Tämä on niin yleistä suhteen jälkeen, kun tuntuu että on tullut väärin kohdelluksi. Mietitään, miten se toinen kokisi sen saman tuskan, minkä itse.
toiset kostot osuvat niin, että hymyilet ivallisesti aina sitä ajatellessa. toiset kääntyvät itseä vastaan ja teetkin itsesi taas naurettavaksi, jälleen kerran.
olenko väärässä? jos sulla on kosto tarina, kerro se tänne? mitä teit saadaksesi mielenrauhan? onko jokin kostoreissu mennyt farssiksi asti?
Yksi toveri oli niin raivoissaan kun tuli jätetyksi, mutta ei petetyksi, että päätti kehasta, että oli itse käynyt naimassa jotain suhteen aikana. Tämä osottautui loppujen lopuksi toverille huonoksi kostoksi, koska tottakai, ei kukaan halua tutustua ihmiseen, jolle pettäminen on ok.
Aikansa tämä hänen exänsä tottakai uskoi tämän, mut tarinan alkaessa rakoilla tästä salarakkaasta, tais tajuta, et kostohan se tässä on päällä.
En tällä tahdo ketään yllyyttää kostamaan, enkä todellakaan kannata kostamista, se on lapsellinen tapa toimia. mutta tiedän kyllä että näitä tapauksia on, ja osa saatta olla myöhemmin jopa ratkiriemukasta jaettavaa. stooria kehiin siis!!
konston himo?
nyrkit pöydälle!
5590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
väärissä suhteissa ollut tuossakin kun ei ole kohdalle osunut. Minusta se kertoo aika paljon ihmisestä että ajattelee että kosto tuo paremman olon tai hyvitetyn olon. Kertokaa mielummin tarinoita mitä opitte itsestänne eron sattuessa, mitä huomasit että se suhde jäi uupumaan siitä onnistumisesta? Kostot ja muut on vain osoitus siitä ettei kykene käsittelemään perustunteita, joihin myös suru ja pettymys kuuluu. Jos suhteen jälkeen haluaa kostaa niin se kertookin miksi suhdekkaan ei onnistunut. Luultavasti suhteessa haettiin koko aika tasapainoa kuka määrää, kumpi on oikeassa, kenen ehdoilla kuljetaan ja jos toinen joutui antamaan jossain periksi se laitettiin hampaankoloon ja tällaisesta seuraa ero. Eron sattuessa pitää surra, tuska pitää päästää ulos ja käsitellä, mutta kosto, sehän on kuin tahraisi kaikki ne hyvätkin muistot, sehän on kuin ei ottaisi opiksi yhtään tästäkään suhteestaan vaan haluaisi vain etsiä syyllisen ja aiheuttaa tuskaa koska joku ei taaskaan tehnyt niin kuin sinä halusit. Näin minä näen koston, ja jos haluaa tuhlata elämänsä, muistojansa, arvojansa siihen että saa jotain kieroutunutta kostonhimoa tyydytettyä niin mitkä on onnistumisen mahdollisuudet seuraavassa suhteessa johon tuodaan mukana se ajatus siellä takaraivossa että jos et onnistu kanssansi niin kostan ja lujaa, niin kävi edellisellekkin.
eikö tosta voi avata oman keskustelunsa? tuossahan kysyttiin et kosto tarinoita, niin pysytään siinä.. Ja kyllä mä oon kans nuita kuullut niin meikäläisiltä kuin heteroiltakin. Olen kuullut et toiset harrastaa ns vihaan tätä muijaa klubeja.. et koska ite ei oo saanu sitä mitä on halunnut, on alettu ihan tietosesti ettii tän toisen kaikkia exiä ja nyxiä käsiin, ja leikkimään kaveria. naurettavaa ja läpinäkyvää.. Yhdes tapauksessa muija lähetteli s-postia menettämänsä tytön entisille, ja tiedusteli, mitä niille oli tapahtunut kun ei ollu toiminu, ja jauhanu suoraan sanottuna paskaa omasta erostaan. Yks niistä entisistä sitten ei tunnistanut tän muijan väitteistä tätä henkilöä, ja soitti henkilölle et tietääkö se tän toiminnan. pikkasen näki punaista hänkin sen jälkeen, mut oli huomattavasti kypsempi, kun ei lähteny enempää lietsomaan.
ollut vain tosi surullinen. tosin voihan olla, että jotkut eron jälkeiset yritykset hakea pikaista tasapainoa - esim. sulkeistamalla juuri minut torjunut pois maailmastani - on tulkittu kostoksi... joskus on vain pakko kääntää selkänsä suojellakseen itseään ja saadakseen voimia lähteä eri suuntaan... aina se ei ole helppoa, mutta eipä ole ollut energiaa kostoon.. ihan omaksi ilokseni olen tehnyt sen mitä olen tehnyt...
koin itse jättämisen vuosia sitten ja kostoa tai mitä lie haudoin vuosia, itsensä siinä pilaa vain. onneksi tajusin sen itse jossain vaiheessa,tosin monien eklämänvaiheiden myötä. elämä on paljon parempi ilman kostoa, halua tuottaa samaa kipua mitä itse kokenut. Loppupelissä se ei anna kenellekään mitään vähiten itselle, mutta voi kun sen ymmärtäisikin siloin siinä vaiheessa. ei siinä sen kummempia tarvitse kertoa, sama kaava lienee aina paitsi että kostonhimossa en ikinä edes ajatellut yrittäväni sänkyyn ex.n naisen kanssa, se oli ehdoton ei minulle. No se tie vei minut juttelemaan pään sisäisistä asioista lekurille, ystävyys ja ihmissuhteet kaikki muutenkin katkolle, masennusta ym. jotenkin vain asiat loksahtelivat taas kerran paikoilleen hiljakseen ja pikkuhiljaa lopetin tuollaiset tyhmyydet, itsensä siinä eniten tuhoaa..ja mitä se antaa ja kenelle?..ei kenellekään mitään!.
niin ja ihmisuhteissa on vielä se että toisen halu/yritys auttaa voi kääntyä toista vastaan tai ymmärtää väärin. Halu auttaa olla ystävä voi muuttuakin omassa mielessä rakkaudeksi, näin kävi itselle. Eli ei pysty erottamaan halua auttaa/ystävyyttä/välittämistä, vaan ne voivat mennä iloisesti kaikki sekaisin ja tuloksena on vain .. niin draamaa !.