Herkyys laajennettavissa ?

On normaaliarvot suoraan näkyvissä ja usein automatikkan hoidettavissa. Sitten on erillinen manuaalinen menu, josta voi hakea käyttöön normaalialueen ulkopuoliset arvot, joita käytetään vain erikoistapauksissa tarvittaessa.

Kun linssin aukko on yhtä suuri kuin sen polttoväli, sanotaan valovoiman olevan f/1. Kun aukko pienenee puoleen tulee valovoimaksi f/2 ja linssi kerää valoa vain neljänneksen (tulevan valon määrä on suoraan verrannollinen aukon pinta-alaa, joka on vakio x korkeus x leveys. Kun korkeus ja leveys puolittuu, tulee valovoimaksi f/2 ja pinta-alaksi (1/2)*(1/2)=1/4 alkuperäisestä alasta). Oikeasti määritellään toisinpäin, mutta ajatus pysyy oikeana, jos kuvittelemme, että meillä on perusvaloisuus eV0. Tällöin saadaan oikein valottunut kuva, kun käytetään herkkyyttä ISO 100, linssin valovoima on f/1 ja valotusaika on 1 s. Kuvattaessa pikseli kerää fotoneja säiliöön ja kun säiliö on täynnä, loput fotonit menevät harakoille (ja kuva palaa puhki). Säiliöiden koko vaihtelee eri kameroissa. Useimmat kameranvalmistajat tekevät kameroita, joiden perusherkkyys on ISO 100, joilla edellä mainituissa olosuhteissa kestää f/1 -linssillä säiliön kerääminen valkoisesta sekunnin. Nikonin kennot keräävät puolta pienempää säilötä, jolloin perusherkkyydeksi tulee ISO 200 ja valotusajaksi 0,5 s. Kun herkkyyttä kasvatetaan, kerrotaan kuvan jokainen pikseli sopivalla arvolla ja kuvataan lyhyempi aika. Todelliset fotonien arvot talletetaan RAW-kuviin, jonka vuoksi kuvankäsittelyssä voidaan muuttaa kennon "herkkyyttä" pari aukkoa. JPG-kuvissa lasketaan jokaiselle pisteelle arvo ja kuva pakataan häviöllisesti. Pakkauksessa menetetään tieto pikseleiden todellisista arvoista, joten kuvan valoisuutta voi laskennallisesti muutta paljon vähemmän kuin RAW-kuvissa. Fotonien tuleminen kennolle on satunnaisprosessi, jonka vuoksi samanvärisetkin kohdat kuvautuvat hieman erivärisiksi. Kun kuvataan suuremmalla kuin perusherkkyydellä, kennon arvoja kerrotaan ykköstä suuremmilla luvuilla, jolloin samanväristen ero kasvaa ja kuvaan tulee kohinaa. Kameran valmistaja joutuu päättämään kuinka paljon kennon arvoja voi kertoa. Jotkin valmistajat haluavat laittaa oikeasti käyttökelpoisten herkkyyksien lisäksi herkkyyksiä, johon kamera ei valmistajan mielestä kunnialla pysty. Joissain tapauksessa huonokin kuva on parempi kuin ilman, jolloin voidaa käyttää näitä laajennettuja arvoja. Nikonilla on myös ISO 100 herkkyys vaikka kenno on suunniteltu ISO 200 herkkyydelle. En tiedä, miten teknisesti tästä tehdään ISO 100 herkkyys, mutta veikkaan, että kennon arvot luetaan kahdesti ja jaetaan kahdella, joka on digitaallitekniikassa erittäin helppoa. Jos katsoo miten Nikonin herkkyys muuttuu oikeasti, huomaa että ISO 100 ja ISO 200 ovat sama asia (eli herkkyyden ISO 100 käyttämiseen on vaikea keksiä syytä). Luulen, että Nikon D90 on jonkinlainen perus-Nikon ja sen arvot löytyy http://www.dxomark.com/index.php/eng/Image-Quality-Database/Nikon/D90