Voiko kaikilla...?

oon 22 vee ja sillon yläasteella ja
alaasteellakin mulla oli hirveesti kavereita,
parhaita ja muuten vaan kavereita, mut nyt kun on
kiinni työelämässä, miehessä , lapsessa ni ei oo
oikeestaan yhtään tosi tosi ystävää kelle vois
kertoo kaikki asiat, miestä ei kiinnosta naisten
jutut ja laps ei ymmärrä vielä mitään... välillä
miettii et mihin ne kaverit hävis, teinkö mä
jotain vai mitä...mut jos ne haluais muhun
yhteyden ni kyllä ne kait mun nimen
muistaa...tsemiä sulle... "yksinkin" pärjää ...
nii ja nyt kun äitikin on kaukana etelässä ni
siitä on tullu ehkä enemmänkin kaveri kun
mutsi...tai sit se vaan tuntuu siltä kun sitä ei
nää niin usein...heipa

ei kaikilla ole bestistä. on ehkä joskus ollut
mutta sekin on jäänyt. iän myötä kaveripiiri
muutenkin muokaantuu uuteen uskoon. mutta
toisilla vain vanhat jää jonnekkin ja uusia ei
tule.

kuulun myös niihin jolta kaverit on vaan kadonnu.
suurin osa opiskelun vuoksi eikä uusia tahdo
löytyä. on yksi kamu jota näen viikottain, mutta
hän vain kaveri ei ystävä. olishan se kiva jos
olisi hyvä ystävä, mutta olen jo lakannut
uskomasta tuohon koska kaikki on puukottanu
selkään.

parin vuoden jälkeen.
koulun vaihdoksen jälkeen vanhat kaverit jäivät ja
uusia tuli tilalle, myös bestis jäi, mutta nyt
olemme bestikseni kanssa jälleen uudelleen
ystävystymässä...se harmittaa kun ala-asteella oli
hyviä kavereita mutta kun hekin ovat muuttaneet ja
osoitteet jäi vaihtamatta niin....