On yleisesti huomattu, että heteromiehet haluavat käännyttää lesbot ja että he viihtyvät lesbopalstalla pohtimassa. Miksei heteromiehet ole lesbojen kavereita niin kuin heteronaiset on homojen kavereita
Kommentteja!
Heteromiesten suhde lesboihin
......
172140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
hetskunaisten antamaan huomioon ja mielistelyyn. ja kun meikäläisiltä sitä ei heru, niin me ollaan kamalia miestenvihaajia, rumia äijämäisiä ämmiä ja vaikka mitä muuta. heteromies ei kertakaikkiaan pysty käsittämään, että on naisia jotka eivät heitä halua.
noin puolet heteromiehistä on jo tottunut siihen, ettei niiden heteronaistenkaan taholta heru sitä huomiota ja mielistelyä sen enempää, ainoastaan väheksynnän ja halveksunnan määrä voi olla sama. Eli suurempi ongelma heteromiehille on heteronaiset, jos oikein loppuun asti asian ajattelee.
Yksi ystäväni ja työkaverini kertoi minulle, kun olen poistunut paikalta, alka pulina kuin pahaisessa martta kerhossa. Joka äijän on pakko sanoa minusta mielipiteensä, eikä se kuulemma tapahdu positiivisessa mielessä. Ystäväni ei tähän seläntakana ivailuun ole lähtenyt, enkä itsekkään puuttunut.. jampat on mun työkavereita ja mä heidän luotettu esimiehensä. Mun on pakko ymmärtää tämä asia niin, että heikko itsetunto ei saa jätkää kaveeraamaan lesbon kanssa. Ja olen monet naurut ottanut mielessäni siitä, kuinka ollaan mielinkielin, jos olen paikalla, mut tasanvarmana tiedän, mitä tapahtuu kun poistun.. joku vois sanoo, et akkoin juttuja :D
outoa vetoa seksuaalivähemmistöihin. Työpaikallani äijät kihersivät kuin pikkutytöt, kun kuulivat tästä darkroomista. Ja se kiherrys ei ollut mitenkään vihamielistä, vaan ihan oikeata kiinnostusta. Kysyin heiltä voisivatko ihan vain mielenkiinnosta mennä katsomaan kyseistä paikkaa. Kukaan ei vastannut. Katselivat vain kaukaisuuteen vienosti hymyillen. :)
Eikös tämä ole virallisten seksitutkimustenkin vakiohavainto - poika parat kasvavat kummallisessa pornokeskeisessä maailmassa, jossa kukaan ei oikeastaan puhu heidän kanssaan asioista avoimesti kuin ihminen ihmiselle. Ei ole luotettua aikuista eikä edes luotettua kaveria. Sitten meneekin seuraavat 50 vuotta siihen, että kuvitellaan seksin ja seksuaalisuuden olevan yhtä kuin nainen, mies ja rynkytys mahdollisimman pitkällä munalla. Jos ei ole selvillä edes heteroseksuaalisuudesta, miten hitossa voisi olla selvillä homoseksuaalisuudesta?! Tuskin siis ihmekään, että mielipiteet karkaavat käsistä. Se mitä ei tunne, herättää pelkoa. Naiset ainakin keskimäärin useammin pystyvät puhumaan asioista ääneen - se helpottaa ;)
Ehkä heteronainen on liian tavanomainen, kiltti ja vaniljainen. Eihän sellainen herätä mielenkiintoa. Tavallinen heteronainen on kuin Lada, sillä pääsee kyllä hoitamaan päivittäiset asiat, mutta se ei herätä suurempaa intohimoa. Me taas olemme kuin Formuloita, meistä ei ole lainkaan mitään käytännön hyötyä miehelle, mutta testosteronin lisäksi erittyy adrenaliiniakin. Se johtuu siitä, että me olemme vähän "tuhmempia" miehen mielestä kuin tavalliset heteronaiset koska me myös saalistamme ihan niin kuin miehet emmekä piittaa miesten lähentely-yrityksistä. Meissä on siis enempi haastetta. Mies on sitä paitsi kasvatettu vihaamaan kaikkea feminiinistä, tämä kulttuuri on sellainen. Heteronaisessa yhdistyy käsittämätön cocktail vihan ja rakkauden tunnetta. Näennäisen maskuliininen lesbo taas on tavallaan taistelutoveri tällä naisellisuusvihan areenalla.
Oisko myös niin että heteromies kokee lesbon vähän niinkuin "miehenä" ja kuvitelmissaan näin toteuttaa oma biseksuaalisuuttaan tai homoeroottisia kuvitelmiaan havittelemalla "miesmäistä naista" vaikkei lesbon toki tarvitse olla fyysiesti miesmäinen?
Tuota varten ovat shemalet, vieläkin oudompi viehtymys.
ei uskalla lähestyä transsuja tai pelkää että kaverit näkee. Mieluimmin hän yrittää iskeä lesbon, se on helpompi selittää kavereille kun kyseessä on kuitenkin nainen.
on nähdä naisten rakastelua ja päästä itse mukaan. Siitä ne haaveilevat, eivätkä ymmärrä, että lesbot eivät kaipaa leikkeihinsä miehiä. Mitenkä sen vääntäisi rautalangasta, vai koodikielelläkö nykyisin pitäisi ilmaista, jotta menisi perille!!!!
Olen huomannut tätä palstaa lukiessani että meillä ja miehillä taitaa olla ongelma,mutta en syyttäisi siitä täysin miehiä. Koska itse en ole koskaan joutunut kokemaan mitään tällaisia "ongelmia" miesten taholta. Minulla on monia mies ystäviä joilla ei ole mitään ongelmia lesbouteni suhteen,päinvastoin,minä valitan heille naisista ja he minulle. Moni on sanonut että minulle on helpompi puhua,koska olen nainen sekä lesbo niin ymmärrän asiat eritavalla kuin hetero naiset tai toiset miehet. Työympäristöni koostuu pääsääntöisesti miehistä ja heiltäkään en ole saanut kokea mitään "käännyttämistä" tai vihjailuja. Olen tullut myös siihen tulokseen että miehet hyväksyvät lesbouteni paremmin kuin naiset. Jos joskus baarissa joku mies kyselee että pääsiskö minun ja tyttöystävän väliin,niin en todellakaan tämän yhden idiootin takia ala syyllistämään kaikkia miehiä. Arvostan miehiä ja heidän ajatusmaailmaa,koska yksi syy miksi miehet on niin kiinnostuneita mitä me teemme sängyssä johtuu myös siitä että heidän on helpompi ymmärtää asioita kun tietävät miten ne toimii. Ja tämä koskee kaikkea,ihan sama onko kyseessä naiset tai auton moottori. (ja en nyt vertaa naisia ja moottoreita :) No toivonmukaan tästä saa nyt jotain tolkkua,mutta alkaa vähitellen ärsyttämään miesten morkkaus. Niin ja olen kyllä ihan nainen ja lesbo että ei meillä kaikilla ole ongelmia miesten kanssa.
minua luullaan täällä, kiroitusteni perusteella, mieheksi eikä minulla ole koskaan ollut ongelmia miesten kanssa. Minua ei ole mollattu naiseksi eikä lesboksi, vaikka olen aina ollut kumpaakin avoimesti. En hyväksy mollaamista, mutten myöskään hyväksy miesten yleistä puolustamista. Miehet jotka paheksuvat veljiensä huonoa käyttäytymistä siskojaan kohtaan nouskoon itse puolellemme veljiään vastaan.
mua ei ole kukaan heteromies tullut käännyttelemään mutta heillä on sellainen käsitys että olen jossain "vaiheessa" ja otan eläkepäiviksi passattavakseni miehen.On kummallisen vaikeata ymmärtää että mies ei ole haluttu.
Miehiä on mielestäni moneksi, niin kuin on meitä naisiakin. Joskus on toki pakko voida yleistääkin ilmaistakseen jonkinlaisen mielipidekyhäelmän. Minulla on ollut koko elämäni ajan sellainen tunne, että suurin osa miehistä poikkeaa paljon naisista. Minun on usein todella vaikea ymmärtää syvällisellä tasolla miehiä, heidän ajatuksenjuoksuaan ja käyttäytymistään. Kokonaisuutena miehet tekevät mielestäni enemmän käsittämättömiä asioita, tai kenties se johtuu vain siitä, että olen valinnut naispuolisen seurani niin tarkoin, etten huomaa muiden naisten tekosia. Ehkä viihdyn vain niiden naisten seurassa, jotka muistuttavat itseäni niin paljon että ymmärrän heitä, mutta miehiä en ole osannut jaotella samoin. Ehkä suurin syy on siis itsessäni. Yleisesti ottaen vaadin kaikilta ihmisiltä, joiden kanssa vietän aikaani, jonkintasoisia käyttäytymistapoja, kykyä syvälliseen ajatteluun ja sosiaalista älykkyyttä. Sukupuolella ei sinänsä ole väliä, mutta huomaan suhtautuvani miehiin varauksellisemmin. Mistähän moinen johtuu? En tiedä. Omasta mielestäni olen tavannut sangen harvoin miehiä, jotka haluaisivat käydä keskustelua samalla syvällisellä tasolla kuin minä. Sellaisiakin kyllä löytyy, mutta kenties se ei ole tyypillinen tapa kommunikoida suurimmalle osalle miehistä. Työpaikallani suurin osa työntekijöistä on miehiä. Tulen heidän kanssaan sangen hyvin toimeen päällisin puolin, mutta syvempiä ystävyyssuhteita ei ole löytynyt. Opiskeluideni parissa törmään puolestaan ainoastaan naisiin. Olen hyvin tarkka tasa-arvosta, mikä kenties tekee minut hiukan varaukselliseksi miehiä kohtaan. Elämäni aikana syntyneen käsitykseni mukaan lähellekään kaikki miehet eivät arvosta tasa-arvoa, koskee se sitten mitä elämän osa-aluetta tahansa. Epätasa-arvoiset ajatukset ja käyttäytymismallit ovat tulleet esille niin työelämässä, arkielämässä kuin vaikkapa suorittamani asepalveluksen aikana. Käyttäytymismallit ovat usein syvällä ja osittain näkymättömiä. Jos meillä työpaikalla esimerkiksi joku mies täyttää astianpesukoneen, nostavat kaikki miehet pomoa myöten asiasta hirveän haloon "Pekka on täyttänyt astianpesukoneen ja vieläpä pyyhkinyt keittiön pöydän! Niin suuri urakka! Katsokaa kaikki!" Naisten taas oletetaan tekevän vastaavan asian oma-alotteisesti (naisten työ), eivätkä he saa moisesta kiitosta, vaikka suorittavat tehtävän aina muutamaa miehistä poikkeusta lukuunottamatta. Moinen saa minut näkemään niin punaista, että väliaikaisesti koko miessukupuoli alkaa hermostuttaa. Aikojen saatossa minulla on ollut muutama hyvä miespuolinen ystävä. Heistäkin kaksi olisi halunnut harrastaa kanssani seksiä. Näitä säröjä lukuunottamatta suhteeni näihin miehiin oli erittäin hyvä. Toki minulla on läheisiä miehiä myös perheessäni. Perheemme on hyvin tasa-arvoinen, mutta huomaan muuten eroja miesten ajattelutavoissa ja käyttäytymisessä suhteessa naisten toimintaan. Niiden ei toki tarvitse olla aina negatiivisia. Muistan kuitenkin, että etenkin nuorena minua raivostutti poikien ja miesten hidas aikuistuminen, niin perheen sisällä kuin koulu- ja opiskeluympyröissäkin. Se toi mukanaan pitkään kestäneen turhautumisen koko miessukupuoleen. "Eivätkö ne opi ikinä käyttäytymään" oli päällimmäinen ajatukseni. Minusta tuntuu, että suurin osa heteromiehistä kokee minut lesbonaisena jotenkin oudoksi. Minussa on feminiininen puoleni, jota kohtaan miehet osoittavat kiinnostustaan, mutta toisaalta myös maskuliininen puoleni, jota miehet joko arvostavat tai vaihtoehtoisesti pitävät omituisena. Feminiinistä puoltani pidetään selkeästi naissukupuolen edustajana, ja baarissa minua yritetään tulla silloin tällöin iskemään. Asiallinen lähestyminen ei minua häiritse. Takapuolen puristelijoita lyön takaisin ja kovaa. Liikkuessani naiseni seurassa en ymmärrä miehisiä lähestyjiä. Ne ovat säälittäviä, humalaisia yrityksiä lähestyä kahta lesboa, joita pidetään ilmeisesti mahdollisina ryhmäseksikohteina. Paitsi minua lesbona, miehet lähestyvät usein törkeällä tavalla myös heteronaisia. Ollessani heteroystävieni kanssa baarissa saan vähän väliä pelastaa jonkun onnettoman ystäväni joltain (usein parikymmentä vuotta vanhemmalta) mieheltä, joka ei ymmärrä, ettei nainen ole yksinkertaisesti kiinnostunut, eikä jankuttaminen ja lähentely ainakaan tilannetta paranna. Sellainen on raivostuttavaa. Maskuliinista puoltani saatetaan pitää osana miehiä. Sukupuoleni ei tunnu tulevan silloin kovinkaan näkyväksi, ja seurassani heitettävät jutut saattavat olla perinteisen miehisiä. Minut kenties luetaan osaksi miehiä, koska olen myös kiinnostunut naisista. Tällöin miehet saattavat jopa kertoa juttuja muista naisista alentavaan sävyyn. Se ei ole mielestäni kuitenkaan korrektia, enkä halua lähteä sellaiseen mukaan. Silloin tällöin miehet saattavat puhua minulle naisongelmistaan, jopa parisuhdetta ja seksiä koskevista. Siinä suhteessa lesbo on todellakin oivallinen kohde: paitsi naisen logiikkaa, myös naisen kanssa harrastettavaa seksiä ymmärtävä. Miehet ovat kaikenkaikkiaan hämmentäviä.
Takana liitto miehen kanssa. Kaiken kaikkiaan hyvä ihminen, mutta ei koskaan, ei sanallakaan puhunut siitä miltä hänestä jokin asia tuntuu. Kerran oli harvinaista kyllä umpihumalassa, jolloin onnistui että rakastaa. Jonkun (heteronaisen) mielestä miesten puhumattomuus ja jäyhyys lienee vetoavaa. Minusta se on lähinnä idiotismia ja elämän hukkaan heittämistä. Eroon tietenkin vaikutti suuntautumiseni ja se etten kiinnostu miehistä seksuaalisesti, mutta ensisijaista taisi lopultakin olla se mistä kirjoitit - että on mahdotonta ymmärtää miesten ajatuksen(?)juoksua.
...onnistui sanomaan että rakastaa :)
homomiehet eivät oikeasti halua olla hetero- eikä muidenkaan naisten kavereita. homomiehillä on tilastoitu sovinistimiehiäkin suurempia misogynialukemia mm useissa akateemisissa tutkimuksissa.