Olen pyrkimässä opiskelemaan teologiaa
yliopistoon. Tämä tarkoittaa sitä että haaveilen
joskus tulevaisuudessa valmistuvani papiksi.
Ongelma: olen tyttö. Isäni ei "hyväksy"
uravalintaani. Syyksi hän sanoo että alalla ei
muka riitä töitä ja että palkka on vähäinen.
Epäilen kuitenkin todelliseksu syyksi sitä, että
hän ei välttämättä hyväksy naispappeja... Asiasta
minulla ei ole varmuutta, mutta siltä se
vaikuttaa.
Hän toivoo minusta menestyvää uranaista,
insinööriä, arkkitehtiä tai vastaavaa. Tiedän
että minusta ei ole siihen, kykyni eivät riitä
(olen matemaattisesti erittäin surkea). Enkä
tiedä nauttisinko edes kyseisestä työstä. Papin
ura ja hengelliset asiat kiinnostavat.
En välttämättä kaipaa suuria omaisuuksia, vaikka
olenkin tottunut keskitasoa hieman parempaan
elintasoon. Toivon elämältä onnea, sitä että
viihdyn työssäni. Toisaalta toivoisin että
tulisin taloudellisestikin toimeen.
Päätös urasta on omani, mutta satuttaa se, etten
sovi isän vaatimuksiin tai että hän ei hyväksy
omaa elämänvalintaani. Muuten välit isään ovat
suhteellisen hyvät.
Muilla samoja ongelmia, neuvoja, lohdutusta?
*vuodatus päättyy* :)
yliopistoon. Tämä tarkoittaa sitä että haaveilen
joskus tulevaisuudessa valmistuvani papiksi.
Ongelma: olen tyttö. Isäni ei "hyväksy"
uravalintaani. Syyksi hän sanoo että alalla ei
muka riitä töitä ja että palkka on vähäinen.
Epäilen kuitenkin todelliseksu syyksi sitä, että
hän ei välttämättä hyväksy naispappeja... Asiasta
minulla ei ole varmuutta, mutta siltä se
vaikuttaa.
Hän toivoo minusta menestyvää uranaista,
insinööriä, arkkitehtiä tai vastaavaa. Tiedän
että minusta ei ole siihen, kykyni eivät riitä
(olen matemaattisesti erittäin surkea). Enkä
tiedä nauttisinko edes kyseisestä työstä. Papin
ura ja hengelliset asiat kiinnostavat.
En välttämättä kaipaa suuria omaisuuksia, vaikka
olenkin tottunut keskitasoa hieman parempaan
elintasoon. Toivon elämältä onnea, sitä että
viihdyn työssäni. Toisaalta toivoisin että
tulisin taloudellisestikin toimeen.
Päätös urasta on omani, mutta satuttaa se, etten
sovi isän vaatimuksiin tai että hän ei hyväksy
omaa elämänvalintaani. Muuten välit isään ovat
suhteellisen hyvät.
Muilla samoja ongelmia, neuvoja, lohdutusta?
*vuodatus päättyy* :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sun isäs asenne...mutta siinä nähdään kuinka
naisia tas "jotenkin" pystytään sortamaan. ja
mitenkä mies on naista parempi papiksi?....vai
eikö jumal tunne tasaarvoa...ei vissiin...
Mäkin olen samaa mieltä että työn pitää olla
jotenkin mielekästä. ja jos se on
jotain "kutsumustyötä" (vai miksi sitä nyt
sanotaan) se on vielä parempi. Eihän se raha
kaikke amerkaa ja se että on kaikke, ok-
talo,koira,rikas mies, kask pentua,
kesämökki,vene ja perä mootori, tällekkin
elämälle on vaihto ehto... itse en aijo pyrkiä
tuohon.
Isän ei saa antaa pilata sun loppu elämää. kyllä
se sen joskus tulee hyväksyyn.
mikä siinä muuten on että naispappeja ei
hyväksytä? onko ne jotenki "saastaisempia" kuin
miehet...no miehethän niitä suurimpia syntejä
täällä maailmassa tekee esm.Raiskaukset,hyvin
usein pedovfiilit on miehiä, sun muuta...että
naisien syyksihän aina kaikki laitetaan kun ne on
niin "viekkaita" mutta ei ne miehetkään mitään
enkeleitä ole. eikä olisi pahitteksi niille siitä
joskus aina huomauttaa.
Älä anna tälläisessä päätöksessä antaa muiden
vaikuttaa ja rahahan ei merkitse kaikke...
niiläkin ihmisillä joilla ei niin sitä rahaa ole
menee silti (ihmekyllä) hyvin..joskus todella
hyvinkin... eikö se jumalakin sano jotain
tosta "maalllisesta omaisuudesta"....
mä kirjotin taas aika sekavasti nooh.....
mul on sama juttu et mä haluisin tarjoilijax mut
porukat sanoo ettei siitä saa kunnon palkkaa...
mä oon pienestä pitäenhalunnu ravintolaan töihin
joten sinne aion mennä! en kuuntele porukoiden
mielipiteitä...=)
Mitäköhän sun mutsis ajattelee? Ooksä kokeillu
sanoa kaikkea tuota isälles? Sun isälläs ei oo
minkäänlaista sananvaltaa mikä sä haluat olla
joskus tulevaisuudes, sinuna en lannistuisi. Kun
mä sanoin mun vanhemmille, että mä haluan olla
muusikko, niin oli neki vähä estelemäs, että ei
sillä pärjää ja nykyään mä oon samaa mieltä, en
mä niin musiikaallinen olisi, että musta muusikko
tulis. Mutta mä oon päättänyt, että musta tulee
se uranainen, miksi sä et halunnu. Ei mullakaan
oo hyvä matikkapää, päinvastoin, mutta mä oon
päättänyt tehdä asialle jotakin, mä aion
pinnistää jotenki matikastakin läpi. Mutta sinuna
mä harkitsisin, että onko pappeus varmasti se
mitä sä TODELLA haluat, että et rupea sitten
katumaan, jos sä oot varma, niin anna palaa vaan!
Käske isäs eläytyä sun rooliin, ja puhu sen kans!
Mä toivotan sulle onnea tulevaisuudelle!
Nainen papiksi!!!
Pyh, suosittelen että pyrit lastenhoitajaksi tai
kotiäidiksi.