Kiuas kiviä

Nunnanlahdesta on aina haettu kiuaskivet.

etsittiin kiukaaseen sopivankokoiset kivet järvenranta kivikosta. Aluksi saunassa tuoksahti hieman sammalen hajua, mutta löyly oli pehmeää lämpöä. Kivet vaihdoimme parin vuoden välein. Myöhemmin kun kotimme tuli ns. tienvarteen ja oli jo autokin käytettävissä, etsimme kiuaskiviä soramontuilta. Hyvin toimi nekin, lämmön antajana. Siihenaikaan ei ollut kaupoista saatavia kiuaskiviä. Jossakin oli ns. pehmytkivi louhos, josta isännät louhi pehmyttä kiveä pirtinuuneihinsa, käsipelillä ja suurella työllä ja vaivalla. Kotonamme oli tällainen pienehkö pirtinuuni, pehmeästä kivestä valmistettu. Äitini oli siihen uuniin erikoisen tyytyväinen. Osasi lämmittää sitä uunia sopivasti ja sai paistettua leivät, piirakat, kala ja lanttu sekä pottukukot.Uunissa valmistui myös kaikenlaiset pataruoat. Hyviä olivat äitini valmistamat sapuskat 1950 luvulla. Kokeilin myöhemmin vanhasta pirtinuunistamme purettuja pehmeitä kiviä kiuaskiviksi, mutta en ollut tyytyväinen niihin pehmeisiin kiviin kiuasakivinä! Menin ja keräilin taas rantakivikosta uudet kiuaskivet. terveisin: ukko 63v.

Vuolukivi ei toimi savusaunassa! Kivien välissä väijyvä avoliekki raputtaa ne, ja ne tippuvat pian uunin pohjalle. Paras on tuo ukon neuvo, mitä tahansa kiviä, taikka vaikka järvikiviä. Ja paljon siihen kiukaaseen, niin löylyt on paraillaan. Ja muistakaa, ei tikkua (eli häkeä) saunaan. Kunnon lämmitys, sitten häkälöylyt ja siintymään toviksi. (esim. parin kaljan ja puolen koskenkorvaputelin ajaksi). Sitten saunaan ja uimaan. Vot!