En ole nuori, vaikka palsta lieneekin nuorille tarkoitettu. Olen äiti. Ja lastani kiusataan koulussa. Soitin Kiusattujen Tuki ry:n, ajatellen, että siellä olisi nuorten ryhmä, johon lapseni voisi osallistua. Saadakseen tietoa, itseluottamuksensa takaisin ja kuullakseen ja nähdäkseen ettei ole ainoa maailmassa, jota kiusataan. Valitettavasti heillä ei ole ryhmää nuorille - ainoastaan aikuisille, joita on joskus kiusattu.
Mutta nuoret - te, jotka kerrotte kokemuksistanne täällä tai jossain muuallakin - olisiko teillä halua tavata toisianne pääkaupunkiseudulla, kuulla ja saada tietää koulukiusaamiseen liittyvistä faktoista? Oikeuksistanne? Halusitteko vain jutella keskenänne, löytää ehkä sellaisia ystäviä, jotka auttavat jaksamaan?
Kirjoitelkaa kommentteja. Ryhmän ei tarvitse olla suuri. Yksinkin kiinnostunut riittää. Olisin valmis tarjoamaan tilan tapaamiselle - ja paljon asiaakin.
t. yksi äiti
Mutta nuoret - te, jotka kerrotte kokemuksistanne täällä tai jossain muuallakin - olisiko teillä halua tavata toisianne pääkaupunkiseudulla, kuulla ja saada tietää koulukiusaamiseen liittyvistä faktoista? Oikeuksistanne? Halusitteko vain jutella keskenänne, löytää ehkä sellaisia ystäviä, jotka auttavat jaksamaan?
Kirjoitelkaa kommentteja. Ryhmän ei tarvitse olla suuri. Yksinkin kiinnostunut riittää. Olisin valmis tarjoamaan tilan tapaamiselle - ja paljon asiaakin.
t. yksi äiti
Vastaukset 8
Vanhimmat
No pitäs tietää kiusataanko lastasi henkisesti vai fyysisesti. pahoinpitelystä PITÄÄ ilmottaa poliisille!! Ja olis ihan hyvä jos tietäis minkä ikänen sun lapses on. Jos kiusaaminen on henkistä, voit ehdottaa et lapses menis
Nuorten Kriisipisteelle puhumaan kiusaamisesta. Siel kuunnellaan,ja lapselta kysytään haluuko se tulla vanhempien/vanhemman kanssa puhumaan. (omasta kokemuksesta tiedän, siel kuunnellaan)
Paitsi siin on yks mutta. Ne lopetti toiminnan vähäks aikaa, koska ne muuttaa. Toiminta alkaa taas 6.1.2004
Pisteitä on kaks, toinen Itäkeskuksessa, toinen Sörnäisissä. Sörnäisen piste on tarkotettu yli 18 vuotiaille nuorille, ja itiksessä voi käydä sit nuoremmat. ihan minkä ikäiset vaan.
Jos lastasi on haukuttu, ja siin on ollu kuulioita jotka voi vahvistaa nimittelyn, voit vissiin myös tehdä asiasta rikosilmoituksen. se on kunnianloukkaus.
Musta olis mukavaa ja ihan hyväki tavata ihmisiä joita kiusataan tai on kiusattu, vois puhua niin et toinen ymmärtäis, ja kuuntelis, koska silloin jos on kiusattu tai ollu kiusattu, silloin tietää miten paljon se satuttaa sisimmästä. Jos haluut lähettää mulle sähköpostia, mun osotteeni on:
[email protected]
Voimia teille! :)
Kiitos kommentistasi. On hyvä, että olet löytänyt paikan missä voit selvitellä asioitasi. Minun lapseni on 12. Olemme puhuneet avun hakemisesta, mutta tuntuu siltä, ettei hän nyt oikein jaksa/halua. Odotellaan hetki, jos vaikka joku muukin kiinnostuisi tapaamisesta.
Hyvää ja joka päivä parempaa jatkoa sinulle. Kaikesta voi selvitä - kiusaamisestakin. Koitat vainolla vahva oma itsesi, alistumatta mutta myös periski antamatta. Kiusaaja on joka tapauksessa sinua hiekomalla pohjalla.
Pari vuotta sitte, ala-asteella, viidennellä, mäkin olin kiusattu. Silloin mä en sitä vielä ees tajunnu, halusin jotenkin uskotella itelleni, ettei se, että kohtelee kuin ilmaa oo kiusaamista. En uskaltanu puhuu kellekkään, kukaan ei siis oikeen voinu auttaa mua. Olin onneton. Muut joko kohtelivat kuin ilmaa tai haukkuivat epäsuorasti tai molempia. En tiiä ees, että tajusko kukaan miltä musta tuntu, kun en oikeen itekkään tajunnu. Kuvittelin ettei se oo mitään vakavaa, siis olin hiljaa. Annoin muitten alentaa itseluottamukseni nollaan, tekemättä mitään. Ja nyt vasta, pikkuhiljaa oon tajunnu, että samanlaista kiusaamista sekin oli, kuin kaikki muukin.
Menin yläasteelle, ja nyt voin paremmin kuin koskaan. Mietityttää se, että joillakin oli näin ihanaa koko ala-aste. Muutuin, ihan eri ihmiseksi ala-asteen aikana, mutta luokkatovereiden mielestä mä olin se sama vanha tyttö, joka haisi pahalle, teki aina läksyt, se tyttö jolla ei ollut elämää. Kukaan ei tajunnu, että mä oon muuttunu. En saanu kavereita. Nyt yläasteella, uudessa koulussa, uudella luokalla mulla on kavereita, sellasia jotka oikeesti välittää musta. Niillä ei ollu mitään ennakkokäsitystä musta, joten ne tutustu muhun sellasena kun mä oon. Osa niistä ala-asteella samalla luokalla olevista, pitää mua vieläkin sellasena kun mä olin pari, kolme vuotta sitte. Ja kun ne huomas, että mullakin on kavereita, ne rupes puhumaan musta pahaa mohollisimman monelle. Mutta sehän ei mua haitannu, koska loppujen lopuksi, näin vanhoja ja viisaita kun ollaan, ihminen muodostaa itse oman käsityksensä toisesta ihmisestä.
Kiitos! Selkeytti todella paljon! Mun ei oo tullu näitä asioita mietittyä näin kunnolla ennen, jokin taakka putosi harteilta.
Voimia! :)
"Ihminen muodostaa itse oman käsityksen toisesta"
Näinhän se on! Tuo rohkaisee jättämään muut omaan arvoonsa. Ainaki mua helpotti kuulla tuo fakta.
Totta! Ja hyvää joulua! :)
Entisenä kiusattuna ja syvän itsetuntolaman läpikäyneenä voin vain todeta, että tuollainen toiminta olisi ehdottomasti tarpeen. Olisi nimenomaan pyrittävä estämään koulukiusauksen uhreiksi joutuneiden lapsien itsetunnon laskua siinä vaiheessa, kun se on vielä mahdollista ja lapsuus voidaan vielä pelastaa. Kaikkein pahinta omallakin kohdalla oli nimenomaan vähitellen tapahtunut erakoituminen, jota jatkui monta vuotta. Mielestäni Kiusattujen Tuki ry:n tulisi myös tajuta tämän ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys ja panostaa siihen, jotta mahdollisimman moni lapsi saisi kasvaessaan terveen itsetunnon.
Ja lopuksi vielä, tsemppiä sinulle ja lapsellesi. Toivottavasti kiusaaminen saadaan lopetettua.
Missäs päin te asutte? Nimittäin olis varmaan ihan kiva tavata sun tyttäres.. oon nyt 13 ja pääkaupunkiseudulta. Palataan asiaan... :)
Pääkaupunkiseudulla mekin asumme. Jatketaan juttua, jospa vaikka vuodenvaihteen jälkeen saamme tapaamisenkin järjestettyä. Oikein hyvää loppuvuotta kaikille.