Lasten psykiatrian osaamiskeskus

tuossa sairaalassa työskentelevä pedofiililastenlääkäri.

paikkaa kohtaan jo pelkästään siksi, että aktiivisesti lapseni hoidolliseen huostaanottoon osallistunut osastonlääkäri siirtyi työhön tuohon kyseiseen yksikköön. Eukko antoi asiallisen ja ystävällisen vaikutelman itsestään alkuun, mutta todellinen luonne tuli esille siinä vaiheessa, kun hänet kutsuttiin laitoksen kriisipalaveriin kun en enää palauttanut lasta kotilomalta laitokseen. Lastenkodin oma lääkäri oli myöntänyt tapahtuneet hoitovirheet, myös lastensuojelu uskoi tapahtuneen lapsen pahoinpitelyn ja monenlaisen kaltoinkohtelun. Kun tulin sisälle palaverihuoneeseen, kättelin kaikki osallistujat, kuten tapaan kuului. Mutta mitä teki ko. lastenpsykiatri-havukka! Hän oli niin vihainen minulle, että ei pystynyt ottamaan edes kunnolla katsekontaktia minuun, eikä meinannut ensin edes tarttua ojentamaani käteen! Minkä ihmeen takia? Jos heidän valitsemansa jatkohoitopaikka oli osoittautunut täysin kelvottomaksi, niin mitä ihmeen aihetta siitä oli minulle vihoitella! Hän oli se, joka "pelasti" omahoitajan pahoinpitelysyytteiltä toteamalla, että se oli vain lapsen psykoosista johtuvaa kuvittelua ja harhaa. Kas kun lapsi parani "psykoosista" sillä siunatun sekunnilla kun pääsi hirveästä paikasta kotiin, ei ole kukaan lääkäri, eikä kukaan muukaan ikinä nähnyt lapsessa psykoottisuutta sen harpun ja lähettäneen sairaalan psykiatrian ylilääkärin lisäksi. Mutta olisittepa nähneet pahoinpitelyyn syyllistyneen hoitajan ilmeen kun hän kuuli tuon retku lääkärin sanat, että se muka oli vain lapsen psykoottisuutta! Hoitaja hyppäsi riemusta tuolillaan ja heilautti toista kättään suuressa kaaressa kun napsautti sormiaan siitä ilosta, että näin sitä pahoinpitelysyytteiltä vältytään näissä piireisä. Ihme, että tuo kyseinen eukko kuitenkin neuvoi minulle puhelimessa, miten toimia, jos en enää palauta lasta laitokseen. Mutta vasta sen palaverin jälkeen tajusin, miten vastentahtoisesti hän sen teki, ei häntä lapsen laitoksessa kokemat järkytykset liikuttaneet mitenkään, ainoa näytti olevan vain oma ammatillinen ylpeys, että heidän valitsemaansa jatkohoitoa ei tule keskeyttää missään nimessä. Ja laitoksen maine tietysti, jota hän näytti tukevan henkeen ja vereen. Mutta tuossakin edellä mainitussa puhelinkeskustelussa hän korosti, että ei ole tavoitettavissa enää sen jälkeen, koska siirtyy tuonne just silloin perustettuun oikeuspsykiatrian yksikköön. Pääsipä laitoksen kutsumana kriisipalaveriin kuitenkin paasaamaan itsensä ja laitoksen puolesta! Hän toi palaveriin ylilääkärin terveisiä, että jos lapsi kotiutuu, he eivät anna aikoja sairaalasta. Nauhoitetussa äänitteessä kuuluu lastensuojelun toteamus, että "Eihän lasta voi jättää ilman hoitosuhdetta!" Mutta ei tuolle lääkärille lapsen etu mitään merkinnyt, muut intressit näyttivät olevan tärkeämpiä, lapsen etu tuli jossain kaukana, kaukana muiden itsekkäiden etujen jäljessä.

vanhemmista ovat kaikki huostien syytkin yleensä, mitä sossut esittävät. Ja ihmiset vielä LUULEVAT, että ne ovat muka TODISTETTUJA syytteitä! Onneksi tuo insesti-saasta alkaa pikku hiljaa paljstua kuitenkin... Kuinkahan paljon sen syytteen takia on vuosien mittaan ihmisiä istunut syyttömänä vankilatuomioita? Ja kaikki ihan vain suuren huostahulluuden ansiosta, jota on harjoitettu muka lapsen edun nimissä! Tuon HUS:n yksikön toiminnasta pitäisi tehdä samanlainen tutkimus, kuten muutama vuosi sitten tehtiin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan yhteydessä toimivasta pienten lasten psykiatrian yksiköstä. Jos yhden yksikön KAIKKI insesti-epäilyt todetaan siellä aiheellisiksi, niin paikka haisee tosi pitkälle! Sitä mieltä olivat toimittajatkin kun Suomelan tutkimus julkaistiin, mutta mitäs se nyt olisi aikaansaanut suomalaisessa, lasta valheellisesti puolustavassa systeemissä! Sen systeemin lähtökohta on enemmän tuhota kuin auttaa ja suojella lasta.