Coming out

äiti kirjoitti takaisin. Siskoille kerroin puhelimessa. Kirje antaa aikaa sulatella, ei tule sellaista että pitää heti sanoa jotain, aikaa tarvii vanhemmat usein sulattaakseen koko jutun ja päästäkseen kysmysten kuten Mitä tein väärin, Missä kohtaa kasvatus meni mönkään jne jne. Joten jos kirjoitat kirjeen paneudu näihinkin kysymyksiin ja koita kertoa että se on sinussa ei heissä, eikä se ole vika vaan ominaisuus. Muista että aika on valttia tässäkin jos eka reaktio on negatiivinen. Voithan ostaa äidillesi sen Kaapista ulos kirjan, siinä on muiden vanhempien kokemuksia ja kysymyksiä jne. Se on ihan hyvä lukuhetki ja voi antaa vanhemmillesi tunteen ettei se ole hävettävää ja he eivät ole yksin. Niin ja onnea, on paljon ihanempaa elää rehellisesti mitä on kuin yrittää sopeutua hetero-oletukseen. Hyvää kesää teille.

aikalailla samassa tilanteessa kuin sinäkin. olen seurustellut tyttöystäväni kanssa jo kolme vuotta, mutta vanhemmillani ei ole tietoa asiasta. en ole kertonut, koska en ole kokenut oikeastaan että asia edes kuuluu heille koska emme aiemmin olleet kovin läheisiä. tiedän etteivät he hyväksy tilannetta. mutta nyt kun olen lähentynyt jonkun verran äitini kanssa, minusta tuntuu että petän häntä kun en kerro. hänkin luulee että tyttöystäväni on vain paras kaverini ja kämppäkaveri. toivotan paljon tsemppiä sinulle! toivottavasti äitisi osaa ottaa asian hyvin. jos ei heti alkuunsa, niin edes jossain vaiheessa:)

kerroin kun tyttöystäväni muutti luokseni. Vanhempani tiesivät tytön mutta luulivat meidän olevan parhaita ystäviä. Kun tyty muutti luokseni, sanoin vanhemmilleni että haluaisin esitellä niille uuden tyttöystäväni. Äitini koittaa kovasti ymmärtää mutta tuntuu että hän on pettynyt minuun. Isälläni oli asian kanssa hiukan enemmän vaikeuksia, silloin ensimmäisellä kerralla kun kävimme yhdessä vanhempieni luona hän käyttäytyi aika törkeästi tyttöäni kohtaan, mutta sen jälkeen olemme keskustelleet ja hän on suhtautunut asiaan paremmin kuin osasin edes toivoa. Tyttöni on loistava tyyppi ja kun vanhempani tutustuivat häneen paremmin, he ovat pikkuhiljaa tottuneet asiaan, ja tulevat ihan ok juttuun. Tsemppiä sinulle ulostuloon, hurjan jännittäviä aikoja elät. Mullakin vielä tuoreessa muistissa.. Mutta kun teet itsellesi selväksi sen, ettei sillä ole _oikeasti_ mitään merkitystä mitä kukaan muu ajattelee, saat varmasti kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja kerrottua äidillesi. Luultavasti hän suhtautuu paremmin kuin nyt ajattelet, ainakin sitten kun hän on saanut totutella ajatukseen. Ehkä se lähentää teitä, ja ainakin sulla on helpompi olla kun ei tunnu koko ajan siltä että sä salaat jotain oleellista sun elämästä.

Kerroit miten tahansa, kerro että olet onnellinen! Sitähän äipät vain lapsilleen haluaa.. Minä menin kertomaan pahimmalla hetkellä, kuilun partaalta ja äitipä "hylkäs" mut vielä sen kaiken päälle.. Asiasta ei olla puhuttu 11 vuoteen, mutta kun sen tuon esille seuraavan kerran, kerron silloin kun minulla on onnellinen parisuhde jonka luotan kestävän.