Palstalla toistuu ajatus, että kustantamoissa on ruuhkaa, koska he saavat niin paljon niin luokatonta materiaalia, joka ruuhkauttaa.
Kysymys kustannustoimittajille: mikä prosenttiosuus käsikirjoituksista on tosissaan silkkaa sitä itseään, niin että se erottuu heti ensimmäisestä luvusta? Ja kuinka suuri osuus kohtuullista? Erottuvatko selvästi potentiaaliset kässärit heti, ja miten paljon niitä tulee?
Käsikirjoitukseni on viittä vaille valmis ja omasta mielestäni hyvä. Pidän tarinasta, juoni on läpäissyt hovikriitikkoni ankaran seulan, kieli on hyvää, joskin varmasti liian kliseistä - tämä vaatii vielä hiomista. Olen nähnyt vaivaa ja tehnyt työtä, työstänyt tekstiä, pohtinut sitä, kirjoittanut muutamaan kertaan uudelleen ja luetuttanut parilla rehelliseksi tietämälläni kirjallisuudenystävällä.
Masentaa kuitenkin tietää, kuinka pieni osa kustantamoille lähtevistä käsikirjoituksista julkaistaan; kysymykselläni haen toivoa julkaisumahdollisuuksien suhteen, olisi kiva kuulla, että oikeasti hyvästä ja potentiaalisesta materiaalista julkaistaan vähän suurempi osa kuin se yksi tuhannesta tms. mitä yleensä kuulee...
Siis: kustannustoimittaja, miten asia on?
Kustantamot
ja materiaalin laatu
151348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vastaus kysykseesi vaihtelee kustantamoittain. Kuten palstaa seuraamalla olet huomannut, joillekin ei kelpaa kuin täydellinen - mitä ikinä se sitten liekään. Toisille taas kelpaa kaikki mitä posti tuo, jos vain maksaja löytyy lähettäjän osoitteesta. Keskiarvo lienee jotain promillen luokkaa. Tämä on yhtä hyvä arvaus kuin kenen tahansa, mitään tilastoja ei ole olemassa. Hyvät käsikset yleensä nousevat esiin, jos ne vain muuten sopivat kustantajan linjaan ja ohjelmaan. Aina kannattaa yrittää. Mitä valmiimpi ja hiotumpi käsis on, sitä todennäköisempää on, ettei se heti hautaudu pinon alimmaiseksi. Se mikä kustantamoja ruuhkauttaa on se, että samat käsikset kiertävät talosta toiseen, siis samantyyppistä materiaalia julkaisevista taloista toiseen, vaikka yhdestä hylkäyksestä kirjoittaja olisi voinut saada idean pohtia, kannattaisiko käsis lähettää seuraavaksi jollekin toisen tyyppiselle kustantajalle.
Jokainen taapertaa tavallaan. Loppuvuodesta tilinpäätöksen tuloslaskelmassa jotain pitäisi jäädä viimeisen rivin alle ja mielellään plusmerkkisenä. Tästä taas johtuu se, että vain joka tuhannes käsikirjoitus päätyy vakavasti otettavaksi ja niistäkin vain osa sitten ihan oikeasti painetaan. Esikoiskirjailija tuottaa yleensä tappiota. Ilman esikoisia ei sitten kyllä ole rahaakaan tuottavia, mikä on alan dilema. Toinen on se, että kirjallisuus myy huonosti. Asikkaat tuppaavat olemaan niitä samoja, jotka on jo messuilla tavannut vuosia sitten. Ihan kaikkea ei kustanneta edes maksusta. Täysin yli tarpeen tulee käsikirjoituksia, joissa on kuvauksia mielisairaaloista. Ne voivat toki olla hyvää terapiaa, mutta painoon asti ne eivät koskaan pääse. Niitä ei kannata lähettää. Tällä periaatteella yksi lensi yli käenpesän olisi saanut hylsyn, mutta sen vahingon olen valmis kärsimään. Se, mikä sitten lopulta myy, on ikuinen arvoitus. Varmaa ei ole mikään ja joskus rääpälekin menestyy. 80 % floppaa joka tapauksessa.
Kiitos, mutta tämä ei aivan vastannut siihen, mitä yritin kysyä. Siis jos yksi tuhannesta käsikirjoituksesta päätyy harkintaan, niin onko 999/1000 ihan surkeita? Mitä tuo ei-harkittavien joukko pitää sisällään? Lähinnä kiinnostaa siis kuinka monta hyvää käsikirjoitusta mahtuu tuhanteen, ja kuinka suuri osa on aivan paskaa? Nimittäin jos vain 1/1000 on hyvä, ja omani mielestäni on, niin sittenhän tämä ei ole niin synkeää ollenkaan. Kunhan vaan kustannustoimittaja on kanssani samaa mieltä ;-) Mutta jos 900/1000 on hyviä ja siltikin vaan 1/1000 päätyy edes harkittavaksi, niin sitten on tosi synkkää.
Hylätty käsikirjoitus ei välttämättä ole huono. Hylkäys voidaan tehdä monesta syystä: kustantajalla on "parempia" riittävästi, kustantajalla on jo samantyylinen kirjailija, käsikirjoitus vaatii työtä enemmän kuin kustantaja on tällä hetkellä valmis siihen panostamaan tai jotain muuta. Tärkein syy hylkäämiseen on kuitenkin se, että käsis on jostain syystä huono.
Hitsi. Alkuperäinen kysyjä (siis minä) ei nyt saa itseään riittävän selvästi ilmaistua. Kysymys kuuluu: Kuinka monta prosenttia kustantamon saamista käsikirjoituksista on huonoja? Osaisiko joku vastata juuri tuohon kysymykseen? Tiedän kyllä, että hylky ei välttämättä merkitse huonoa, ym, ym. Nyt haen kustannustoimittajien näkemystä siitä, minkä verran heille tulee a) huonoja b) harkittavia c) hyviä käsikirjoituksia. Tämä kiinnostaa siksi, että saisin tsemppiä oman käsikirjoitukseni viimeistelyyn. Jos joku kustannustoimittaja osaa ystävällisesti kertoa, mikä osuus hänen saamistaan käsikirjoituksista on silkkaa peetä ja tämä luku sattuu olemaan suuri, niin se lisää toivoani saada oma käsikirjoitukseni aikanaan julki. Ja toivo taas auttaa jaksamaan käsiksen viimeistelyssä. Siis kertauksena. Kysymys kuuluu: Kuinka monta prosenttia kustantamon saamista käsikirjoituksista on huonoja?
96 pros on huonoja, 3,5 pros harkittavia ja loput hyviä.
Suunnilleen samoin arvioin minäkin, joskin ne loput 0,5 prosenttia ovat paremminkin julkaisukelpoisiksi muokattavia kuin hyviä.
Minä olen paljon miettinyt samoja kuin alkuperäinen kysyjä. Olisi kiinnostava myös tietää, millä tavalla huonoja nuo kelvottomat kustantajille lähetetyt tekeleet yleensä ovat. Olen myös ajatellut, että eivätkö kustantajat voisi laittaa sen "Kiitos..mutta..." -tekstin sijasta jonkin toisenlaisen, aivan yhtä nopean kirjeen. Vaikka sellaisen, mihin olisivat rastineet tekstin suurimmat suurimmat heikkoudet, tyyliin: "Heikkoa kieltä", "Lukija lopettaa ensimmäiseen lauseeseen", "Kliseinen", "Ei kiinnosta muita kuin kirjoittajaa itseään". Tiedän, että ei noita yritelmiä ehditä huolella paneutuen lukea, eikä varmaan kannatakaan, mutta kun hylkypäätös tehdään, onhan siinä hylkääjällä jotain mielessä. Eihän pari sanaa aikaa veisi. Tai sitten hylkykirjeessä voisi olla sellainen jana, jolle teksti on sijoitettu. Janan toinen pää edustaisi täysin kelvotonta ja toinen pää ehdottomasti julkaistavaa käsikirjoitusta. Saisi jotain realistista kuvaa, että kannattaako omaa tekstiä muokkauksen jälkeen vielä johonkin lähettää vai muokkaako vain omaksi riemukseen, eikä enää kiusaa kustantamoja. Olisi niin kiva saada edes yhden kerran kunnon haukut, tai edes pieni moite. Jotain elävää, vaikka yrittääkin pitää mielessä, että kirjoittamisen riemu lähtee omasta nautinnosta, ei muiden, edes kustannustoimittajien, huomiosta.
Hyviä ideoita sulla :-) Pistä kustantamoihin sähköpostia, jospa joku niistä innostuisi kehittämään toimintaansa.
ilman kommentteja, vie aikaa ja resursseja. Kyllä ne kommentit tulisivat kustantajalle kalliiksi. Vastaatko sinä spämmääjille, selittäen, miksi et nyt satu olemaan kiinnostunut tuotteesata, jota he roskapostillaan yrittävät tuputtaa? Arvelen, ettet. Se olisi kyllä hyvä, jos olisi joku lista, josta he voisivat ruksia edes muutaman sopivimman kohdan. Se kyllä saattaisi joidenkin kohdalla johtaa kirjoittajan uuteen yhteydenottoon, kun hän haluaa kuulla lisää, tai puolustella sepustustaan, tai kertoa suunsa puhtaaksi vihastuksissaan. Ehkä on yksinkertaisinta olla ottamatta kantaa. Aika on kallisarvoista. Aika on rahaa. Jokainen joutuu valikoimaan, mihin aikansa haluaa ja voi käyttää. Arvostelupalvelut ovat erikseen, ja niistä veloitetaan. Kustantajanko pitäisi tarjota sitä ilmaiseksi?
Meillä mietitään etupäässä sitä myykö vaiko ei. Jos epäillään myymättömäksi, niin ei paineta. Jos arvataan myyväksi, niin mietitään kestääkö teos kääntämisen. Jos niin lähetetään vielä lausuntokierrokselle. Kysymyksesi on täysin väärä. Käsikirjoituksesi voi olla täyttä timanttia, mutta jos sen ei arvioida myyvän, niin hylsy tulee. Myös totaalista p....aa painetaan, jos se sattuu myymään, tai jos itse maksat kulusi.
kaikki oleellinen.
vain puoli prosenttia tarjotuista käsikirjoituksista julkaistaan
(googlettamaan oppii vain googlettamalla) Julkaistavaksi päätyy alle prosentti käsikirjoituksista. - Tammi Alle prosentti julkaistaan. - Like 0.5% Julkaistaan. - Grafomania
Heille pitää vain tehdä tarjous, josta eivät voi kieltäytyä.