ääriviivat
taivaan kanteen
kurkotan kosketaakseni
niiden muotoja
ne sinusta kertoo
ilmein puhuvin
kuulen sanasi
vaikka poissa olet
luotani,lähdit
mutta lupasit
palata
on taivas sininen
voin kuvasi
sen pinnanalla
nähdä,kasvosi
piirteet erotan
ken tunteitaan
pakenee
vaikka luoksesi haluan
jäädä
lämpösi suojaan
huultesi kuumuuteen
Tuuli piirtää
nupukkanuu
3170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kiitos
Kun lähdit jä jälkeesi hiljaisuus, siihen tartuin etten olisi kutsumaton vieras. Tuntui välillämme tähtikirkas yö, avararuus, suuri, kummallinen taivas. Irralleni jäi leijumaan, jonnekkin syöksyin puden hahmojen väistä ylös. Tähden alkoi kaukana sijoillaan välkkymään, minussa kuin kirkas köynnös. Lähtösin jälkeen sieluni alkoi uskomaan, tähtien välissä vain suuri yksinäsyys. Se mikä sinussa sai sylissäsi Rakastamaan, Sen tilalle putosi jotain, joka oli kuin iäisyys. Silti Rakkaus sinuun jäi elämään ja sinun paluustasi Otavan kuviokin kertoi. Jonakin päivänä taas laskeudut ja tulet tanssiin, teemme sen miksi luoja Naisen loi. Nyt on tämä yön hiljaisuus, Huomenna Rakkaus hyväilee meitä. http://www.youtube.com/watch?v=6GQo9OVp8b0 Kiitos runostasi. Rakkauden sanat kuuluvat, vaikka hän liikkuisi jo enkelinä Ne tuntuvat, vaikka välissä olisi vuosias. Koskettavat, vaikka matkaa olisi kokonainen maanosa. Koska Rakkaus on sydämen asia, jota sielu valvoo, vaikka kaikki muu nukkuu. Äärettömän kaunista ja herkkää Rakkaurunoa. Harvoin on kunnia ja nautinto lukea näin koskettavan kaunista tekstiä. Ei mitään liikaa, ylimääräistä, vain ehyt ja herkkä kauneus. SWäkeet, tunnelma ja ajatus kohdallaan. Kerrassaan upea Runosi. Kiitos että sain lukea.
Runo