Hei kaikki!:)
Kaipaisin toisten 2.5v. lasten vanhemmilta kommentteja siihen, että kuinka paljon tämän ikäiset yleensä leikkivät itsestään (miten teillä?) ja mistä mahtaa johtua, jos ei leiki käytännössä yhtään? 10min max. omassa huoneessaan, jos teen esim. ruokaa, mutta heti kun olen toimistani vapaa, niin hän on seuraani vailla. Lastenohjelmia lapsi katsoisi vaikka koko päivän, jos en rajoittaisi.
Lapsemme on aina ollut ns. "vaativa lapsi", iloinen ja ystävällinen ja neuvolan mukaan hieman jopa ikäisiinsä nähden nopeammin kehittynyt, mutta toisaalta niin vaativa - voimakas tahto, vanhemman jatkuva tarve jne., jota uhma vielä tehostaa.
Toivottavasti siis jollain on kertoa jotain kokemuksia asiaan liittyen!:)
Kaunista ja lämmintä kevättä ja kesän odotusta toivotellen!
-A-
Erikummallinen 2.5v.?
Ei leiki itsestään juuri ol...
51114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuin mitä kuvailit omaa lastasi.Kohta 3v eikä vieläkään leiki hetkeäkään yksin.Mun on välillä tosi hankala tehdä mitään kotihommia,kun heti alkaa kitinä ja kiukku jos en leiki.Ja vaikka meillä on vieraita niin haluaa silti vaan leikkiä mun kanssa.
ole aika yksilöllisiä..Meidän neiti 2,5 vuotta leikki tänäkin aamuna pari tuntia itsekseen. Huusi apua jos tarvihti, mutta ei kaivannut seuraa. Mukavaa puheen sorinaa ja pulpatusta kuului kun toinen leikki nallukoiden kanssa:) On tietenkin päiviä jolloin seuraa tarvii koko ajan, mutta viihtyy tosi hyvin myös itsekseen ja rakastaa isoveljen kanssa leikkiä.
Aivan, ymmärrän, mutta toivoinkin kommentteja niiden lasten vanhemmilta, joilla lapsi ei vielä leiki itseksiin:) Teidän perheessä isoveljen esimerkillä on varmasti iso merkityksensä, mutta kun meillä kyse on esikoisesta, jolla tällaista mahdollisuutta ei ole. Olisikin:/ Suoranaista vertaistuen osuutta en kyllä nyt vastauksestasi löytänyt, mutta kiitos kuitenkin viitseliäisyydestäsi vastineen antamisen suhteen, arvostani sitä ja mielipidettäsi:) Kiitokseni myös ensimmäisenä vastanneelle. Onneksi löytyy suomenmaasta toinenkin "takiaisen" vanhempi:) Olemmekohan me opettaneet lapsemme meistä riippuvaisiksi?? Itse olen ainakin syyllistynyt vauvasta asti yliaktiiviseen leikittämiseen. Tulikin mieleeni, että voisiko joku kertoa onko sisarusten välillä ollut eroa vai onko tämä tosiaan kasvatuksen (leikittämisen) tulos? -A-
luovuuden tappaja. Elikkä mielipiteeni on että aikuisen ei kuulu eikä tarvitse leikkiä lapsen kanssa. Eri asia on tietysti ohjata, neuvoa ja lukea kirjoja.
Teillä lapsi on jo tottunut siihen että äiti leikkii ja osaa sitä äidiltä myös vaatia. Ehkä joudut nyt tekemään töitä sen eteen että opetat lapset leikkimään yksin tai sitten jos kaveria löytyisi jostain.
Lapset eivät automaattisesti vaan jossakin vaiheessa rupea leikkimään. Leikki on lapsen tapa käsitellä asioita omassa elämässään. On niin paljon vielä käsittämätöntä ja kummallista joka leikissä saa muodon ja auttaa lasta hahmottamaan maailmaansa. Mielikuvituksella paikataan kohdat joita ei vielä ymmärretä. Taito ja kyky leikkiä kehittyy vuorovaikutuksessa etenkin äitiin. Alussa leikki on hyvin yksinkertaista äidin kanssa esim. pallon pyörittämistä ja iloa yhteisestä, yhdistävästä leikistä. Lapsen varttuessa kasvaa kyky leikkiä myös ilman äitiä.
Päiväkodeissa on paljon lapsia jotka eivät osaa leikkiä koska äidin kanssa ei leikkiin liittyvää hyvää kokemusta ja harjottelua ole riittävästi ollut. Tämänkin taidon kohdalla on hoivaavan vanhemman riittävä läsnä olo oleellinen. Vanhemman riittämätön läsnäolo leikeissä, eikä toisin päin, häiritsee lapsen mahdollisuuksia kehittyä leikeissään.