Katsoiko

ilman ystäviä ja vanhempia, jotka hylkäsit lapsensa. Armeijasta tuli kenkää ja varmasti Englannin armeijalla on paljonkin naisia palveluksessaan. Muutkin ystävät hylkäsivät, mutta pahinta oli se, että vanhemmat eivät enää halunneet kuullakaan mitään lapsestaan. Laittaa ajattelemaan, että oliko kaikki todellakin sen arvoista.

elämä. kirjoitti:

ilman ystäviä ja vanhempia, jotka hylkäsit lapsensa. Armeijasta tuli kenkää ja varmasti Englannin armeijalla on paljonkin naisia palveluksessaan. Muutkin ystävät hylkäsivät, mutta pahinta oli se, että vanhemmat eivät enää halunneet kuullakaan mitään lapsestaan. Laittaa ajattelemaan, että oliko kaikki todellakin sen arvoista.

Toisaalta tuo dokkari on hyvä esimerkki kuinka huonosti voi mennä. Vaikka elämä muuten menisi omasta mielestä hyvin, ympäristön kanssa menee napit vastakkain. Tuota ei voi kuitenkaan yleistää, mutta kannattaa muistaa. Olen aina sanonut että minusta ei kannata ottaa mallia, minulla on mennyt poikkeuksellisen hyvin eikä kaikilla mene näin. Enemmistö on ilmeisesti näiden ääripäiden välistä.

elämä. kirjoitti:

ilman ystäviä ja vanhempia, jotka hylkäsit lapsensa. Armeijasta tuli kenkää ja varmasti Englannin armeijalla on paljonkin naisia palveluksessaan. Muutkin ystävät hylkäsivät, mutta pahinta oli se, että vanhemmat eivät enää halunneet kuullakaan mitään lapsestaan. Laittaa ajattelemaan, että oliko kaikki todellakin sen arvoista.

Mistä ihmeestä voi tietää etukäteen miten ihmiset suhtautuu? Mulla on kaikki suhtautuneet hyvin ja armeijakin on kutsunut naisena kertausharjoituksiin. Mutten minä siitä voinut olla etukäteen varma ja pelkäsin tietysti juuri sitä pahinta.

elämä. kirjoitti:

ilman ystäviä ja vanhempia, jotka hylkäsit lapsensa. Armeijasta tuli kenkää ja varmasti Englannin armeijalla on paljonkin naisia palveluksessaan. Muutkin ystävät hylkäsivät, mutta pahinta oli se, että vanhemmat eivät enää halunneet kuullakaan mitään lapsestaan. Laittaa ajattelemaan, että oliko kaikki todellakin sen arvoista.

hylätty, niin good riddance. En olis hetkeekään porukassa, jossa mun täytyis esittää eri sukupuolen edustajaa kuin mitä olen. En haluais niin paskoja ihmisiä elämääni, jotka ei huoli mua tällaisena. Kukaan ei kyllä ole kääntänyt selkäänsä. Miksi kukaan transsukupuolinen haluaisi lähelleen ihmisen, joka ei hyväksy transsukupuolisia? Teinien maailmassa vielä jotenkin ymmärrän, että asioita salaillaan, ettei vaan tuu nähdyks yksin koulun käytävällä, mutta aikuisella en ymmärrä. Jos joku ystäväni sanois, ettei huoli lihavaa ystäväkseen, sanoisin sille, että laitetaan välit vaan poikki. Musta voi hyvin tulla jonain päivänä lihava, ja muutenkaan niin pinnallisen ihmisen kanssa en suostu olemaan.