nyt on ihan pakko kysyä , että mikä on teidän karmein käsityö? tai vaikka jonkun toisen tekemä ja olet sitten ihastellut ja takaraivossa se oikea minä huutaa et IHAN KAUHEE....
-Aikoinani olin käsityöliikkeessä töissä ja sielä sitten kävi mm. paikallisen cityn opettajat shoppailemassa materiaaleja. Kerran kauppaan sitten poikkesi se oman lapsen ope-tyttö , joka oli tullut ostamaan lapsukaisille (omakin lapsi siis tuon open opetettavana) vohvelikangasta. Siinä sitte tuumattiin ja mietittiin sopivia tyttö-ja poikavärejä.... Kassalle päästyään sitten kyselin, jotta saisiko olla vielä lankoja tai muuta tarviketta. -ei kiitos-
Tytär sitten kerran iltasella kertoi että ovat aloittaneet tekemään äitienpäivä liinaa. Muuta ei kuulemma voinut vielä kertoo. Tyttö oli ja on vieläkin innokas askartelija.... aika kului ja se hetki sitten koitti, kun äiti avaa ihanan paketin. No liinahan on tietysti aivan ihana, mutta nyt sitte nousi ne karvat pystyyn, kun huomasin että lapset olivatkin tehneet työn vanhoilla tunkkasilla villalangoilla. Voitte varmaan kuvitella miltä näyttää villalangoilla pujoteltu vohvelikangas.
En yhtään ihmettele , että koulussa opetettu käsityö voi joillekkin lapsille olla ihan karmee kokemus.
Olis kiva kuulla muiden *kamalista käsitöistä*
karmein käsityö
jonka olet nähnyt tai tehnyt
121393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...kangasta on minunkin inhokkini. Vohvelikankainen pieni liina,joka oli liian pieni mihinkään järkevään käyttöön ja jonka joutui kirjomaan inhan värisillä langoilla. Jos ne langat olisikin olleet oikean värisiä....
Tein joskus yläasteen käsityötunnilla farkut. Ompelu taito ei mitenkään hurjan hyvä. Halusin housuista yksinkertaiset, tiukat ja paksusta kankaasta. Malli oli jotenkin huono tai sitten en osaa yhtään ommella, mutta housuista tuli ihan hirveät. Ne ei istunut yhtään ja oli muutenkin ihan epäonnistuneet. Kaiken lisäksi silloin muotia oli narut veroketjun paikalla (jotka siis olivat aivan kamalat). Opettajalle tietenkin sanoin että olivat tosi hyvät ja tulen käyttämään niitä tosi paljon, että numero olis ollu parempi.. Todellisuudessa en ikinä olis kuvitellukkaan laittavani niitä jalkaan :)
Yläasteen käsityötunnilla joskus 70-luvun lopulla kouluun hankittiin mahdollisimman halpaa farkkukangasta, josta jokainen joutui ompelemaan hameen. Kangas oli kankeaa, harmahtavan tummansinistä mukafarkkua, jossa pilkotti valkoista, haperoa loimilankaa siellä täällä. Varsinaista itäblokin tavaraa siis. Muodissa olivat olleet fiftarien kellohameet, ja tulossa olivat kapeaakin kapeammat kasarihameet. Mepä sitten ompelimme sillä ainoalla tarjotulla kaavalla täysin kolmion muotoiset, polven alapuolelle suorassa kulmassa levenevät mummoikäisten essunalushameet, ja päärme tietysti piti ommella käsin. Auts.
Muistan minäkin niitä vaatteita, jotka olivat kuin säkkejä, ihan kummallisia tekeleitä, niinkuin nyt vohvelikankainen kylpyviitta... ja kaikkien piti tehdä suunnilleen samanlaiset. Ei niistä mitään "traumoja" tullut, pärjäsin käsitöissä ihan kohtalaisesti, mutta se, että ennen opettajat hankkivat tarvikkeet ja ne olivat mitä olivat. Ikuisesti muistan lapaset, jotka piti neuloa harmaasta villalangasta ja käytössä ne sitten kutistuivat ja "huopuivat".
Meidän yläasteen käsityöope oli täysin ammattitaidoton. Kaavat oli väärän kokoiset ja shortsihaalareista tuli liian pienet, lahkeet liian kapoiset siis. Minä että laitan vaan sivusaumoihin levennykset niin ei, haaruksiin kiila. :o Pilalla.
Takin tekoa... valitsin mallin ja halusin samanlaisen kalliihkon kankaan kuin kaverilla (joka oli huomatttavasti parempi ompelija) Kangas ei sopinut malliin lainkaan, takki oli aivan kamala. Pilalla.
Neulontaa... Päätin tehdä sukulaistytölle neulepaidan, ihan vauva oli vielä. Valitsin mallin ja ostin langat. Opettaja ei vaan sanonut että koska lanka oli ohuempi kuin ohjeessa (ja puikot) olisi pitänyt valita paljon isompi koko. Neulepaidasta tuli nukenvaate. Pilalla.
En tiedä eikö ope uskaltanut puuttua materiaalivalintoihin vai eikö vain osannut ajatella ollenkaan??? Ei tosiaan uskoisi noista tekeleistä että teen käsitöitä ihan ammatiksikin välillä. :D
Meidän piti aikoinaan ommella yöpaita koulussa.Tarjolla oli paksua,kukallista puuvillakangasta.Tuli siitä jonkunlainen tekele,mutta ei kyllä yöpaitana pidetty.Kaava oli nilkkapituinen.Toinen järkyttävä tekele oli pitkäthousut.Järkytyksellä muistelen vieläki...uff.
Opettaja pakotti tekemään bikinit karmeasta isopallollisesta kankaasta. Sitten ne pallot piti vielä kohdentaa... arvatkaa mihin.
...oli useitakin.
Esim se pakollinen patalappu virkkaamalla. Kuppi siitä tuli,enkä tykkää virkkaamisesta vieläkään.
en sen puoleen neulomisestakaan...
Kellohamekkin tehtiin,vaan kangas oli tosi karmeaa,epämääräisen vaaleansininen.
Kammosin ompelua niin,että siirryin yläluokilla Puutyöluokkaan... Ja siellä tulikin enemmän onnistuneita töitä.
Nykyään ompelen itselleni ja parhaillaan syntyy paita aikuisella tyttärelle.
Itsekin tein 3. luokalla päätöksen siirtyä teknisen työn puolelle. Oli sekä opettajan että neulomisen kanssa tuhertamiseni niin onnetonta. Edes suorakaidetta en osannut neuloa; sitä sitten yritettiin pingottaa neuloilla ja höyryttää. Kammottava pussukka siitä lopulta tuli ja opettajaa pelkäsin todella.
Neuloa en osaa vieläkään, mutta aikuisiällä olen ehtinyt valmistua mm. pukuompelijaksi -kokonaista kolme kertaa! Ja yhä värkkään metallitöidenkin kanssa.
Mielenkiintoista huomata, että suurin osa karmeimmista tuotoksista löytyy käsityötunneilla. Olisko kenties miettimisen paikka opetussuunnitelimista vastaavilla?
Itse selvisin nippa nappa käsityötuntien traumoista (huonoilla arvosanoilla tosin, sillä olin 'vastarannankiiski'). Lopputulema oli kuitenkin, että vapaaehtoisesti hakeuduin alan koulutukseen ja olen nykyään käsityöalan 'moniosaaja'.
Karmeimmat Käsityöni ovat ihan alusta loppuun omaa suunnitteluani ja toteutustani: niille on varattu ihan oma kaappi! Eli niitä on syntynyt vuosien varrella enemmän kuin koulutustaustani edellyttää... Toisaalta sitten verrattuna onnistuneisiin projekteihin suhteutettuna, on lopputulema kuitenin reilusti -merkkinen!
noista koulun käsityötunneista.
Esimerkkeinä vaikka se että kaikkien tyttöjen piti tehdä hame ,kaavat yhtä kokoa ja kun satuin olemaan sitä kokoa isompi, ei kaavaa lähdetty suurentamaan vaan minun piti tehdä erilainen, no valitsin täys kello hameen ja kaikki meni hyvin siihen asti kun helman käänteet piti tehdä... sanotaan vaan etten ymmärrä miten siitä helmasta edes sai niin kieron..
muutenkin noi koulun käsityöt on ihan älyttömän typeriä aiheita..
neulonta polyesterilangasta 2mm metaalisilla puikoilla on naurettavaa..
no joo onhan noita mokia ollut muitakin
nelomaan opettelin muutamavuosi sitten ja nautin siitä suuresti, ja ompelukonekkin laulaa säännöllisesti ..
Se on tosiaan kummallista,että miten niistä käsityötuntien surkeimmistakin oppilaista on silti tullut aikuisena kädentaitajia.Minä opin jo pienenä virkkaamaan ja virkkasin ja kudoin ilman ohjetta vaikka mitä.Mutta kun koulussa piti tehdä ohjeen mukaan enkä millään oppinut niitä ohjeita lukemaan,töistä tuli mitä tuli.Ja opettajan mielestä olin toivoton tapaus ja toiset nauroivat tekeleilleni.Olisin osannut kuvankin perusteella tehdä,mutta niin ei saanut tehdä.Käsityönumero oli koko peruskoulu-ajan kutonen,kerran jopa seiska.Kotona tein käsitöitä aina.Sain vapaasti toteuttaa itseäni.Sisarukseni muistavat minut aina virkkuukoukku kädessä.Nykyään olen kädentaitojen moniosaaja.Käytän useampia eri materiaaleja ja tekniikoita.Mahtaisi entiset käsityö-opettajat pudottaa leukansa,jos tietäisivät mitä teen nykyään.