Olen ollut eläkkeellä 2 vuotta, mies vielä jatkaa työelämässä eikä loppua näy, koska hän on yrittäjä ja työnarkomaani. Itselläkin puuhaa riittää,harratuksia, joista todella pidän. Vapaaehtoistyössäkin olen mukana, päivät ovat liiankin lyhyitä. Jotain silti kaipaan. Odotan, että joku soittaa ja kysyy: mitä sinulle kuuluu?Minulle ei kukaan soita, jos ei ole asiaa.Kun veljeni soittaa, ajattelen heti, mitähän nyt on tapahtunut, kukahan on kuollut. Joskus käväisee mielessä olisiko elämä nyt täyteläisempää, jos en olisi nuorena lähtenyt pois kotiseudultani. Tunnen kyllä viihtyväni suuressa kaupungissa, kun on rajattomat harrastusmahdollisudet. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
yksinäinen perheessä
eläkeläispuoliso
1178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Alussa kun joutui eläkkeelle,niin tunne oli
sellainen kuin nurkkaan heitetty vanha
rukkanen.
Ei tahtonut tietää mitä tekisi,tuli ajatuksia,
onko minusta enää mihinkään,katoaako kaikki ystävätkin nyt?
Murra kyllä se siitä lähti sujumaan jos ei kaikki heti soitellut,niin otin puhelimen käteeni ja soitin itse ja kysyin,olenko aivan hylätty?
Mutta ei ollut hylätty samat ystävät on yhä edelleen.
Tee vain itse aloite jos ystävät eivät rohkene tehdä.kyllä se siitä alkaa luistaan.
Heippa.