Vastatkaapa...

Mä en ehkä tekisi aborttia jos nyt tulisin
raskaaks (oon 15).. jotenkin vaan mieluummin
pitäsin sen... mä kyllä ymmärrän ihmisiä, jos
olis vaikka raiskattu, ja sitte haluis abortin,
mut muuten abortti tehään mun mielestä liian
helposti. Oma vika jos ei oo käyttäny ehkäsyä!

Sallin sen mikäli kyseessä on raiskaus tai
ehkäisy on pettänyt, mutta paheksun niitä jotka
ovat laiminlyöneet ehkäisyn ja käyttävät aborttia
ehkäisykeinona.

Jos ollaan tarkoituksella tekemässä lasta niin ei
pitäisi siinä vaiheessa tulla enää katumapäälle.

tekis abortii jos olisin saamassa ei toivotuu
pentuu, mutta jos asiat olis niin että sen kaa
elovois olla vaikeeta niin antaisin sen
todennäköisemmin adoptoivaksi. sillä silloin se
se sais kodin, "ehjän" perheen, tietty sitä isona
kalvais miks mä hylkäsin sen mut.... Niin siitä
Abortista, jotain pikku vahonkoi ei sais
tapahtuu, ihan turha valittaa
omaa "huolimattomuuttaan", paitsi jos se nainen
nyt on raiskattu, ja jos se uhkaa äidin
terveyttä. noi mähän oon tässä se hounoin uhuja
joten enpä kerro enempää, kun ei oo käytännön
kokemusta.

Abortti on ihan jees valinta joka tilanteessa.
Abortissa ei ole mitään väärää, jos lapsi ei ole
yksinkertaisesti toivottu. Parempi päättää alkion
kehitys heti alkuunsa, kuin synnyttää ei-toivottu
lapsi ja antaa se sitten jonnekin lastenkotiin
tai jonnekin muualle hoitoon.

hyvin harvoissa tilanteissa se on mun mielestä
sallittua, kahdessa tapauksessa, jos on raiskattu
tai jos äiti on alkoholisti/käyttää huumeita.
mun mielestä aborttia ei saa tehdä vain koska
kortsu meni rikki, älkää naiko ellette ole
valmiita kantamaan vastuuta!

Abortti ei ikinä ole helppo ratkaisu. Siinä on
niin monta asiaa mietittävänä. Itseäni ärsyttävät
ihmiset jotka ajattelevat asiaa vain omalta
kannaltaan. Esim.: "Ei mulla ole aikaa tälle
lapselle nyt"; "En mä halua tätä lasta ton tyypin
kanssa"; jne.
Tai sitten ajatellaan antavansa lapsensa
adoptioon, koska yksinkertaisesti ei
uskalleta/raaskita tehdä aborttia.

Ehkä (siis mun mielestä) ensimmäiseksi
kannattaisi miettiä omia valmiuksia vanhemmaksi.
Eli ajatella asiaa lapsen kannalta ja sitä kuinka
hyvin pystyy huolehtimaan ja kasvattamaan
lastaan. On täysin edesvastuutonta jättää
tekemättä aborttia, jos ei pysty huolehtimaan
lapsestaan.

Ja mistä sitä tietää, että
sijoitettava/adoptoitava lapsi pääsee hyvään
perheeseen ja on toivottu molempien vanhemman
toivoma.

Päätös lapsen pois antamisesta on valtava ja moni
ei siihen pysty. Mitäs sitten tehdään? Usein
koulu on kesken, ei ole ammattia. Moni jää kotiin
hoitaamaan lasta, toiset käyvät koulun loppuun
vaihtelevalla menestyksellä pompotellen lasta
vanhemmallaan/vanhemmillaan opiskelujen lomassa.

Ja aina on olemassa sairauden takia suoritetut
abortit. Useimmille päätös silloin ei ole vaikea,
koska sen pystyy perustelemaan lapsen terveyden
kannalta. Mutta on myös niitä jotka täysin
itsekkäistä syistä päättävät pitää lapsen
kuvitellessaan, että ei se haittaa HÄNTÄ/HEITÄ!!.
Mutta onko silloin järkeä pistää
lapsi "kärsimään" sairaudesta, koska
vanhemman/vanhempien mielestä se sairaus EI
HAITTAA. Entä lapsen mielestä? Hän on se joka sen
sairauden kanssa joutuu elämään.
Abortti on useimmille raskas henkinen kokemus.
Usein abortintekijä vielä masentuu toimenpiteen
jälkeen( tiedän tämän, koska olen nähnyt enemmän
kuin tarpeeksi abortin tekemisen jälkitiloja).

Mutta onko sitten parempi, että "vain" äiti
kärsii jälkiseurauksista vai se, kun molemmat
(äiti ja lapsi) kärsivät huonoista olosuhteista???
Minun mielestäni parempi, jos vain äiti kohtaa
seuraukset. Eikä lapsi edes pysty valitsemaan,
joten miksi hänen täytyisi kärsiä.

Em. esim. olleet vain negatiivisia, onhan niitä
tietenkin hyviä esimerkkejäkin. Tuntuu vain
niiden olevan poikkeuksia jotka vahvistavat
säännön.

Ehkä kysymys on vain siitä, pystytkö antamaan
lapselle hyvät tai edes kohtalaiset lähtökohdat
elämään. Ajattele lasta, älä itseäsi.

[Tää nyt tuli kirjoitettua niinkuin se olisi (!
ehdotus!) sulle, sun ratkaisua varten. Tarkoitus
oli kumminkin kertoa omista ajatuksista ja siitä
milloin itse abortin sallisin. Mutta toisaalta
mikä mä olen sanomaan, olenhan "vain kundi".]

Sen voi sallia, kun on kyse äidin hengestä, jätkä
asuu toises kaupungis,jos itse on kovin
nuori...en osaa sanoa. Niitä on paljon, mut onko
noi kaikki sit vain tekosyitä? Lapsen pitäis olla
toivottu, eikä tulla "sekottaa" kuvioita.Abortti
on raskas juttu, mut joo..jokainen tehköön omat
päätöksensä. Vaikea kysymys.

jos esim.isä raiskaa tyttärensä,tai Nainen
raiskataan,abortti on hyvä ratkaisu.eihän se ole
helppo...jokaisella on oikeus elämään,mutta-..jos
Nainen ei ole itse syypää raskauteensa (raiskaus)
on hänellä mielestäni oikeus aborttiin!kyllä siinä
lapselta viedään elämän mahdollisuus,mutta.....tää
on aika hankala aihe!toivottavasti kukaan ei
joutuisi tämän ratkaisun eteen!!

oli uhri minkä ikäinen vaan.

Jotkut jotka ovat tehneet siitä hyväksyen
puhuva , jotkut sitä katuvat , elämä on
kallisarvoista, Jotkut miehet puhuvat toiset
vaikenevat , jotkut meistä kuvittelevat voivansa
vaikuttaa toisen päätökseen , jotkut jossain
hyväksyttyinä sen tekevät , jotkut salaa
hyväksymättöminä salaa , Jotkut puhuvat siitä ,
Joskus jossain jotkut jotkuttelee sillä, Minä en
elämä on kallisarvoista.

Kanna vastuu , arvosta elämää , älä suostu
tukahduttamaan vaistojasi , rakasta elämää,
rakasta itseäsi, sama pätee aborttiinkin.

Elämässä ei ole helppoja vastauksia , sama pätee
aborttiinkin.

Ite tein abortin joku aika sitten. Koko homma oli
mulle tosi helppo päätös.Ei tarvinnu ees
miettiä,en vaan voinu kuvitella elämääni lapsen
kanssa. Oon 19 vuotias, ja jos oisin pitäny
lapsen oisin nyt viidennellä kuulla. Sillosesta
jätkäkaveristani erosin pari kuukautta sitten.
Joten ei ois lapsella enää isääkään. Musta saa
ihminen ajatella sen verta itsekkäästi,kun
miettii haluuko sitoutua loppuelämäkseen lapseen.
Abortti on tosi yksinkertanen toimenpide,mutta
opetti kuitenkin sen verta,että nyt huolehdin
ehkäsystä tai sit pidän housut jalassani.