Kun joku (asioista tietämätön) tuossa alempana sanoi että mene "muualle kerjäämään elättäjää itsellesi ja lapsillesi". Mä tuun näin, lasten kanssa huomattavasti paremmin toimeen ku aikaisemmin velkaisen ukon kanssa kertaa kaks. Perheellisellä on vielä kurjempaa RAHALLISESTI kuin yh:lla.
Rakkautta/ystävyyttä haen, en rahhaa.
Ei mua kukkaan niin rikas huolis että se rahallisesti ois kannattavaa; DD Ja jos huolis... Se tuskin on jonku palstaurpon ongelma. Hyppää yli!
Tulipa vain mieleen
Yh äiti alempaa..
12550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
minä pistin ukon lopulta pellolle ja meille jäi 1000 enemmän käyttöön kun mies ei kuluttanut minun varoja omiin lainoihinsa eikä ostellut itselleen kaikenlaisia. Sain myös asumistuen asumisen kustannuksiin eikä se enä tipahtanut miehen tilille. Koskaan aiemmin mies ei ollut osallistunut lasten elatukseen sen 130 verran enne kuin ero tuli. Joten päätös oli hyvä. Kellä nyt olisi nykypäivänä varaa pitää miestä? Ei minulla ainakaan.
meidänkin isukille olla merkkivaatetta ja uutta autoa, moottoripyörää ja sitä sun tätä. Kun lähti toisen muijan matkaan, niin huomasin että meillehän jäi todella paljon enemmän rahaa itsellemme, kun ei aina tarvinnut "piffata" isännän uusia vanteita tai merkkilenkkareita.
Mutta lapset voivat olla tasapainoisempia kun ei tarvitse heittopusseina matkustaa reppu selässä vanhemmalta toiselle. Näiden "rakkautta/ ystävyyden" etsijöiden elämä voi olla aika surkeeta baareissa kiertäen samoja velkaisia baarin asukkeja kierrättäen yksinhuoltajilta toiselle. Kyllä varmasti moni luonnevikainen akka tulee lasten kanssa paremmin toimeen kuin aikuisen. Itse elän velkaisen ukon kanssa ja onhan sekin parempi kuin tuulenhuuhtomaisen perseaukisen kanssa. Mitään matkustelua tai baarirallia vaan ei voi harrastella mutta kyllä se sen voittaa ettei tarvitse mitään "rakkautta/ ystävyyttä" haeskella epätoivoisesti lähiökapakoista. Varmasti löydät jonkun tomppelin sieltä lähiökapakasta joka antaa rakkautta ja saat lisää penskoja joilla rahastat kun tuskin rikasta elättäjää et saa.
että lapset olisivat tasapainoisempia. Eroon päätyvä perhe-elämä ei useinkaan ole tasapainoinen kasvupaikka lapselle. Ero riitaisessa tai muuten rikkinäisessä perheessä on useimmiten paras ratkaisu. Yksinhuoltajan arki on ankaraa, mutta se voittaa useimmat niistä liitoista, jotka yksinhuoltajuutta on edeltänyt. Perhe, jossa lapset elävät tasapainoisena ja vanhemmat sietävät toisiaan riittävän hyvin on syytä säilyttää. On aivan idioottimaista edes ajatella pitäiskö erota jos asiat ovat hyvin. Ero ja yksinhuoltajuus ovat ratkaisu pahaan tilanteeseen. Ei tarvitse kantaa huolta jos ei tee mieli erota. Ei tarvitse erota jos ei siltä tunnu.
ero on lapselle paha paikka mutta monille vcanhemjille hyvä paikka.!
meillä isä sairastui psyykkisesti ja riehui omituisia riehumisiaan yleensä öisin, huuteli ja hiippaili pimeässä talossa. Lapset heräilivät kummallisiin kolinoihin, outoihin muminoihin ja sängyn vieressä tuijottavan isän tiukkaan katseeseen. Kukaan ei enää tahtonut pysyä henkisesti kasassa. Ero oli ainoa keino saada tilanne rauhoittumaan lopullisesti ja se on ollut erinomainen ratkaisu. Se oli sitä sekä vanhemmalle että lapsille. Jos keksit jonkin erinomaisen syyn mikä mielisairaan kanssa elämisessä on lapselle parempaa kuin ero niin kerropa se.
Nyt mä jäin miettimään miten se yh just niitä kapakkoja kiertelee? Mulle on luksusta jos pääsen 4 kertaa vuodessa kavereiden kanssa juhlimaan. Olen yh ja on omat syynsä miks oon just YH. Lapsenlikkoja ei puusta tipahtele; )
Onko se asenneongelma jos on sitä mieltä, ettei kannata miettiä eroa jos ei ole syytä? Ei sekään ole asenneongelma jos tietää, että perhe-elämä saattaa olla niin helvetillistä, että lapsillekin on parempi saada tilanne rauhoittumaan. Vai mitä mieltä olet väkivaltaisesta alkoholisti isästä, joka herjaa tyttäriään huoriksi ja hakkaa äitiä ja teini-ikäisiä poikiaan, tupakoi olohuoneessa vetäessään kalsarikännejä verhot tiukasti kiinni. Illaksi häipyy kapakkaan ja aamuyöntunteina kömpii kotiin kiroillen ja aloittaa eukkonsa retuutuksen ja huutamisen kunnes sammuu sohvalle tai eteisen lattialle. Onko parempi vaihtoehto jatkaa auvoista ydinperhe-elämää vai erota?
Terveitä aikuisia on kautta aikojen kasvanut yhden vanhemman perheissä. Mutta lapselle merkitsee huomattavaa lisäarvoa, jos hän voi nähdä miehen ja naisen välistä suhdetta. Lapsilta, kun kysytään mielikuvaa perheestä, vastaus on prosenttuaalisesti suurimmalla osalla, äiti lapset(yhdellä ainakin eri isä)ja vaihtuvat miehet, se siitä lisäarvoa.
Tuo on vain yksi esimerkki, miten iso on prosenttiluku kaikissa eroissa missä se on oikeasti lapsen hyväksi.. ei varmaan iso luku..
että voitaisiin tehdä johtopäätös, että ero on aina lapselle paha-asia. Ero on yllättävän monessa tilanteessa pienempi paha.
Jos olisi rikas ja antelias täysipäinen mies jossain, niin kyllä minulle kelpaisi. Tietty haluaisin rakastaakin häntä. Ja ennenkaikkea, että on äijän pää kllari!! Laittakaa tuleen mun ovelle jonoon. Mulle kelpaa ja minä kyllä keksin kaikkea, mitä voin sillä teettää. Antaen tietenkin itsekin jotain..