ei ole mikään ratkasu mihinkään ongelmaan!
Mun mielestä se on hyväksyttävä teko vaan sillon
jos ihmisellä ei todellakaan ole ketään ystävää,
tai sukulaista. eli se on OIKEESTI yksin.
Vituttaa lukea kun nuoret sanoo tekevänsä
itsemurhan, mä sanon että se on raukkamaisnta ja
itsekkäintä mitä ihminen voi tehdä, se jättää
kuitenkin pysyvät jäljet läheisiin ihmisiin.
Kyllähän se on totta että voi olla asiat päin
persettä, mutta SILTIKÄÄn se ei ole mikään
ratkasu, mä oon sen itte huomannu että kuitenkin
kaikesta selviää, vaikka se olis kuinka vaikeeta.
Enkä mä tästä halua saarnata mut mun oma
tyttökaveri tappoi ittensä muutama vuosi sitten,
Ja sen jälkeen mä en oo pystyny elään päivääkään,
koska mietin vaan tapahtunutta, ja toivottavasti
pääsen siitä joskus yli.
Mutta miettikää pikkusen mitä kirjotatte, mä
uskallan melkeen sanoa että ne jotka täällä uhkaa
tappavansa ittensä kaipaa vaan sääliä, ja sääli
on sairautta.
Ja jos tosiaan tuntuu ettei oo syytä elää
kannattaa puhua jonkun kans kasvotusten, tällanen
palsta ei kuitenkaan korvaa "Oikeeta" juttelua
livenä!
Mun mielestä se on hyväksyttävä teko vaan sillon
jos ihmisellä ei todellakaan ole ketään ystävää,
tai sukulaista. eli se on OIKEESTI yksin.
Vituttaa lukea kun nuoret sanoo tekevänsä
itsemurhan, mä sanon että se on raukkamaisnta ja
itsekkäintä mitä ihminen voi tehdä, se jättää
kuitenkin pysyvät jäljet läheisiin ihmisiin.
Kyllähän se on totta että voi olla asiat päin
persettä, mutta SILTIKÄÄn se ei ole mikään
ratkasu, mä oon sen itte huomannu että kuitenkin
kaikesta selviää, vaikka se olis kuinka vaikeeta.
Enkä mä tästä halua saarnata mut mun oma
tyttökaveri tappoi ittensä muutama vuosi sitten,
Ja sen jälkeen mä en oo pystyny elään päivääkään,
koska mietin vaan tapahtunutta, ja toivottavasti
pääsen siitä joskus yli.
Mutta miettikää pikkusen mitä kirjotatte, mä
uskallan melkeen sanoa että ne jotka täällä uhkaa
tappavansa ittensä kaipaa vaan sääliä, ja sääli
on sairautta.
Ja jos tosiaan tuntuu ettei oo syytä elää
kannattaa puhua jonkun kans kasvotusten, tällanen
palsta ei kuitenkaan korvaa "Oikeeta" juttelua
livenä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
- No näinhän se on. Hyväksyn ns. "itsemurhan /
armomurhan" vain, jos henkilö sairastaa jotakin
kuolettavaa tautia / sairautta tai jotakin muuta,
mikä vaikeuttaa elämää siinä määrin, että elämä
menettää tarkoituksensa.
- Luin tässä noin parivuotta sitten
lehdestä "Hesari muistaakseni", että jokin 8 -
vuotias pikkutyttö jäi autonalle
liikennevaloissa, joissa valo näytti vihreää,
mutta auto ajoi päin punaisia. Tyttö halvaantui
kaulastaan alaspäin pysyvästi.
- Tässä tapauksessa mietin, että onko elämällä
todellakaan lopullista tarkoitusta - oliko tuon
kyseisen tytön elämän tarkoitus jäädä autonalle
ja viettää koko loppuelämänsä (ehkä noin Max. 80 -
vuotta) sängyssä maaten, toisten armoilla,
yksinään nyhjöttäen? Vai oliko hänellä kenties
elämälleen jokin muu suunnitelma, joka romuttui
silmänräpäyksessä - kaikki se oli ohi mistä hän
oli haaveillut pienissä vaatimattomissa prinsessa
leikeissään.
- Kuvitella, että tuo kaikki saattaa joskus
sattua omalle kohdalle. Se ei ole vain itselleen
kauheaa, se on myös läheisille tuskaa ja taakkaa.
Se ei ole myöskään ainoa tapaus , joka voi
suistaa elämäntarkoituksen raiteiltaan - ei siis
ole vaikeaa painaa liipaisinta ja päästää itsensä
tuskista ja kärsimyksistä, jos tuska on
sietämätöntä. Ei ole myöskään vaikeaa vetäistä
johtoja irti syöpäpotilaan hengityskoneesta,
jonka kärsimykset ovat sietämättömiä.
Joo, ja kun ajattelee että miten hienoa elämä on
ku saa kokea kaikkea kamalaa ja tietysti kaikkea
kivaa ja arkielämää ja aikuisena ja vanhana
olemista, mutta miten IHMINEN voi pysyä niin
kauan elossa kaikista maailman vaaroista ja miten
keho voi pysyä niin kauan olemassa kun jotku
kuolevat nyttenkin vaikka ruokamyrkytykseen.
alkaa tuntua että "mun" keho ei enää voi pysyä
täällä, tai että en mä selviydy niin pitkälle
täällä elämässä...
kyllä se ihminen on vaan aika sinnikäs elukka,
että älä turhia murehdi.
vai etä hyväksy sitä muutoin kuin kovin pahasti
loukkaantuneena, kaulasta alaspäin halvaantuneena?
Kyllä se psyykekin voi "sairastua" tai mieli
järkkyä ihan siinä missä fyysinenkin puoli.
Usein jopa lopullisesti.
Tämä jopa lienee useimmiten syynä itsemurhaan.
Omasta mielestä jokaisella on oikeus itsemurhaan!
Vai miksi ei olisi?
Ei tätä juttua saa sellaiseksi väännettyä, että
kaikilla olisi mukavaa...
niin...jos apua ei ole,sitä kannattaa etsiä.aina
ei voi olla helppoa,mutta aina kun tulee mutkia
matkaan,ei kannata ajatella tappavansa
itseensä.!jos mulla on huono olo,niin mä
kirjoitan vaikka tänne,meen chattiin puhuun olosta
ni tms...eli jos ei pysty/jos ei ole ketään,kenen
kasn kasvotusten puhua,niin tässä vinkkejä
auttavista paikoista/missä voi purkaa pahaa
oloaan....1.lasten ja nuorten puhelin
(ilmaisnumero)0800 120 400 tai 2.chatit,keskustelu
kanavat 3.terkkari,kaverit,opettaja....
niin, hyvä puhe...tuntu pahalta lukea tuo että
sun tyttöystävä tappo ittensä, että otan osaa,ja
pärjäile!
Voisinkohan vielä kysyä että miten se tappo
ittensä?
Veti ranteet auki!
Ja tosta mä pääsenkin sit uuteen aiheeseen, eli
ei se viiltelykään mitään järkevää hommaa, vaikka
nuoret sitä nykyään harraastaakin, tosin oon
ittekkin leikkiny joskus aikoinaan teräaseilla,
ja myöhemmin on sit pitänyt arvet peittää
tatuoinneilla, kallista hommaa joka suhteessa toi
viiltely:)
Mutta kiitos sulle vaan osanotosta ja hyvää
kevättä!
hyvää kevättä sullekki!
Nuoret vaan tuntee usein itsensä hylätyiks ja on
vaan yksinkerteisesti niin vitun paha olo joskus,
et tulee se itsari mielee. Ei sille vaa voi
mitään.....
Kukaan ei voi vaatia minua jatkamaan elämääni,
jos olen itse päättänyt päättää(näsäviisaat älkää
takertuko tähän) sen
Niin eihän sille mitään voi!
Mutta jos ihminen pystyy sen tuomaan julki esim.
tällasilla palstoilla, että itsari on mielessä,
niin sillon siitä pystyy myös keskustelemaan, ja
se kannattaa.
Eli jos joku haluaa tappaa ittensä, se tekee sen
sillon siitä pahemmin ilmottelematta. Mut
tällaset jutut kun kirjotetaan että "tapan itteni
kun kaikki on niin paskaa" on hätähuuto että
haluaa apua ongelmiinsa oli ne sitten mitä
tahansa esim. yksinäisyys tms. Koska jos joku
tosiaan vaan haluaa ilmottaa tappavansa ittensä,
niin samallahan se vois sit vaikka laittaa
lehteen ilmotuksen että tulkaa kaikki kattomaan
mun hyppään tänään kerrostalon katolta tms.
Edelleenkin mä painotan sitä että jutelkaa jonkun
kanssa. Sen jälkeen kun mun tyttökaveritappo
ittensä niin tietenkin mäkin ajattelin että mitäs
vittua mä täällä enää teen ihan yksin, en mitään,
eli olis ollu helvetin helppo lähteä itte
perässä. Saman päivän iltana kun toi tyttö oli
kuollut ja mä olin aivan sekasin jossain
huumeluolassa notkumassa, niin mun äiti ja iso-
veli, joiden kanssa en ollut tekemisissä moneen
vuoteen, tuli hakemaan mut pois sieltä ja vei mut
kotiin. Varsinkin mä oon todella kiitollinen mun
veljelle joka sai mut sit tajuamaan että AINA
elämä kuitenkin lopulta voittaa, ja tajusin sen
että muille kuitenkin on ihan helvetisti väliä
että mä oon edelleen täällä, koska tuskin muuten
toi mun veli olis viettäny seuraavaa vuotta koko
ajan mun luona, hyvä että vessaan päästi yksin
koska se pelkäs että mäkin teen jotain tyhmää.
Nyt tulee tietysti jotein kommenttia että onhan
se helppoo että on tollanen veli, ottakaa
huomioon, etten tosiaan ollu minkäänlaisissa
väleissä veljeni kanssa ennen sitä. Eli te jotka
mietitte itsemurhaa, miettikää ekaks miltä muista
tuntuu, jos ette sit tosiaan oo niitä itsekkäitä
paskoja jotka ei uskalla elää!
Mä oon sun kans samaa mieltä et itsari ei oo
mikää ratkaisu ongelmiinsa.Ongelmistaan kannattaa
puhua ensiksi ennen ku alkaa miettii mitää
itsarii..mä oon yrittäny unohtaa täs parin vuoden
aikana bestikseni yrittämää epäonnistunutta
itsarii mut se ei oo helppoo..ei oo helppoo
unohtaa enkä mä halua ees puhuu koko asiasta.
Muistakaa ihmiset et ITSARI EI OO MIKÄÄN RATKAISU
ONGELMIINSA. Siitä kärsii kaikkein eniten
rakkaimpansa. Elämä on elämistä varten joten
eläkää se.
Sanoit että itsemurha on oikeutettu silloin jos
ihminen on oikeasti yksin. IHMINEN ON OIKEASTI
YKSIN!!!!! Kaikki muu on vain ihanaa harhaa jota
aivot kehittelevät ettei tarvitsisi kohdata sitä
mikä loppujenlopuksi on välttämätöntä; itsensä
kohtaaminen on ihmisen yksinäisin hetki. Ihmisen
arvoa tai oikeutta kuolla oman käden kautta ei
todellakaan voi määrittää ystävien lukumäärän
perusteella. Ihmisen on itse tehtävä omat
päätöksensä, oli niissä sitten järkeä muiden
mielestä tai ei.
luin nuo kaikkien tekstit ja kaikki ovat
oikeastaan oikeassa. itsemurha on julmaa, mutta
niin on monet muutkin asita elämässä.
Pyydän että käyt lukemassa runoni tuolta 'runo
palstalta', niin ymmärrät ehkä hieman minua.
olen itse muutamia vuosia sitten kärsinyt
erittäin pahan masennuskauden. tämä kaikki johtui
vain yhdestä ainoasta ihmisestä, hyvin ilkeästä
ja tunteettomasta äitipuolestani. äitipuolestani
olen nyt päässyt eroon, onneksi. hän teki
elämästäni helvettiä. ja silloin mielessäni oli
pelkkiä itsetuhoisia ajatuksia. ja tartuin itse
myös veitseen. :(. sanoit:'jotka täällä uhkaa
tappavansa ittensä kaipaa vaan sääliä, ja sääli
on sairautta'. minä en hakenut sääliä. minulla
oli vain niin helvetin huono olla silloin. jos
olisin silloin jollekkin sanonut että minä
harkitsen itsemurhaa ja joku tulisi minua
säälimään, niin sitä en olisi ainakaan kestänyt.
silloinen itsetuhoinen ajatus, oli minun omasta
tahostani, en hakenut sillä mitään huomiota, en
kenenkään sääliä, en mitään. tahdoin vain pois.
pois julmasta maailmasta.
Mutta olen päässyt siitä kaikesta yli. tai no..
Elämääni jäi iänikuiset arvet.
nyt jos tiedän, että jollain ihmisellä on pahoja
ajatuksia.. niin autan parhaani mukaan. Minä itse
olen hyvä esimerkki siitä, että kaikesta selviää.
pitää vain jaksaa hymyillä.
nyt kun minun ei tarvitse enään katsella
silloista äitipuoltani, niin elämäni on alknut
hymyilemään. :).
olen selvinnyt elämästäni mahtavien ystävieni
avulla, oman rakkaani avulla.. *hymyilee
valloittavasti*.
Nykyään kun olen saanut pääni sisällä
selvitettyä kaikki ikävät asiat, elämäni on
huomattavastti helpompaa. suoraan sanottuna
rakastan elämää.
Onneksi silloin tajusin, että ei se itsemurha
loppujen lopuksi mitään ratkaise. olisin
riistänyt itseltäni elämän. olisin menettänyt
niin paljon.
(jos saan kysyä, niin kauan olitte seurustelleet?)
Otan osaa tyttöystäväsi menetykseen. se oli
varmasti raskasta sinulle. minä tiedän kyllä sen
tunteen, kun menettää jonkun rakkaan. (olen lähes
koko elämäni elänyt ilman oikeaa äitiäni).
Mutta koita pärjätä. *halaa lujasti*. Oikein
hyvää kevättä sinulle.
elämäni motto:
-hymyile, niin maailma hymyilee sinulle-
(olisi mukavaa vaihtaa kanssasi ajatuksia, ihan
livenä..)
jäi ne runoni laittamatta.. 'elämän julmuutta' ja
'se päivä'
mulle on käyny aikalailla samalla tavalla... mun
kaveri kuoli huumeisiin täs pari vuotta
sitten...se oli sanonu mulle aikasemmin et sen
elämä on yhtä helvettii ja et se aikoo päättää
elämänsä...mä tiesin et sillä on vaikeeta mut en
uskonu sitä...mä olin sen luona yötä...ruvettiin
nukkuu...se oli yön aikana vetäny ranteensa auki
ja vetäny unilääkkeitä... arvaa tuntuko pahalta
ku kävelin keittiöön ja se makas siinä lattialla
elottomana ja kalpeana...veri oli kuovunu
maahan.. ja sil oli mitä kärsivin ilme...joten ne
jotka pelottelee et "mä teen itsarin" niin
voisitteko lopettaa... se tuntuu tosi
pahalle...niistä jotka on sen jo kokenu... yhdyn
sun kaa samaan mietteeeseen...ei itsari oo mikään
ratkaisu...en usko jumalaan...mut tiiän et me
mennään tän elämän jälkeen viel jonnekkin...jossa
saattaa olla viel kauheempaa...joten...itsari ei
oo ratkaisu...