Valkoiset koivun rungot,
takana valkoinen jää.
Navakka pohjoistuuli
pyörteitä synnyttää.
Oksia rannan koivun
tuuli repii ja kiskoo.
voimalla lunta ja räntää
kulkijan silmille viskoo.
Maassa pörröinen rastas
elämän kovuutta pohtii:
Tokkapa pitkään aikaan
munia tehdä tohtii.
Rastas myrskyssä
tee.
8382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oli vuoroni nähdä punarinta rannan viidakossa pörröisenä ja hätäisenä
on vielä hyönteissyöjä, sen ruokahuolet ovat varmaan vielä pahemmat kun rastaalla konsanaan, pienuus ja kylmyys lisänä. Kiitos kommentistasi!
Kylläpä hienon näkymän luontorunona taas kirjoitit, varsinkin tuo pörröinen rastas viehätti minua runsaasti, näen sen pää kallellaan pohtimassa. Samanoloisia kelejä, aamulla oli lunta maassa, onneksi ei sentään räntää tullut, kaipa se kevät sieltä kohta...että pääsevät linnutkin pesintä puuhiin.
Kiitos kauniista sanoistasi. Joskus runo onnistuu paremmin, joskus huonommin. Joku asia luonnossa, kuten ilmeinen kärsimys, auttaa eläytymään ja ehkä vaikuttaa runoon parantavasti.
napakymppi! Tosi osuva tarina ja henki. Tätä lukee mielellään useampaankin kertaan. Hyvää kevättä Sinulle.
Kiitos sanoistasi runoilija, osaan antaa niille arvoa. Ja hyvää kevättä sinullekin, vaikka luonto tuntuu vielä panevan vastaan. Mutta ainakaan puutarhan kevätruiskutus ei nyt myöhästy. Kerran kävi niin ja tapoin sillä kirsikkapuun.
kuljet varmaan paljon avoimemmin silmin luonnossa, kuin moni muu meistä. Nämä sitä koskevat runosi on aina yhtä liikuttavia. Elämä ei aina linnuillekaan ole helppoa, jos ei se sitä ole meillekään.
Ken kulkee, se näkee. Nyt on ollut luonnossa kulkijalla aika viluista, kylmää ja tuulista. Niin ihmisillä kuin linnuillakin. Taisivat jälkimmäiset uskoa, että maa on jo sula, mutta mitä vielä. Siinä on madonsyöjillä tekeminen routaisessa maassa. Surku tulee.