Miettikää tarkasti...Kumpaa teidän elämässä on
ollut enemmän, iloa vai surua? Naurua vai itkua?
Mä mietin yks päivä mun mutsia...Se oli nuorena
tosi "juoppo", se kerto et se aina masentu täysin
sen nolauksista mitä se kännissä sekoili... Se
yritti kuulemma itsaria. Se muistutti vähän mua
nyt. Noh, nyt se sanoo olevansa onnellinen, kun
sillä on ihana tytär..Just joo...Onks aina
nuorena tällästä paskaa (murkkuikä..) ja
aikuisena kaikki on hyvin? Niinkö? Jaksaako tässä
edes aikuistua kun elämä potkii päähän?
ollut enemmän, iloa vai surua? Naurua vai itkua?
Mä mietin yks päivä mun mutsia...Se oli nuorena
tosi "juoppo", se kerto et se aina masentu täysin
sen nolauksista mitä se kännissä sekoili... Se
yritti kuulemma itsaria. Se muistutti vähän mua
nyt. Noh, nyt se sanoo olevansa onnellinen, kun
sillä on ihana tytär..Just joo...Onks aina
nuorena tällästä paskaa (murkkuikä..) ja
aikuisena kaikki on hyvin? Niinkö? Jaksaako tässä
edes aikuistua kun elämä potkii päähän?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toisilla se on niin täydellistä (sanotaanhan sitä
etää täydellistä elämää ei olekkaan, mutta kyllä
niin näyttää olevan) Mä' olen myös masentuvainen
ja itsesääliin vaipuvinen...mut mä tekisin jotain
muuta jos vaan olis mahollisuus ja olisin
erilainen jos vaan olis mahdollisuuus.....mut tee
tässäkin nyt sitten jotain...
vaikka tää oudolta kuulostaakin, sanon tän silti.
mulla oli viime vuonna varmasti samanlainen olo
kuin sulla, ja sillä toisella joka puheenaiheen
aloitti. mä viilsin itseäni, mun äidillä oli paha
masennus ja me oltiin kahdestaan kotona. koulu
meni alamäkeä, sain monesta aineesta ehdot. mutta
siis ratkaisevaa tässä kirjoituksessa on se, että
mä kohtasin jumalan. mä tiedän että yli 80%
nuorista nauraa tai kohauttaa olkiaan kun kuulee
mun sanovan noin, mutta se on ollut mulle
sellainen etappi, joka auttoi mut pahimman
murkkuiän ohitse. ilman jumalaakin, eihän elämä
murkkuikään kaadu, vaikka monesti siltä
tuntuukin. jaksaa vaan katsoa itseään oman
elämänsä keskipisteenä :) Aurinkoista
loppukevättä!
Siis jos joku mene päin helvettii niin ei sitä
kyllä koskaan minkäää murrosiän piikkiin
laita....tuntuu ettei mitään murros ikää
olekkaan...kaikki vaan kaatuu päälle... ei sitä
koskaan ajattele että "kyllä tää tästä mitä
turhista täähän on vaan murrosikää"...ei sitä
sillaa osaa ajatelle et on "murrosikänen"...ja
musta vahvasti tuntuu että mä oon ollu tällänen
erakko pennusta asti...Ja jumalaan mä en enää
usko...mulle justy eilen selitti joku jätkä
kuinka kaikki menee hyvin ja kuinka se
vastaa...jumala... mä en nyt sanois noinkaan..mä
haluun olla riipumaton ja ajtella ninkuin itse
haluan enkä niin kuin raamatussa on päätetty mun
ajattelvan ja suhtautuvan asioihin..ja
uskovaisetkin on eränliasii rasisteja onko kukaan
lukenu uutta seitsemänpäivää?....että
sellasta...ja monet(ei tietenkään kaikki)
tuomitsee jotkut "erilaiset" hyvin helpolla,
jostain "pahasta"...et silleen.....
opetellaan elämään ja kohtaamaan asioita.
koska niihin ei aiemmin ole törmänny ne ottaa niin
pirun raskaasti. sitä se on. ja haetaan
hyväksyntää.
ehkäpä välillä murehditaan suotta.
koitetaan kuitenkin jaksaa, se aurinko nimittäin
paistaa vaikka ne prkln pilvet välillä siihen
eteen tupsahtaakin! =*]
Voi teitä murkkuja, voi teitä murkkuja, en
tahtoisi sitä elää uudelleen
Kyllä on ihanaa olla jo aikuinen ja lukea teidän
pakokauhuisia teini viestejänne hymyssä suin...
Kiitti että mulla on aina hauskaa kun luen näitä
sivuja :)
life's all full of kings and queens, who blind
your eyes and steal your drems. it's heaven and
hell!!