Kertokaas kanssasisaret, oletteko kokeneet seuraavaa;
Molemmat rakastaa ihan sydänjuuriaan myöten ja kaikkensa antavasti, menee monta vuotta seurustellessa ja oppii tuntemaan toisen ihan sisintä myöten. Tietää toisen ilmeistä ja eleistä jo paljon, mitä hän seuraavaksi tekee/sanoo/on mieltä jostain asiasta jne. Sitte oma rakas ihastuu toiseen ja muuttuu....muuttuu niin erilaiseks, ku aikasemmin. Ero on kun yöllä ja päivällä; aikasemmion tunteikas, hellä, toisen huomioon ottava nainen onkin kylmä, tunteeton (sua kohtaan), ajattelee vaan itteään ja omaa napaansa, sulkee sut elämästää pois, ottaa kaikkea muuta tilalle sen uuden ihastuksen myötä. Suomekshan tää on pettämistä, joopa joo. Mutta pointina se, miten on vaikee uskoo toisen olevan se sama ihminen, ku ennen. Sitä ajattelee rakastaneensa jotain ihmistä, jota ei enää ookkaan! Oon kai eläny liian hyvää elämää, ku tää sattuu niin helvetisti...ja silti rakastan vielä ihan älyttömästi, vaikka toinen puuhailee jo ihastuksissaan ihan jotain muuta. Kertokaa kokemuksistanne, tahtoo kuulla!
Kun toinen muuttuu...sattuu..
Heartcity
4677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan. Voin vain kuvitella miten sinuun sattuu. Omalla kohdallani asia ei ole aivan noin, mutta se ihminen, jonka kanssa olen useamman vuoden yhdessä ollut, ensirakkauteni on nykyään jtn aivan muuta. Tunnekylmä etäinen pökkelö. Sitä on vaikea hyväksyä, että miten toinen voi muutta noin paljon, kääntää selkänsä jos asiat ovat olleet usemman vuoden todella hyvin ja suhdetta on aikaisemmin voinut kuvata sanoilla; läheinen, rakastava, kumppanuus. Toivottavasti sinä ymmärrät rakastaa myös itseäsi, jottet suotta satuta itseäsi ripustautumalla sellaiseen ihmiseen joka on kääntänyt sinulle selkänsä. Minusta on vielä pahempaa, että monen onnellisen vuoden jälkeen toinen lähtee uuden perään, kuin heti ensimetreillä. Tunneside ja luottamus on aivan eri. Jaksamista sinulle.
Mikään ei ole koskaan varmaa eikä myöskään ikuista. Jokaisella on omat syynsä ja joku kärsii aina. Kyllä sinä selviät ja jonain päivänä kohtaat uuden ihmisen ja aloitat alusta. Onnea matkaasi...
..Sehän tästä tekee tosi vaikeeta ymmärtää ja hyväksyä, kun yhteistä aikaa on takana melkein 7 vuotta eli tosi kauan..Onhan ne kaikki muutki selviytyny, miksen minäkin, mut se kauhee yksinäisyyden tunne, mikä on!! Sitä ei haluais tuntee ja sietää, apua kun se ahdistaa. Ja samalla tietosuus, että ex senkun mennä porskuttaa eteenpäin naama onnesta soikeena, uuden ihastuksensa kanssa...lentää pitkin yöelämää ja reissaa rakkaansa kanssa ympäriinsä, vitut että sattuu!! Kertokaa omia selviytymistarinoitanne, kaipaisin niin kovasti kuulla!!
Tarinani on jo vuosien takaa, mutta silti ehkä kertomisen arvoinen. Olimme suunnitelleet kumppanin kanssa tulevaisuutta hyvinkin vakaasti ja pitkälle. Luotin häneen, vaikka meillä kiistoja olikin aika paljon. Lähinnä en saanut häntä ymmärtämään omaa kantaani asioihin. Yhteiseloamme keski vajaat kaksi vuotta, jona aikana olimme jo tehneet merkittäviä siirtoja yhteiselämämme vuoksi. Äkkiä hän vain häipyi ja sain monen tivaamisen jälkeen selville, että hän oli rakastunut toiseen ihmiseen. Se oli valtavan iso isku, valtava pettymys tilanteessa, jossa edellisetkään suhteeni eivät olleet toimineet. Koin että hän tavallaan "varasti" tulevan elämäni. Tapahtui kaikenlaista, eikä vähiten sitä, että olin raivona. Minua auttoi paljon se, että asuimme yhdessä tapahtuman jälkeen vielä pitkään; minä sinkkuna ja hän seurustellen. Se aika auttoi minua, vaikka kaikki kaveriksi itseään kutsuvat olivat sitä mieltä, että exän kanssa asuminen on väärin ja nimenomaan raastavaa. Olin toista mieltä. Ajan kanssa muutimme erilleen ja tätä nykyä olemme tärkeimmät ystävät toisillemme, enkä enää missään tapauksessa aloittaisi suhdetta hänen kanssaan. Tunne häneen on muuttunut täysin, ei vähäpätöisemmäksi, vaan erilaiseksi, ystävyydeksi. Tsemppiä sinulle! Kaikki luopumiseen liittyvät vaiheet on käytävä läpi ja ajan kanssa kaikki tasaantuu, entinen jää ja uutta versoaa tilalle.