut nään niitä
vaan viikonloppusin(en aina sillonkaan)ja
lomilla.ja koska oon seuraihminen enkä viihdy
yksin,tää on aika kiduttavaa!tuntuu et nuoruus
valuu hukkaan ku möllötän vaan himassa suurimman
osan viikosta.haluisin et mul ois melkein joka
päivä tekemistä mut päivät on suunnilleen aina
samanlaisii:meen kouluun,tuun kotiin,syön,teen
läksyt jos niitä on,katon telkkuu,luen ja meen
nukkuu.viikonloput on samanlaisii aika usein
ellen nää sit kavereita.eli pelkkää lojumista.ja
mä haluun elämää!haluun olla menossa koko ajan ja
et mun puhelin soi vähän välii ku kaverit tai
jätkäkaveri kaipailee mut niin ei vaan oo.eilen
itkin sen takii ku en päässy menee daruden
konserttiin.pienenki virikkeen menetys tuntuu
nykyään maailman lopulta.mä en tunne eläväni!!!
kärsin aika usein masennuksesta ja eilen teki
mieli lyödä nyrkillä ikkuna rikki.
mä kaipaan toimintaa,paljon enemmän!!ihnoon
rauhallisii koti-iltoi ja yksin olemista!!!mun
luokalki on vaa yks kaveri ku oon niin ujo ja
epävarma että kavereita on tosi vaikee saada!!!!
onks kellään samanlaisii ongelmii?miten
selvisitte jos selvisitte?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla on ollu aika pitkälti samanlaista..
mullakaan ei oo koskaan mitään järkevää
tekemistä, ja mulla kyllä ehkä olis kavereita jos
haluisin.. mä vihaan itteeni ihan vitusti,
viiltelen itteeni aina silloin tällöin kun ei
oikeen huvat tehä mitään muutakaan... KAIKKI ON
NIIN VITUN PERSEESTÄ?????!!!!!!!!!!!?? jakselkaa
ihmiset, mä tapan itteni....
ketkä tuntee olonsa yksinäisiksi niin
haluisitteko mailailla?Osotteita..
Mun elämäni on pää asiassa tota: koulu,syöminen,
nukkuminen. ja mä en todellakaan haluu olla
niinkuin kaikki terveys tantat vouhottaa, hyvin
nukkuva, hyvin läksynsä tekevä, kiltti
nuori.Joskus mä bailaan ja odotankin aina
seuraavii bailuihn niinku kuuta nousevaa. No
mäkin toivoisin että joku rakastas mua niin
mullakin olis joku jonka eteen elää... mut mä oon
ainakin omasta mielestäni sellainen ihminen että
parempiakin löytyy joten miks rakastua muhun...
joo olis kiva jos olis joku joka todella
välittäää...koita rohkaistuu...mäkään en olis
tässä jos en olis pikkusen rohkeentunu....
Siis miksette lähe vaikka kaupungille
viikonloppuna!!Vaikka yksin kyllä siellä joku
tuttu tulee vastaan!!!!
NO VOI JUMALAUTA!!! Olin tollanen säälittävä
itsesäälissä rypevä paska kuin tekin, mutta
sitten heräsin ja ajattelin, että jos ihmiset ei
tuu mun luo niin mä meen niiden luo. Sillä
tavalla sai kavereita... Uskaltakaa avata
turpanne, niin on jo paljon parempi!!! Ja jos
omasta mielestänne olette jo "niin alhaalla",
niin mitä teillä on edes menetettävää? Ei
ihmisten kansaa opi olemaan ellei koskaan aloita.
Jos haluatte itsenne kaltaisia kavereita, niin
menkää paikkoihin jonne itse menisitte (koti ja
koulu ei kuulu näihin paikkoihin). Jos taas
haluatte vaikkapa rokkari-tyyppejä, niin eiku
vaikkapa Apulanna keikalle hyppimään. Eikä mennä
sinne nurkkaan, vaan uskallaudutaan ihmisten
ilmoille ja keskelle lattiaa (tai missä ikinä ne
ihmiset onkaan). Älkää kuitenkaan alkako esittää
mitään... Ennenpitkää alatte vain vihaamaan
itsejänne. Ja mitä hyötyä itsemurhasta on? EI
MITÄÄN! Miettikääpä mitä sen jälkeen tapahtuu...
Niinpä... Ette tiedä. Jos uskotte niihin kahteen
paikkaan (taivas ja helvetti tai jotain muuta
sellasta), niin itsemurha veisi sinne
helvettiin/pahempaan paikkaan. Jos taas uskotte
jälleensyntymiseen, niin entäjos synnyttekin
jonnekkin vielä paskempaan paikkaan... KELATKAA
IHMISET!!! On aika elää ja nauttia! No niin...
Nyt sain itseni kuulostaa joltain saatanan
hipiltä... No mun pointti on varmaan tullu jo
parikin kertaa selville, mutta kertaus on
opintojen äiti (lässyn lässyn)... EI tehdä
itsemurhaa, EI ryvetä enää omassa pakskassa, EI
mennä välttämättä kotia heti koulun jälkeen, vaan
HANKITAAN harrastuksia (mieluiten jotain muuta
kuin seurakunnan ajantuhlausta, mutta itseppähän
päätätte), MENNÄÄN bileisiin, tapahtumiin, jne.
ja jos koette olevanne rumia/läskejä tai jotain
muuta korjattavissa olevaa, niin KORJATKAA!!!
Älkää syökö suruunne, vaan liikkukaa!!! No nyt mä
kuulostan ihan liikunnan opettjalta! Ei prkl...
no kyllä mä koitanki jutella,ku käyn esim.yhes
yökahvilas perjantaisin..siel mul on muutama
kaveri mut ne on vaan siellä olevii kavereita...
nii harrastukset...aijonki alottaa tanssin...mut
ei sitä voi alottaa ku vast syksyl....ja mä en oo
harkinnu mitään itsarii,se ei oo mikään
vaihtoehto!!ehkä tästä päästään eteenpäin...mä
koitan korjailla muitten ihmisten tekemii haavoi
niin ehkä se isetunto siitä pikkuhiljaa alkaa
taas nousee...jos alkaa.....toivo ainaki...
Josta on paha päästä pois, siittä ajattelu
tavasta on vaikee päästä eroon ja ssihen on niin
helppo taas retkahtaa....se on sairaus...mullkin
on se.. ehkä siks kaikki tää, mun elämäni olis
ehkä paljo parempi jos ei olis itse säälii,
mutkun siitä ei pääse eroon. heti ensimmäisen
vastoin käymisen jälkeen sä taas alat sen....
mäkin oon yksinäinen kun bestistä nään vaan
viikonloppusin enkä aina sillonkaan. yks toinen
hyvä kaveri asuu 500 km päässä joten oon vaan
kotona.
oon masentunu usein mut en osaa sanoa miten
selvitä siitä.
ystävien tuki on tärkeetä joten puhu niille.
hanki uusia ystäviä.
tsemppiä sulle!
en itse ole ujo,mutta kerrompa "tarinani",jos se
sua kiinnostaa edes...oon 13 v.tyttö.olen
JOKAikinen viikonloppu kotona,...joskus käyn
vanhempien kans kaupungilla kaupassa,ja arvaa vaan
että hävettääkö kun monet samassa koulussa olevat
muut nuoret pitävät hauskaa!on mulla seuraa
koulussa,(en oo kovin
suosittu,ja piirit on pienet) mutta....haluaisin
tutustuu enemmän uuuusiin ihmisiin.mun "kuviot jää
aina turhan pieniksi".mä haluun
Elää,Bailata;Nauttia Nuoruudesta....!helpotti
lukea,että toisellakin on sama ongelma.jospa me
keksittäis yhessä ratkaisu?mutta mä tässä yhtenä
päivänä aattelin,että mä oon 23 v.vasta 10 :N
(siis kymmenen!) vuoden päästä!et on mulla
aikaa....ja kun mä oon tajunnu tilanteeni (kuten
sääkin),niin siitä on hyvä jatkaa eteempäin.mut
sulla on kavereita,ees vähäsen...se on hyvä
alku!siis et oo varmaasti niiiiiiiiin ujo,ettet
vois tutustuu uusiin ihmisiin..(?):
mä oon samaa mieltä..mäki inhoon rauhallisii
koti-iltoi!ja mikskö?koska kaikki minun(kin) illat
on "rauhallisii kotiiltoi"....siis liika on liikaa
tässäkin asiassa.
ja vielä yks juttu....koita tutustua vaikka
samoissa kurssiryhmissä oelviin
ihmisiin....kerro,miten lähtee menemään.ok?ja
muista:meillä on vielä aikaa....jos me ei tällä
viikolla olla menossa kybällä,niin se ei
tarkoita,että näin ois aina.
Siis, mul on aivan sama juttu, mun bestis ja
jätkäfrendi asuu moelmmat aika kaukana, junal
menee noin 40-60min matkaan, ei nähä kun "vaan"
tiistaisin ja viikonloppusin, ja sit mun yx täält
oleva frendi on aina jätkänsä kaa, et ei oo
hurraamista...lisäks mun bestis on kokoajan mun
jätkän kaa, mikä alkaa pikkuhiljaa vituttaa! Oon
maininnu sille mielestäni aika selvästi et en
pidä siitä, enkä nykyään ees haluu nähä sitä...
(siis bestistäni) mut, ei mullakaa mitää tekemist
oo, luen kokeisii, katon salixii, hillun netissä,
sit tietty koulu...et vitunmoista paskaa...
tuntuu huojentavalta kuulla etten oo ainoo
ongelmani kanssa....nyt tuntuu menevän vähän
paremmin kun olin eilen bestikseni kans ja oli
tosi hubaa...täl viikol nään sitä vähän enemmän
ja se virkistää kummasti!mul on niin paljon
energiaa mitä haluun purkaa mut en saa purkaa
sitä kovin usein.eilen sit purin ja tuntu
hyvältä=)viikonloput on yleensä kaikist
tuskasimpii jos ei oo tekemistä...mut nyt mul on
siis parempi fiilis, mut saa nähä miten kauan
tätä kestää...ennen ku vaivun taas itsesääliin ja
masennukseen...mut koittakaa ajatella niin et
huomisest ei koskaan tiijä mitä se tuo tullessaan
ja monel muul ihmisel on paljon kurjemmin asiat
ku meillä!!täytyis yrittää iloita niistä asioista
mitä on,eikä surra niin paljon puutteita
elämässä...tän hogasin eilen mut saa nähä kuinka
kauan noin jaksan ajatella...
Mulla on sama ongelma,kaikki päivät on
tylsiä.Haluun kanssa jotain
menoo,ystäviä.Ystäviähän ei ole kanssa niin
helppo saada.Haluisikko mailailla?
Kiva nähdä myös mun mielestä etten ole ainoa ketä
masentaa...on se niin että kyllä tähän elämään
ystäviä tarvitaan!!!!...ja todellakin koti-
illat..liika on liikaa..ja te muut keillä menee
hyvin, on vähän vaikea ymmärtää yksinäisyyttä ja
tulla sanomaan että"mene kaupungille,kyllä siellä
aina joku tuttu tulee vastaan"...olette kyllä
myös oikeassa.Hyvää jatkoa kaikille! ja jos
kiinnostaa mailailla,niin laittakaa
mailiossujanne tänne. *hali*
mä en viiti ruveta mainostaa mailiosotettani ettei
joku tuttu tajuu et se oon mä.....mut kerro sä
vaik omas jo haluut ni voisin ehkä mailata.minkä
ikänen sä oot?
Tee itse omasta elämästäsi mielenkiintoista ja
lakkaa ruikuttamasta siitä täällä ja kotonasi
neljän seinän sisällä! Mitään ei tapahdu, jos et
itse tee mitään, vaan möllötät vaan kotona
odottaen sitä unelmien prinssiä.
Jokainen on oman onnensa seppä.
selviin just ja just kuuntelemal mieleistäni
musaa, se pelastaa.