Palsta näkyy olevan sotatanner.
Molemmilla puolilla muutama kiihkomielinen taistelija, jotka tykittävät täysillä.
VARSINAINEN AIHE JA KESKUSTELU ON TÄYSIN UNOHTUNUT.
Olisikohan jo aika rauhoittua puolin ja toisin.
Kaksi asiaa on täysin varmaa:
KUNNON SKEPTIKON JÄMÄHTYNYTTÄ ASENNETTA JA AJATTELUPAA EI TÄLLÄ PALSTALLA KUKAAN PYSTY MUUTTAMAAN.
Se toinen asia:
HENKISESTI KEHITTYNEET JA LAAJA-ALAISESTI LUONNON JA HENGEN TOIMINNAN YMMÄRTÄNEITÄ IHMISIÄ EI SAA MILLÄÄN ARGUMENTEILLÄ PALAAMAAN TAAKSEPÄIN NOIHIN JÄMÄHTÄNEISIIN JA TOISIA YMMÄRTÄMÄTTÖMIIN ASENTEISIIN, KOSKA HEILLÄ ON TUTKIJAN AVOIN MIELI JA KIINNOSTUS UUSIIN ASIOIHIN.
PERÄÄNKUULUTAN YMMÄRRYSTÄ JA ARVONANTOA TOISIN AJATTELIJOITA KOHTAAN.
Kiitoksia vain HIENOISTA HYÖKKÄYSKESKUSTELUISTA!
Pakenen sotatantereelta, koska en halua sotaa teidän kanssanne.
PALSTA ON SOTATANNER
Hetken seurannut
25974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
"HENKISESTI KEHITTYNEET JA LAAJA-ALAISESTI LUONNON JA HENGEN TOIMINNAN YMMÄRTÄNEITÄ IHMISIÄ EI SAA MILLÄÄN ARGUMENTEILLÄ PALAAMAAN TAAKSEPÄIN NOIHIN JÄMÄHTÄNEISIIN JA TOISIA YMMÄRTÄMÄTTÖMIIN ASENTEISIIN, KOSKA HEILLÄ ON TUTKIJAN AVOIN MIELI JA KIINNOSTUS UUSIIN ASIOIHIN." Ongelman ydin on siinä, että yllämainitut henkiöt vain uskovat olevansa muita viisaampia ja tiedostavampia, mutta todellisuudessa heidän "ymmärtämyksensä" ei perustu tutkittuun tietoon vaan ennemmin haluun uskoa järkähtämättömäsi omiin mielipiteisiinsä eri asioista. Paradoksaalisesti he sitten pitävät itseään kaikista valistuneimpina vaikka todellisuudessa heidän uskonsa vangitsee heidän ajattelunsa hyvin kapea-alaiseksi ja tarkoitushakuiseksi.
Ei kukaan järki-ihminen viitsi tulhata aikaansa näiden typerysten kanssa. Loputonta jahkaamista, miksi, miksi, anna linkki... viite puuttui, jne edelleen. Jos keskustellaan kokemuksista niin näpä lahopäät eivät ymmärrä, etta mitä tekemistä linkillä siinä on. Ja sitten se loputen lapsellinen jänkkääminen, miksi, miksi ja miksi.. Yksikään järkevä ihminen ei tuhlaa aikaansa tyhjänpäiväiseen inttämiseen. Ei muuta kuin sapelit vaan tanaan, ja antaa niiden kalista. Onnea vaan sapelinkalisteluun!
:-)
Hyvä Aritta, pidä vain tämä linja! Hymysi riittää kertomaan kaiken oleellisen.
Kun ei voi muuta kuin nauraa näille skeptikoiden jutuille. On ne sen verran huvittavia. :-)
Koululääketieteen edustajat ovat lukemattomissa tieteellisissä tutkimuksissaan tulleet siihen tulokseen, että pseudolääketiede pystyy parantamaan. Kun polvikipuilijoilla kirurgit anatomiatuntemuksensa pohjalta tekivät disgnoosipohjalta oikeaoppisesti koululäketieteellinen toimenpiteen ja osalle valetoimenpiteen, niin osalla valetoimenpiteeen kohteeksi joutuneidenkin polvi parantui ja oikeaoppisestikin tehtyjen kohdalla osalla polvi ei parantunut. No lonkkaleikkauskin saattaa mennä pieleen. Mitä tulee ihmisen päivittäiseen energiatasoon, niin kun joku oire, oireyhtymä tai diagnosoitu sairaus oireyhtymineen alkaa pienentäämään päivittäistä kokonaisenergiatasoa toimintakyvyn heikkenemisen muodossa niin ettei töihin pysty, niin sairastunut hakeutuu lääkärin vastaanotolle ja saa sairaslomatodistuksen. Jospa koululääketiedepäät alkaisivat selvittämään niitä syväsyntyisiä ihmisessä olevia mekanismeja, eli keinoja kuinka lääkärikuntamme pseudolääketiedettä käyttäen pystyy parantamaan PARANTAMISESTA MAKSAVAN ASIAKKAANSA määräämättä hänelle jatkumona lääkitystä vaivojen hillitsemiseen.
Jospa aloittaisit palstan parannuksen sitä, että noiden ikiaikaisten perustelemattomien väitteiden sijaan kirjoittelisit jotain sellaista, joiden todenperäisyyden voisi lukijat tarkistaa. Heittoja sinne tänne, täysin turhaa. Kirjastot ovat pullollaan satukirjoja ja fiktioita, jos niitä haluaa lukea.
Tässä perusteltuja väitteitä! TIETOISKU "SKEPSISMISTÄ" "Kaikella tiedolla on kolme vaihetta: ensin sitä pilkataan; toiseksi sitä vastustetaan raivokkaasti; ja kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä." - Arthur Schopenhauer. "Uskokaa niitä jotka etsivät totuutta, epäilkää niitä jotka ovat sen löytäneet." - André Gide. "It is error alone which needs the support of government. Truth can stand by itself." - Thomas Jefferson, Notes on Virginia. - "Miksi silmiini sattuu?" - "Et ole käyttänyt niitä koskaan" - Matrix -elokuva 1999. INTERNET on kuin onkin kaiken markkinoinnin ja kaupankäynnin ohella oiva tietolähde. Mutta yksi sieltä puuttuu: suomenkielisiä sivuja, jotka tarttuvat kriittisesti "skeptismin" käsitteeseen, skeptikkojen toimintaan, sanomisiin tai kirjoituksiin, on melko turha etsiä. Niitä sivuja ei ole kuin pari. Häthätää kokoamani valikoima englannin kielellä osoittaa, että linkkejä on runsaasti, niinkuin pitääkin. Suomalaisuus korostuu melko omalaatuiseksi tässä suhteessa. Kulkeeko tieto huonosti suomalaisten nettiyhteyksissä, lukuisissa kännyköissä ja loistavassa koulutussysteemissä, kenen hallussa ovat informaation siivilät? Muutamia löyhiä kommentteja kansainväliseen ja suomalaiseen tilanteeseen. Historia: Suomen Skepsis ry perustettiin 1987. Jäsenkuntaa näyttää olevan 1200. Arvattavasti jäsenmäärä on ollut laskussa viime vuodet. USA:n emojärjestö, CSICOP (The Committee for the Scientific Investigation of Claims of the Paranormal) perustettiin 1976. Perustajina olivat Marcello Truzzi, Martin Gardner, Ray Hyman ja James Randi, yksi sosiologian professori, yksi matemaattisesten pelien ja kehittäjä ja kaksi taikuria. Aluksi CSICOP:in tie näytti seuraavan normaaleja akateemisia linjoja, Truzzi päätoimitti vuodesta 1978 lähtien Zetetic Scholar- nimistä lehteä, jossa oli oppineita artikkeleita ihmisen kokemuksen raja-alueilta. Sävy oli maltillinen ja suhteellisen avara ja lehden avustajiin kuului koko joukko tunnettuja raja-alueen tutkijoita: Richard De Mille, Martin Ebon, Christopher Evans, C.E.M.Hansel, J.Allen Hynek, Robert L. Morris, Charles T. Tart jne. Lehden levikki oli pieni, noin 300 kpl eikä sitä saanut muuten kuin tilaamalla. Mutta tätä lehden liberaalia vaihetta kesti kahden lehden ilmestymisen ajan ja sen jälkeen James Randin ja hänen taustavoimiensa ote kiristyi ja siirryttiin suoraviivaiseen amerikkalaiseen aatteen halpahintaiseen markkinointiin, jossa aggressiiviset tavoitteet olivat suoraan näkyvissä. (1) Suomalainen järjestö tekee kirjaimellisesti samoja asioita kuin esikuvansa. Se sai alkunsakin USA:n CSICOP:in lähettämästä "paimenkirjeestä", jossa propagoinnin keskuslaitos kehotti suomalaisia aateveljiä perustamaan oma ryhmä. Amerikassa suuren osan jäsenkunnasta muodostavat "valkoiset, protestanttiset ja melko iäkkäät miehet". Suomessa tilanne lienee kutakuinkin sama, "totuutta" vartioivat miehet, akateemisen koulutuksen saaneet ja ei kovin nuoret. Naisia on vähemmän, paitsi niitä, joiden on on nojattava miesten totuusmalleihin koko vartalollaan, eikä nuoria ole paljon, koska nuoret eivät ankarasta peruskoulun ja lukion aivopesusta huolimatta ihan tiedä onko Jumalaa, psykokinesiaa tai krokodiileja Helsingin viemäreissä olemassa. Kestää toiset kymmenen vuotta aivopesua ennenkuin nämä asiat selviävät.(2) Asema yhteiskunnassa: Suomi on erittäin helppo maa pseudoskeptikoille elää ja mellastaa. Kulttuuri on nuorta ja yksipuolista tahattomaan komiikkaan asti. Akateeminen perinne on suoraan noudettu anglosaksisesta perinteestä, hallitseva filosofinen suunta on "analyyttinen filosofia" tai kieli- ja käsiteanalyyttinen sekoilu haarautumineen tai se on vain väsynyttä erityistieteiden aikaansaannosten yhdistelyä ilman käsitystä siitä miten se kaikki on muuttuvaista ja niin täytyy lopulta olla; tieteen tulokset jokaisella tutkimusalueella muuttuvat, keskimäärin tieteellinen tulos on voimassa seitsemän vuotta. Mutta tänne kaikki trendit, kulttuurin virtaukset ja vaikutteet tulevat yhä rankasti myöhässä, laimentuneina ja alistuneen hyväksyvästi vastaanotettuina tai tykkänään torjuttuina.(3) Kuten Jouko Ahon historiikista, Suomen parapsykologit (4) käy ilmi, Suomessa ei ole koskaan ollut korkeakoulutasoista parapsykologista tutkimusta. Yrityksiä oli 1900-luvun alkupuolella, mutta ne kaatuivat nopeasti kun varovaiset tutkijat vilkaisivat ympärilleen: ahaa, parapsykologinen tutkimus ei ole helppoa, ei arvostettua eikä etenemis- ja ylenemismahdollisuudetkaan näytä hyviltä. Vielä pahempaa: niitä ei ole. Parempi palata takaisin tekemään behavioristisia on/off kokeita. Suomalaiset rakastavat kaikkea, mitä enemmistö tekee, ajattelee ja miten se asennoituu. Puolueita on paljon, mutta niillä ei ole enää mitään sanottavaa. Koulutustaso on hyvä, mikä käytännössä merkitsee lopulta sitä että keskiluokkainen, yhdenmukainen ja sovinnainen ajattelun sateenvarjo peittää kaiken alleen ja "koulutetuilla" ei ole mitään sanottavaa koska he ovat määrättyjä sanomaan kaiken sisäisteyn ja koulutuksen yksipuolisuuden määräämän käskynjaon mukaisesti. Suomalaisuus merkitsee herkkää sisäsyntyistä itsesensuuria ja rajoittunutta tapaa seurata orjallisesti auktoriteettia - eikä mitään kriittisyyttä ole sitä kohtaan, kuinka falski tuo auktoriteetti on. (5) Tähän valmistelivat meitä venäläinen vallankäyttö (jumala on pilvien päällä, mutta ehdottomasti se on; tsaari oli kaukana mutta ehdottoman oikeassa; tiede paljastaa joku päivä kuinka asiat todella ovat ellei se ole jo tehty...) ja myöhemmin mekaaniseksi muuttunut demokraattinen harvainvalta, joka palkitsee enemmistön ennakkoluulot estottomasti. Skeptikkojen julkisuustaktiikka: "Skeptisismi" on luonteeltaan puhtaasi retorinen ja propagandistinen järjestö, ei tutkiva eikä tieteellinen. Se edustaa samaa, mitä Joseph Göbbels edusti: kun valhetta toistetaan miljoona kertaa, se otetaan vastaan totuutena. Koko "skpetiseltä" liikkeeltä puuttuu kokonaan empiirinen taso. Se ei tee tutkimuksia, se ei käy läpi koko sitä prosduuria, johon tieteellisen työn on kytkeydettävä ollakseen uskottavaa. Voi sanoa, että se on epätoivoinen yritys puolustaa tieteen täydellisyyden "puhdasta ideaa", mutta todisteita se ei hanki tieteellisin menetelmin vaan tekee sen hyökkäämällä teoreettisin asein kaikkea vastaan, mikä voisi tieteen nykykäsityksiä haastaa ja uhata. (6) Amerikkalainen emojärjestö CSICOP on tehnyt yhden suuremman tutkimuksen historiansa aikana ja se päättyi katastrofiin ja moraalisen selkärangan murtumiseen (lue lisää: http://cura.free.fr/xv/14starbb.html ). USA:n CSICOP:in puheenjohtaja, Paul Kurtz järjesti hienosti sanoen "tutkimusdatan selektiivisen uudelleenorganisoinnin" eli huijasi. Siitä huolimatta sama akateeminen veijari jatkoi CSICOP:in puheenjohtajana vuosikymmeniä sen jälkeen. Tämä osoitus järjestön moraalisesta ja tieteellisestä tilasta.(7) Kaikki mitä ns. skeptikot tekevät, ajattelevat tai julkistavat seuraa yleisiä kaavoja, joiden alkuperä on osoitettavissa USA:ssa. Taktiikkana on puhdas julkisuuskampanjointi ja progandan levittäminen tiedotusvälineiden kautta. Se edellyttää, että tiedotusvälineiden edustajat eivät tiedä mitään aiheesta ja toimivat ns. skeptikkojen kirjureina. Tyylillisesti ja sisällöllisesti suomalainen "skeptismi" noudattaa samaa linjaa kuin USA:ssa: tyylilajina on popularisoiva fraaseilu ja kliseiden pudottelu tyyliin "Ihmiset haluavat uskoa kaikenlaiseen" - tämä on suoraan USA:n skeptikkojen alkuajoilta menee vielä kaupaksi Suomessa. Tyylilaji on usein erittäin alhainen paitsi julkisissa esiintymissä. Internetin keskustelupalstoilla ja sisäpiirien viesteissä näkyy todellinen tyylitaso, alhainen kielenkäyttö, sarjakuvien käyttö, kömpelö ivaaminen, josta puuttuu todellinen huumori jos sellaista yritetään, asioiden trivialisointi, joka noudattaa pikkupoikien ikivanhaa toimintatapaa: vieraan asian päälle ladotaan kirosanoja tai sanakakkia. Vähän vanhemmilla samaa tehdään, mutta käsitteet on nostettu seuraavalle tasolle kakkihuumorista. Epäasiallisuuksien tietoinen etsiminen ja niiden esittäminen pääasiana, puhdas mustamaalaus, halpahintaiset fraasit ja kliseiden helistelyt ja Netin keskusteluryhmissä harjoitettu viestien manipulointi jne. ovat olleet tavallisia. Useiden "skeptikkojen" julkiset esitelmät vilisevät asiavirheitä ja huonoa informaatiota, aikaa ei ole perehtyä asioihin, mutta sanottavaa silti on kertynyt. (8) Silläkään ei ole väliä, yleisö, joka kuuntelee ja ravistelee kintaita esitelmän päättyessä, on vielä tietämättömämpää. Sisällöllisesti kukaan tiedemies tai nainen Suomessa ei ole tohtinut kajota skeptikkojen kirjoituksiin, joista löytyy vaikka mitä roskaa...Tämä on merkkinä suomalaisen tieteenharjoituksen vinksahtaneesta asenteesta. (9) Kaikkea pitää tutkia, ellei, tiede alkaa sulkeutua omaksi uskomusmaailmakseen. Taktiikan osana on, että ne tieteelliset julkaisut, joissa ylipäätään käsitellään esimerkiksi paranormaaleja asioita, hylätään kättelyssä - niitä ei ole olemassa. Kätevää? USA:n "skeptikoille" on jaettu ohjekirjasta, jossa selostetaan miten hoitaa alueellisia, paikallisia ja kansallisia järjestöjä. Ohjekirjan painotus on paljonpuhuva: 17 sivua on omistettu teemalle "Miten hoitaa PR:ää ja tiedotusvälineitä" ja 3 sivua "Tieteellinen metodi", jossa viitataan yhteen ainoaan kirjaan: Paul Kurtzin "The Transcendental Temptation". Yksi kirja ei voi edustaa tieteen metodista ihannetta.(10) Erityisesti USA:ssa CSICOP on aggressiivisesti pyrkinyt medioihin mukaan ja ollut vääristämässä ja vesittämässä useita paranormaaleista ilmiöistä kertovia ohjelmia. Nyttemmin se on pyrkinyt myös ostamaan media-yhtiöiden osakkeita. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, mutta ainahan jokainen asia tulee ensimmäisen kerran: pseudoskeptikot eivät ole a) tiedemiehiä b) jos ovat, vain marginaalisessa mielessä. Skeptinen tiedemies tai nainen, on ihminen, jonka roolit ovat menneet sekaisin. On a) tieteilijän rooli b) julistajan ja tieteisuskovaisen rooli c)edellisten yhtyessä syntyy sekarooli. Tiedotusvälineet ja "skeptismi": Suomalainen kulttuuri on otollista pseudoskeptikoille. Suomalainen lehdistö ja tiedotusvälineet ovat osoittautuneet täysin kyvyttömäksi ajatella yhtään asiaa omatoimisesti. Lukijoilla ei ole medioiden lukutaitoja eikä medialla taas ole tieteenlukutaitoja. Yhteistulos tästä on nykyinen soopa. Vuonna 1988 järjestettiin Helsingin Yliopistolla ulkomaisine esitelmän pitäjineen. Suomalaisessa lehdistössä kävi yhdenmukainen vyöry, kaikkien lehtien otsikoissa esiintyi jotakuinkin (muistinvaraisesti): "Huuhaa sai kyytiä..." Kaikkien sanoma oli suoraan noudettu Skeptikkojen lehdistötiedotteesta otsikkoa myöten eikä sanakaan oltu vaihdettu. Suomalainen tiedotusmaailma kuuluu maailman auktoriteettiuskoisempiin. Ennätykset on lyönyt pöytään pienen Suomen johtava sanomalehti, Helsingin Sanomat, josta on tullut suorastaan skeptikkojen pää-äänenkannattaja, joka lähettää lähes aivopestyjä 20-vuotiaita kesätoimittajia tekemään selkoa mitä tapahtuu Rajatiedon kesätapahtumassa. Hesarilla on mielenkiintoinen asenne rajatiedon aluetta kohtaan, joka asenne paljastaa mitä ns. liberaalisessa tiedotusvälineissä nykyään uskotaan. Vuonna 1994 toukokuun 20. päivä oli Suomen Astrologisen Seuran 30-vuotisjuhlan ilmoitus Hesarissa. Hesari oli varustanut tämän vaatimattoman ilmoituksen typerällä lisukkeella, jonka otsikko oli "Astrologia ei tiedä". Jos tällainen on mahdollista, onko mahdollista myös se, että Hesari ei ole koko pitkän historiansa aikana pystynyt "objektiiviseen tiedonvälitykseen". Hesarin törkeästä osoittelusta huolimatta, juhlasalissa 25.5.1994 oli lähes 400 ihmistä - ehkä enemmän kuin koskaan S.A.S:n tilaisuudessa - kiitos toimittajan ponnisteluille. Aikooko Hesari palvella puolueettomasti lukijoitaan jatkossa? Tuskin. Sen orjallinen lukijaenemmistön asenteiden nuoleminen riittää tilaajakannan ylläpitämiseen - toistaiseksi tässä demokraattisessa barbariassa.(11) Liberaalinen lehdistö ottaa saman varoittelevan ja ihmisiä manipuloivan kannan kuin kirkkouskovaisuuden edustajat, jotka kirjoittelevat omia varoituskirjojaan "New Age -ilmiöistä" ja "pakanauskoista". Lehdistö osallistuu mielellään jokaisen aikakauden vallitsevan maailmankuvan vahvistamiseen ja aina yhtä opportunistisesti voimakkainta hajujälkeä orjallisesti seuraten ja taloudellisen menestyksensä siten ostaen. Ruotsissa Dagens Nyheter -lehti järjesti astrologisen luonnetestin, jossa vertailtiin normaalin psykologisen testin ja astrologisen tulkinnan tuottamia luonnekuvia. Astrologinen luonnekuva vastasi paremmin testihenkilöiden käsityksiä itsestä. Tämän jälkeen ruotsalaiset tiedemiehet ottivat yhtettyä lehdistöön kieltäen niitä käsittelemästä astrologiaa. Tässä on jotain tyypillistä aikakauden sairaskertomukseen: maailmankuvat ovat markkinoilla, markkinoilla on kilpailua ja jos oikeat menetelmät eivät tuo haluttua tulosta, tulee tieteellinen auktoriteetti kylään ja sanelee lehdistölle, mitä pitää tehdä. Tämä on antidemokraattista ja irrationaalista sensuuria. Psykologinen testi maksoi 10000 ja astrologin tulkinta 350 kruunua. (12)Virallisesta "totuudesta" saa maksaakin 28 kertaa enemmän vaikka se tuottaa huonomman tuloksen kuin sen kilpailija. "Skeptismi" sosiaalisena tilauksena: On ilmeistä, että ahdas sosiaalinen tilanteemme, mekaanisesti ja yksipuolisesti puolustettu kulttuuriperimämme (joka kapenee kapenemistaan) arvostus on johtanut omalaatuiseen tilanteeseen: kaikki haluavat olla "rationaalisia" ja kaikki vastustavat "irrationaalisen hyökyaaltoa" toinen perushokema USA:n "skeptikkojen" alkuajoilta. Kukaan ei tosin tiedä, mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan. Onko kulttuurimme (ts. länsimainen) ollut koskaan vailla "irrationalismia" ja onko "rationalismi" jotenkin muuttunut, muuntunut kenties kliseeksi, jonka sisältö on tyhjentynyt ja samalla vaarantanut koko kulttuurimme pohjarakenteen ymmärtämisen mahdollisuudet? (13) Onko "irrationalismi" jollain lailla ollut aina "huono" asia ja eikö kulttuurin kokonaisuus aina ole sekoitus näistä kahdesta? Mikäli olet "puhtaan tieteellisen" kulttuurin kannalla, oletko miettinyt, mitä se todella tekisi ihmiselle ja maailmalle? Jollain tavalla näyttää siltä, että ns. sivistys ja oppineisuus on hyvin altista psyykkisille kollektiivisille häiriöille - trendeistä puhumattakaan. Kuka haluaa "skeptisismiä"? Vastaus ei ole vaikea, pitää vain yrittää: sitä haluavat kaikki ne tahot, joiden intressit, edut ja kytkennät kulkevat suoraan materialistisen elämäntulkinnan ja siihen liittyvien pelkojen - kautta. Sitä haluaa talouselämä joka tosin toimii huomattavan irrationaalisesti sitä haluaa kristinusko, joka perustuu täysin irrationaaliseen, kirjaimellisesti ottaen valheelliseen perinteeseen ja sitä haluaa poliittinen establishmentti, josta on tulossa lujaa vauhtia taloudellisten intressien PR-laitos. Presidenttikin muinoin toimi Nokian mannekiinina ja tulevaisuudessa kenties se on hänen tärkein tehtävänsä. "Skeptismin" tarve perustuu elämän karsimisen prinsiippiin ja tämän karsinnan teoreettiseksi manipuloijaksi on asettunut "paradigmapoliisin" roolissa häärivä pseudoskeptisismi, jonka tehtävänä on valmistella ihmisiä siirtymään typistettyyn ihmisyyteen ja tieteisuskovaiseen elämänhallintaan. Tosiuskovaisuus: Amerikassa hyvin kauan sitten pantiin merkille CSICOP:in piirissä ilmennyt uskovaisuus. Kovan luokan CSICOP:ilainen lähenee ihmistyyppinä fanaattista ja vääristynyttä dogmaatikkoa tai herätyksen saanutta hihhulia, joka käyttää mielensä keinoja automatisoituun tapaan pudotella vähätteleviä, pilkkaavia tai herjaavia lausuntoja kaikesta, mikä herättää ärtymystä (siis emotionaalisia reaktioita). Suomessa on tästä mallista tarkkoja kopioita. (14) Tieteellisyys merkitsee sitä, että tämä pilkka ja ymmärtämättömyys voidaan kääräistä tieteispaketilta näyttävään ulkoasuun. Tosiuskovainen on silmälaput päällä kulkeva sokea, joka aistii vain sen kapean väylän, jota pitkin voi turvallisesti liikkua koska siitä häntä on opetettu (niinpä niin, kulttuurimme antama kasvatus...) kerran menemään...Kaikki muut väylät herättävät pelkoa ja torjuntaa ja niiden aktiiviseksi ilmaisuksi nousee suoranainen viha, joka tihkuu läpi erilaisiin sosiaalisiin instituutioihin ja käytänteisiin. Myös organisaation tasolla CSICOP:in uskovaisuus näkyy siinä, että järjestelmä on altis jatkuvalle lahkoutumiselle ja pirstoutumiselle kun ihmisiä poistuu pääjärjestöjen piiristä perustaakseen omansa ja saadakseen oman sanomansa läpi. Myöskään henkilökohtaiset skismat eivät ole harvinaisia. Suomalainen skeptikko noudattaa usein samaa kaavaa kuin amerikkalainen vastustaen automaattisesti mm. seuraavia asioita: parapsykologiaa, astrologiaa erityisesti, vaihtoehtoista lääkintää ja terveydenhoitoa, New Age liikkeitä, vaihtoehtoisia uskontoja, psykoanalyysiä, feminismiä, naistutkimusta, luonnonpalvontaa, vaihtoehtoisia tapoja hallita maailmaa, tuottaa hyödykkeitä, luonnonsuojelua, luomutuotantoa jne. You name it, they got it. Skeptisten lehtien otsikoiden lukeminen tuottaa tunteen siitä, että tässä on menossa jonkinlainen puhdistusoperaatio, tieteellisen Suitsait -älyaineen ruiskutus joka nurkkaan, jossa sana TIEDE ei selkeästi paista. (15) Nämä asiat ovat väistämättä "huonoja", ne ovat lisäksi "epätosia". Akateemiset harhaanjohdetut antavat lausuntoja asioista, joista heillä ei ole pienintäkään tiedon murua ja esiintyvät auktoriteetteina asiassa kuin asiassa kevytmielisen lukeneisuuden pohjalta. (16) Periaatteena on: lue yksi "skeptinen" kirja, tule skeptikoksi, ala saarnaamaan. Kaava ei ole arvattavasti tieteestä vaan uskonnosta, joka on ns. yhden kirjan viisautta. Pseudoskeptikkojen elämäntunne: Edellä mainitsin asioita, joita kaikkien pseudoskeptikkojen tulee vihata kuuluakseen uskovaisten laumaan. Yhteisen tunteen juuria on myös analysoitu alla olevilla linkkisivuilla. Alkuaikojen (amerikkalainen CSICOP perustettiin 30.4.1976) markkinointipuheissa vedottiin esimerkiksi tällaiseen fraasiin:"Koetko toisinaan epäilijänä olevasi kaikkea muuta kuin yksin tämän herkkäuskoisuuden meressä? Olemme enemmän kuin valmiit yhdistämään voimamme kanssasi". "Skeptikkojen" perustunne on eristäytyminen ihmisyydestä, joka enemmistönä vaeltaa vielä "taikauskon" ja "väärien luulojen" polulla. Pseudoskeptismi on nähtävä jonkinlaisena valistusjan jäänteenä, jolloin erityisesti koetaan, että maailma kaipaa lisää tietoa ja informaatiota, joka asettaa kaikki raiteilleen. Vielä tänään näyttää siltä, että valistusajan perintöä ei osata asettaa raameihinsa, sen pimeät puolet ovat suurelta enemmistöltä tehokkaasti peitetty näkymästä vaikka sekä filosofista, psykologista että sosiologista kritiikkiä tästä aikakaudesta on runsaasti esitetty. Lisäksi pseudoskeptikot ovat niin USA:ssa ja Suomessa reagoineet tavalla, joka osoittaa, että kyse ei ole tiedosta, vaan tunteista ja asenteista. "Skeptikkoja" on kutsuttu "irrationaalisiksi rationalisteiksi" ja "tieteellisen inkvisition pystyttäjiksi". He käyttävät tieteen ulkoisia mahdollisuuksia ja vaikutuskanavia hyväkseen, mutta heidän "tieteensä" on hämäystä; vain käärepaperi on tieteen näköistä, sisältö ei vastaa ulkoasua. Viileän analyyttinen ja objektiivinen pyhäkoulukuva tieteilijästä on kaukana totuudesta kun puhumme asialle omistautuneista CSICOPPAREISTA, jotka hönkivät pyhää vihaa ja ovat alkeellisten psyykkisten projektioiden (17) aktiivikäyttäjiä. Jokainen ihminen, joka menettää suhteellisuudentajunsa ja alkaa syytää toistuvasti negatiivisia arvostelmia yhteen ja samaan suuntaan, ihmisiin tai peräti yksilöön, on omien projektioidensa uhri. Tutkimuksia "skeptikkojen" persoonallisuudenpiirteistä ja häiriintyneisyysalttiudesta jäämme odottelemaan. Toivottavasti suomalaiset tieteen ystävät näyttävät esimerkkiä ja tekevät kartoituksen asiasta pikaisesti. Pseudoskeptikot usein aliarvioivat ihmisiä rankasti ja loukkaavasti. James Randi oli vuonna 1988 mukana ryhmässä, joka pääsi ranskalaisen Benvenistan homeopaattiseen laboratorioon ja teki siinä yhteydessä apinamaisia temppuja, käytti katupojan kieltä, loukkasi ranskalaisuutta ivallisilla huomautuksilla ja häiritsi laboratorion toimintaa. Gary Posner-niminen lääkäri ehdotti kerran tosissaan (?), että paranormaaleja kokevat ihmiset ovat häiriintyneitä ja se esiintyy puutteellisena todellisuudentajuna". Ihmisten poikkeukselliset, paranormaalit ja mystiset kokemukset ja elämykset, joita on aina ollut, kipataan heti laidan yli ja pyritään supistamaan ihmisen olemus niihin puitteisiin, joita 1700-luvulta kipinänsä saanut valistususko on seuraajineen vahvistanut tieteelliseksi credoksi. Uskontunnustus saa erilaisia muotoja. Isaac Asimov, scifi-kirjailija, sanoi kerran, että "Voimme löytää pelastuksen tieteen viisaan käytön avulla". Toinen huomattava CSICOP:in edustaja lausahti, että hänen johtamansa ryhmä "...on sitoutunut tieteelliseen lähetystyöhön" Kun Richard Miltonin kriittinen kirja Darwinismin credosta (18) tuli julkisuuteen, Englannin tunnetuin skeptikko, alati aggressiivinen Richard Dawkins, kirjoitti New Statesman -lehdessä vihaa hönkivän kritiikin, jossa vilisi seuraavia termejä: "loony", "stupid", "drivel", "harmless fruitcake", "needs psychiatric help". Tällaisia sanoja kuulee silloin kun joku on herätetty omasta pyhästä uskostaan ja joka syytää vihaa uskonsa kyseenalaistajaa kohtaan. Demokraattisessa valtioissa sananvapaus on aina taattava ja jos tarpeen, valtion on sitä vahvistettava säädöksillä ja sanktioilla.(19) Skeptikkojen laatueroja: Skeptikot on jaettu kahteen pääryhmään: 1) Edellä mainitut tosiuskovaiset pseudot, jotka ovat selkeästi levittämässä emotionaalista uskonoppia. Näihin kuuluvat Amerikan emäjärjestössä mm. taikuri James Randi, matemaattisten leikkien kehittäjä Martin Gardner ja nojatuolifilosofi Paul Kurtz, joka junaili kuuluisan skeptikkojen astrologisen tutkimusaineiston vaihtamisen (syy tähän oli haluttomuus nähdä astrologian toimivan - suosittu strategia, poista todellisuudesta se, joka ei miellytä)ja koko joukko tieteiskirjailijoita kuten Isaac Asimov ja Arthur C Clarke - jotka haaveksivat maailman pelastuksesta tieteen avulla 2) tieteelliset skeptikot, joihin luetaan mm. edesmennyt tähtitieteilijä Carl Sagan ja Marcello Truzzi, joka oli hankkimassa varoja CSICOP:ille, mutta erosi myöhemmin tosiuskovaisten törkeiden väärinkäytösten seurauksena. (Huomaa CSICOP:ista on eronnut koko joukko huomattavia jäseniä mm. Marcello Truzzi, Dennis Rawlins, Elisabeth Scott samasta syystä, Richard Kammann protestoi voimakkaasti myös aateveljien menetelmiä vastaan ja George Abell, joka osallistui hämäävään astrologiseen tutkimukseen, esitti vastalauseensa myöhemmin). Lisäksi on ryhmä 3) koostuen erilaisista hengailijoista ja käännynnäisistä, jotka eivät tiedä mitä uskoa ja piipahtelevat skeptikoiden puolella välillä ja kimpoilevat sieltä ulos. Instituutiot ja pseudoskeptisismi: Tilanne on selkeä: suomalaiset akateemisesti "sivistyneet" tuntevat vähintään sympatiaa "Skeptisismiä" kohtaan, useat tästä ryhmästä kuuluvat jäseninä Skepsikseen ja saavat ilmeisesti tyyydytystä kuulumisesta "tiedon eliittiin" (sic). Suomalainen käskyjako menee selkeästi: akateeminen auktoriteetti (vähän teoriaa) tiedotusvälineet (luettavia helppohintaisia juttuja) massat (vastaanottavainen mieli ei pelkästään kovin hyvä ase). Toinen ns. affiliaatti-instituutio on kristillinen Kirkkomme. Nykyään voidaan puhua kahdesta kirkosta: tieteiskirkosta ja uskonkirkosta, niillä on paljon yhteistä (Helsingissä ne nojailevat toisiinsa saman torin laidalla) menneisyyttä ja yhteisiä etuja yhteiskunnassa puolustettavana. Eräs eturivin skeptikkomme (20)Suomessa lausui kerran haastattelussaan, että tiede ei ota kantaa kirkon toimintaan tai uskomuksiin eikä pidä kristinuskoa sen parempana kuin muitakaan uskontoja, mutta pitääpähän kansajoukkojen uskomisen tarpeen tyytyväisenä niin ettei se kanavoidu esim. uusien totuuksien etsintään. Siinä on ilmaistu suorasukaisen paljastavasti mistä on kysymys. On erityisen silmiinpistävää, miten pseudoskeptikot jättävät kirkon dogmit rauhaan ja kirkosta taas löytyy sympatiseerajia "skeptikoille". Ettei jumalakin sentään ollut protoskeptikko, joka kävi epäilemään omia luomistöitään? Amerikan pseudoskeptikoissa on sekä uskovaisia että ateisteja. Jälkimmäisiin kuuluu koko joukko CSICOP:in johtavia hahmoja. Se ei suinkaan estä joskus aktiivikristittyjä tarttumasta "skeptismiin" lyömäaseena jotta voisi huitoa jotain kolmatta - kuten esimerkiksi parapsykologiaa tai astrologiaa kuten Skeptikko-lehden 2/2001 artikkelissa Angela Bourque-niminen teologi (21) tekee. On päivänselvää, että tiede antaa itsensä niiden käyttöön, jotka ollen itse uskovaisia ja käyttäen tieteen valeasua, eli ovat pseudotieteilijöitä sanan varsinaisessa merkityksessä, käyvät ikuista torjuntataisteluaan "vääräoppisia" ja "pakanoita" vastaan. Jos Angela-parka tarttuisit skepsismiisi johdonmukaisen päättäväisesti ja ruotisit läpi skeptisen kriittisesti vain uuden testamentin kirjat (joka on tehty moneen kertaan) historiallisesti ja metodologisesti, mitä jäisi jäljelle? Yksinkertainen ja tehokas totuus on: sekä laitostunut usko että tiede yrittävät häikäilemättömästi ja intellektuaalisesti epärehellistä jälkeä jättäen häätää pois tietoisuudesta asioita, jotka kyseenalaistavat niiden perusoppeja - ja samalla perusturvallisuuden kokemusta ja saavutettuja asemia ja etuja yhteiskunnassamme. Teologian asema "tieteenä" on kärsii perinteisestä kahtiajaosta kun pitäisi tutkia objektiivisesti ja vailla arvovarauksia kaukaisia ja hämäriä asioita ja kuitenkin teologia on sitoutunut näkyvin ja näkymättömin sitein "pyhiin" kirjoituksiinsa ja yhden uskon perinteisiin. Varmasti aikoinaan suomalaisten teologien valtavirta tuli pappisperheistä tai opettajaperheistä, joiden vanhemmat olivat pappissukua. Vieläkin suomalaiset teologit vaikuttavat uskovaisilta tai puoliuskovaisilta, mutta kovaa "tiedettä" syntyy. On äärimmäisen ongelmallista, jos valtio tukee rahallisesti yhden maailmankatsomuksen mukaista opetusta teologisten tiedekuntien muodossa, ja teologian asema nykytieteen osana on jo paradoksi sinänsä. Yhtä hyvin muut uskonnot ja elämänkatsomukset voisivat päästä osalliseksi yliopisto-opetuksesta. Millaista olisi jos astrologiaa opetettaisiin joka toisessa yliopistossa? "Suurin, rikkain, laajimmin kannatettu kaikista niistä instituutioista, jotka levittävät tieteenvastaisia oppeja, saa jatkaa toimintaansa rauhassa. Tämä instituutio on Suomen evankelis-luterilainen kirkko." (22) Molempia, tiedettä ja kristinuskoa, voidaan pitää ryöväreinä, jotka pyrkivät monopoliin, toinen tiedon ja toinen uskon alueella. Suomalaisten skeptikkojen eturivistä löytyi mm. Kirkon tutkimuslaitoksen edesmennyt johtaja Harri Heino, ja onpa Skepsiksen puheenjohtajana ollut (1994) pappismies Veli Toukomies. Tietoisku: Harri Heino: Mihin Suomi uskoo. Evankelis-luterilaisella kirkolla Suomessa on oma tutkimuslaitos, joka on toiminut Tampereella vuodesta 1969. Alun perin sen perustamisajatuksena oli tutkia sosiaalisten muutosten merkitystä kristillisen kirkon kannalta. Ja taka-ajatuksena voisi olettaa olevan tutkia niitä muutoksia ja virtauksia pitäen silmällä sitä, mikä voisi olla epäedullista kirkolle ja sen toiminnalle. Se on organisaationa kirkkohallituksen alainen ja sen ainoa sidosryhmä on itse asiassa luterialainen kirkko. Jokainen uskovainen sosiaalinen ryhmä tässä maassa voi perustaa vaikka minkänimisen laitoksen, kunhan nimi ja tarkoitusperät eivät loukkaa maan lakeja ja asetuksia. Tässä on yksi esimerkki. Kirkon tutkimuslaitos julkaisee omia kirjallisia tuotoksiaan, joista osa menee ns. tutkimuksen piikkiin. Harri Heino oli tämän laitoksen pitkäaikainen johtaja 1982-1999. Hän julkaisi paljon julkisuutta saaneen kirjan Mihin Suomi uskoo? vuonna 1997. Entinen uskonnonopettaja kääntyneenä puolueettomaksi tutkijaksi? No ei sentään, kyllä kyse on normaalista tieteen väärinkäytöstä, eli arvovarauksin tehdystä tieteellisen näköisestä työstä. Tässä populaarissa kirjassa kristityn maailmankatsomuksen omaava ihminen käy läpi uusia uskontoja, uskomuksiksi luokiteltuja (kuka luokittelee, millä kriteerein?) ilmiöitä, liikkeitä, vaikuttajia ja arvioi niitä mielivaltaisesti sen mukaan miten lähellä ne ovat 1) kristinuskon maailmankuvaa ja 2) tieteellistä maailmankuvaa. Tästä kahden tason sekoituksesta on tullut suosittu urheilulaji, mutta se on älyllisesti ja tieteellisesti tappava laji. Jos omaa kristillisen maailmankuvan, se ei ole tieteellinen maailmankuva; jos omaa tieteellisen maailmankuvan, se ei ole kristillinen maailmankuva. Joka pallottelee molemmilla, omaa ns. kolme kättä. Olen nähnyt arvioita, joissa Heinon kirjaa kehutaan, mutta jos lukee tarkemmin, voi huomata, että vastaavan kirjan voi nopeasti kyhätä nettitiedon ja sanomalehdistä peräisin olevan informaation perusteella plus lisäämällä siihen omat "kristillis-tieteelliset" arvolähtökohdat. Kroonisen ihmettelyn aihe on se, miten kristinuskosta elävä ja sen taustaa vasten kaikkea arvioiva ihminen jaksaa kyseenalaistaa muita uskomuksia ja näkymyksiä heittämällä lauseen lopuksi vaikkapa: "Nykytiede ei ole vahvistanut mitään näitä väittämiä." Mitä kristinuskon väittämiä nykytiede on vahvistanut? Kun "tutkija" sanoo vaikkapa sen usein toistetun lauseen, että "Tiede ei ole vahvistanut mitään astrologia väittämiä", on hän valehtelija tai tietämätön ihminen. Jos hän on edellistä, se ei ole kristinuskolle kunniaksi, jos hän on jälkimmäistä, se ei ole tieteelle kunniaksi. Kehotan pikaisesti tutustumaan Michel Gauquelinin tutkimustuloksiin tai vaihtoehtoisesti luopumaan totuuksia lausuvan oraakkelin virasta. Kirjasta puuttuu joitakin keskeisiä aikamme kultteja, mm. mammona-kultti, ahneuden kultti, valtakultti, mediakultti tai tieteis-tekno-kultti, johon kuuluu pseudoprofeetallinen kirjallisuuden laji, science fiction. Ehkä tärkein tämän hetken kultti on julkisuuskultti ja sen ympärille rakentunut rahastusimperium - juuri se, joka loi aikoinaan Skepsis-ilmiönkin. Ja milloin perustetaan ensimmäinen Pelastakaa Ahneus-kultin uhrit ry.? Jos vaaroista puhutaan, tämä kultti tappaa eniten ihmisiä. Äärimmäisen hyväksytyllä tavalla, tietysti. Entä Pelastakaa lapset Luterilaisen Kirkon Huuhaalta? Liekö hänkään koskaan "syvämietteisesti" ja "kriittisesti" kysynyt itseltään, mitä sen on uskoa parapsykologisiin kokeiden tuloksiin ja toisaalta Jeesuksen neitseestä syntymään ja kykyyn kävellä vetten päällä. Edelliseen hän suhtautui ilmeisesti kielteisesti tai varauksellisesti, jälkimmäiseen myönteisesti ja kirjaimellisesti (?). Jos hän taas suhtautui ihmetekoihin "symbolisesti", mikä esti häntä hyväksymästä muita "symbolisia totuuksia"? Jeesus moitiskeli fariseuksia ja kirjanoppineita kerran: "Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä." (Matteus 23:13). Kirjanoppineita ja fariseuksia on aina ollut ja on yhä - kirkon piirissä ja sen ulkopuolella. Kolmas instituutio on usein mainittu tiedotusvälineet, joka muodostaa kirjavan ja kaaottisen sekamelskan satoja ja tuhansia lehtiä, yhä lisääntyvän tv-kanavien määrän ja radioasemia sekä Internetissä leviäviä tiedotuskanavia. Suomalaisen median kritiikittömyys pseudoskeptisimiä kohtaan kuten mainittu saattaa olla maailman kärjessä vaikka hyviä yrityksiä on muuallakin maailmassa. Onneksi olkoon, propaganda-koneisto on siis valmiiksi rasvattu. Ensin koulutusputkiin työnnetyt aivomassat saavat epäkypsiin mielen matriiseihinsa vuosikymmenien ajan samoja viestejä, jotka vahvistuvat lopulta itsestäänselvyyksiksi. Sitten tiedotusvälineiden yksituumainen kielteisyys täydentää annettua tehtävää. Tiedostusmaailman kielteinen asenne kaikkea rajatiedettä kohtaan on jatkunut nyt tiiviisti useita vuosikymmeniä. Mielenkiintoista sen sijaan on se tapa, jolla tiedostusvälineet muistavat organisoituja uskontoja. Uutiskynnykyksen viime aikoina ylittivät Suomessa oikeastaan vain kirkon hallinnossa tapahtuvat pienet muutokset, arkkipiispan vaihdokset, naispappeus ja kysymys siitä, mikä on homojen asema kirkossa ja voidaanko homopareja vihkiä ja millaisia virsiä kirkossa lauletaan. Yhtä mykkiä kuin rajatiedon mielenkiintoisia asioita kohtaan ovat tiedotusvälineet sitä kysymystä kohtaan, millä perusteilla meidän yhteiskunnassamme ylipäätään on kirkko, vieläpä useampi kirkko, jolle valtio jakaa runsakätistä avustusta. Mitä kirkko opettaa, millä perusteilla, millaisia luonnontieteellisiä totuuskriteerejä se esittää oppiensa tueksi? Mielenkiintoiseksi tämän tee erityisesti se, että kun rajatiedon asioita käsitellään, silloin ainoa mielenkiinnon kohde on se, mikä niiden tiedollinen status on tässä-ja-nyt yhteiskunnassa. Ja tietysti tiedotusvälineet "tietävät", että se on nolla. Tilanne on ollut pitkään se, että rationaalinen elämänhallinta tieteineen ja medioineen tietää että valtionuskontoa ei voi pitää sen vakavampana yrityksenä ottaa haltuun ikuisia arvoja kuin alkemiaa tai astrologiaa, mutta koska valtionuskonto on osa virallista kulttuuriperimää ja hyväksi huudettua arvomaailmaa, sitä kohdellaan vielä kuin se olisi kaiken yläpuolella naurettavuuksineen päivineen. Kristinuskon image on vielä vakava, mutta siinä nähdään omalaatuisuuksia. Muiden uskontojen, maailman uskontojen ja uususkontojen asema on huonompi; ne ovat vain kuriositeetteja, niistä nähdään ensin omalaatuisuudet, niiden ytimestä ei ole keskustelua eikä tietoakaan. Oikestaaan kysymys on siitä, että tiedotusvälineiden oma tiedollinen taso on nolla, mutta kielteinen keskiarvoisesta miljoona kertaa toistetusta hokemastasosta on tullut standardi. Tiedotusvälineiden suureksi oppimistehtäväksi jää se, mikä olisi pitänyt jo kauan sitten oppia: tiedotusvälineet nimensä mukaisesti välittäkööt tietoa, tai paremminkin palastelkoot informaation hillitöntä virtaa, mutta tietäjiksi niistä ei ole. Otetaanpa yksi mediaihmisen esimerkki muista maista. Sveitsi on rajatiedon ja astrologian kannalta erityisen avoin maa. Siellä on pitkät perinteet erilaisten esoteeristen koulukuntien ja yksilöiden tasolla. Mutta luonnollisesti samanlainen ääriainesten mobilisointi mediassa on sielläkin tapahtunut. Sveitsin tv:ssä on esiintynyt säännönmukaisesti Hugo Stamm, arkkiskeptikko. Hänelle on suotu tilaa lehdissä ja tv-ohjelmissa ja hän on hyökännyt kaikkia esoteerisia perinteitä vastaan vuodesta toiseen. Viimein hän kirjoitti kirjan "Im Bann der Apokalypse" ("Maailmanlopun kirkonkirous", 1999), jossa hän kerää hyökkäysmateriaalinsa kaikkea maailman esoteerista tulkintaa vastaan totunnaiseen rivistöön. Mutta päinvastoin kuin Suomessa, Sveitsissä ollaan valppaita. Kirjan ilmestyttä julkaisi psykologinen ammattilaehti arvioinaan Stammin kirjasta mm. seuraavaa: "Stamm haistaa "kollektiivisen depression", jopa henkisen häiriintyneisyyden yhteiskunnan tilassa. Kuka tahansa ampuu näin raskaalla tykistöllä, soisi esittävän väitteidensä tueksi muutamia vakuuttavia todisteita, muutoin hänen vaakakupissan alkaa haiskahtaa propaganda tai parhaassa tapauksessa herää epäilys että tässä ammutaan ilmaan. Siinä missä odottaisi lukuja, nimiä ja tosiasioita, Stamm temppuilee epätarkoilla tiedoilla ja paljailla, tyhjillä väittämillä. Kirjoittaja näyttää itse tulleen maailmanlopun viruksen saastuttamaksi, muuten hänen kirjaansa tulee luettua erehtymättömien ilmestysuskon kannattajien teoksena, kannattajien, jotka varoittavat ilmapiiristä, jota he itse ovat luomassa." (Psychologie Heute, Februar 1999, s. 75). Mitä "skeptikot eivät epäile eivätkä kyseenalaista? Kaikki pseudo ihmisessä on hassunkurisesti valikoivaa ja valikoivuudessaaan paljastavaa. Pseudoskeptikot ovat suuntautuneet selvästi mainituille suosikkialueille jopa erikoistuen suuresti johonkin omaan lokeroonsa. Niinpä suomalaisista "skeptikoista" Nils Mustelin on käyttänyt koko tarmonsa astrologian mollaamiseen, joka sentään on vain pieni pisara meressä. Sen sijaan hän tai kukaan muu "skeptikko" ei ole suunnannut epäilevää mielenkiintoa seuraaviin herkullisiin alueisiin: uskontoihin, erityisesti omaamme, luterilaiseen tulkintaan kristinuskosta; mainoksiin, joissa esitellään tieteellisiin tuloksiin perustuvia kosmetiikan ihmeaineita kuvallisesti ja sisällöllisesti harhaanjohtavassa muodossa; talouselämän irrationaalisiin kultteihin ja emotionaalisiin ennakointimenetelmiin; politiikkaan, jossa voidaan nukkua yhden yön yli ja vaihtaa mielipidettä ja vakaumusta seuraavana aamuna tärkeistä valtakunnallisista asioista; kaupalliseen elämään, jossa jatkuvana virtana tarjotaan asioita, esineitä ja palveluja, joilla ei ole mitään rationaalista merkitystä ihmisen elämän, hyvinvoinnin, terveyden tai viihtyvyyden kannalta; sotilaallisiin instituutioihin, joilla tuhotaan elämää ja mielivaltaisesti riistetään elämän mahdollisuuksia niiltä, jotka satunnaisista geopoliittishistoriallisista syistä sattuvat tulemaan luokitelluiksi "vihollisiksi" tai "pahan valtakunniksi"; taidetta, joka se vasta on suurta huuhaata ja irrationalismin huippu, jossa saa vapaasti roiskaista kankaalle mitä mieleen pälähtää, laittaa säveliä peräkkäin tai sanoja jonoon ilman logiikan häivähdystä. Taiteilija saa olla mystikko, onpa se hieman toivottaavakin että taiteen salaperäinen lumo säilyisi. Ja vielä pahempaa: jos käy tuuri, voi tästä aktiivisuudesta saada valtiolta palkinnon! Typistynyt käsitys siitä, mikä pitää kulttuuria elävänä ja hengittävänä kuuluu "skeptikkojen" taudinkuvaan, samoin kyvyttömyys tajuta historian suuria linjoja. Tiedekin voi kiittää olemassaoloaan juuri niitä asioita, joita "skeptikot" tänään tuomitsevat. Kuten Patrice Guinard sanoo: "Yleismaailmallisia julkilausumia ei ole esitetty intelligentsian puolesta psykoanalyysiä, historiallista materialismia, Berkeleyn idealismia tai voodoota vastaan. Ei yhtään uskonnollista lahkoa, oppisuuntaa tai rituaaleja vastaan ole niin paljon kielteisesti huomiotu kuin astrologiaa eikä minkään omaa ääntä niin mielivaltaisesti jätetty kuulematta skeptisen kuurouden perusteella kuin astrologiaa." (23) Monessa suhteessa astrologiaa kohtaan tunnetut ennakkoluulot ovat samantyyppisiä kuin rodulliset asenteet ja yhteiskunnassamme esiintyy selvää raja-alueen ja astrologian syrjintää. Henkilökohtainen kauna motiivina: CSICOP:in puheenjohtajana on toiminut pitkään filosofin titteliä kantava Paul Kurtz. Ylipäätään filosofit ovat tieteen metodin ja tieteellisen elämänkatsouksen tsemppaajia tai kirittäjiä. He laativat oppaita ja monimutkaisia teorioita siitä, kuinka tiedettä pitäisi tehdä - ja sirottavat siihen kaiken sen idealistisuuden ja toiveajattelun, joka ajassamme esiintyy tiedettä ja tutkimusta kohtaan. He katsovat asioita pilvistä eivätkä ole yhteydessä tieteen tekemisen ja tutkimuksen katutasoon ja käytäntöön, joka on täsmälleen yhtä epätäydellistä ja rumaa kuin mikä muu sosiaalinen toiminta tahansa: kilpailua, kiipeämistä, ideoiden lainaamista ilman lähteitä, varastelua, oikaisuja, väärennöksiä, epäonnistumisia, lehmänkauppoja, henkilöiden ja laitosten välistä parjausta, paperitiikreiden onttoa karjuntaa käsiteviidakoissa, mitättömiä tuloksia ja kalliita harharetkiä ja harhaanjohdettuja ihmismassoja. Kurtz oli päätekijä skandaaliin johtaneessa astrologisessa kokeessa vuonna 1976. Silloin CSICOP yritti laskeutua pilvistä maan pinnalle "kokeellisen tieteen" pariin. Kolme CSICOP:n johtavaa jäsentä järjesti Michel Gauquelinin tutkimusten kaltaisen astrologiaa tutkivan kokeen datana amerikkalaisista urheilijoista koottu aineisto. Aineiston keräämisvaiheessa Kurtz jätti pois urheilijoista niitä, jotka olivat todella huipputekijöitä ja vaihtoi tiedot vähemmän mennestyneiden urheilijoiden syntymätiedoiksi ja näin häivytti tuloksista pois ns. Mars-efektin. Juttua on puitu sen jälkeen useita kertoja ja skaandali repäisi CSICOP:n sisälle ammottavan haavan. Astrologi Lenore Canter on kertonut, että Kurtzin entinen vaimo, Regina, oli astrologian harrastaja jo silloin, kun Kurtz masinoi 70-luvulla tiedemiesten yhdistetyn julkilauselman astrologiaa vastaan. Regina opiskeli astrologiaa tuolloin Canterin opastuksella ja tämä, ilmeisen ihana nainen, jätti miehensä siitä jonkin ajan päästä. Canter arvailee, että Kurtzin astrologian vastainen fanaattisuus pohjautuu ainakin osittain tähän henkilökohtaiseen tragediaan. James Randi - tieteennäköisiä taikatemppuja: CSICOP:in piirissä on aina ollut taikureiden yliedustus. James Randi on näistä ollut eniten esillä tiedotusvälineissä. Hän on ollut CSICOP:in touhukas "markkinointipäällikkö", täysin ei-tieteellinen henkilö niin koulutukseltaan kuin tavoiltaan. Tässä joitakin poimintoja hänen saavutuksistaan. Vuonna 1988 hän väitti eräässä lehtihaastattelussa, että Eldon Byrd, Uri Gellerin ystävä oli lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä, joka oli saanut vankilatuomion (arvaa mikä on James Randin sukupuolinen suuntaus?).Byrd nosti kanteen parjauksesta ja voitti oikeusjutun. Tekaistussa lausunnossa ei ollut mitään perää. Samana vuonna 1988 Randi väitti Gellerin panneen liikkeelle kiristyskampanjan häntä vastaan. Geller nosti useita syytteitä Randia vastaan ja voitti oikeusjutut. Randi erosi virallisesti CSICOP:ista jotta hänen nimeään ja CSICOP:ia ei yhdistettäisi toisiinsa. Randilla on ollut ilmeinen takertuma Uri Gelleriin, jota vastaan CSICOP on ehkä eniten hyökännyt kokonaisuudessaan. Miksi? Maalaisjärkeni sanoo, että kyse on kilpailusta; Geller teki suurempia "taikoja" kuin pelkkä silmänkääntäjä Randi ja siksi Randi kantaa kaunaa Gelleriä kohtaan. Edelleen samana vuonna 1988 Randi häiriköi Benvenistan laboratoriossa kuten aikaisemmin mainittu. Kritiikissä Randin menetelmiä kohtaan mainittiin, että hän "huolimaton" ja "ennakkoasenteellinen". Erään kritiikon mukaan "Randi pystyy vääristämään karkeasti tosiasioita". Arvostetut ja kokeneet paranormaalin arvostetut tutkijat kuten Stanley Krippner, Harold Puthoff ja Russell Targ ovat löytäneet Randin väitteistä karkeita virheitä ja kritiikkiä on julkaistu. Randi on järjestänyt hokkuspokkus -kokeita mm. varvuntaivuttajille. Hän on luvannut kuuluisan 1000000 dollarin palkkion sille, joka osoittaa pitävästi pystyvänsä "tuottamaan" jonkun paranormaalin ilmiön. Tämä on ikivanha hämäysmenetelmä; Randi ei aio maksaa tätä pikkusummaa kenellekään vaan voi tarpeen vaatiessa nostaa mielivaltaisesti paranormaalin näytön kriteerejä henkilökohtaisten mieltymystensä mukaisesti, jolloin siihen ei kukaan yllä. On huolestuttavaa kun tällaiset markkinointikikat sekoittuvat aitoon tieteelliseen pyrkimykseen löytää uusia tosiasioita. Vuonna 1982 väittelyssä Randin tekemistä karkeista virheistä, Randi lupasi maksaa heti 1000 dollaria sille, joka osoittaa hänen virheensä. Haasteeseen tarttui kolmekin paranormaalin tutkijaa. Randi pyörsi tässä vaiheessa ympäri eikä 1000 dollarin palkkiota koskaan maksettu. Voi realistina kuvitella miten käy ihmisen joka lupaa maksaa miljoona taalaa, mutta ei maksa tuhatta kun kyse tulee...Randin kirjojen nimet ovat myös paljastavia, eräs on "Flim flam: The Truth about Unicorns, Parapsychology and Other Delusions". Jos tykkää tästä tyylilajista, siirtyy automaattisesti tieteen ulkopuolelle - niin raflaavan junttimaista on tyyli. Randin saavutukset tieteessä ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin Sigurd Wettenhovi-Aspan suomalaisessa historiantutkimuksessa. Tiedemiehet, jotka etsivät tukea Randin halpahalli-tyylistä ja markkinointimenetelmistä, laskelmoivat menestyvänsä hänen vanavedessään, mutta pitkässä juoksussa tulos on päinvastainen - tieteen maine luotettavana tosiasoihin pitäytyvänä menetelmänä on jo alentunut - kiitos Randin & co. Taikureiden osuuden suuri määrä CSICOP:issa ja heidän näkyvyytensä julkisuuskampanjoissa ja propagandassa viittaa luonnollisesti tämän ammattikunnan sisäsyntyiseen kateuteen ja kaunaan kaikkia niitä kohtaan, joilla on aitoja psyykkisiä kykyjä (mitä mulla ei ole, sitä ei saa sullakaan olla). Akateemiset asennevammaiset tiedemiehet ovat käyttäneet Randia ja muita taikureita tekemään likaisen työn puolestaan paljastamaan meedioita ja ihmeparantajia keinolla millä hyvänsä. Ja Randi kiitti kunniasta ja kääri itselleen lapsellisena narsistina sekä kunnian että rahat.(24)Tämä kauna todellisia psyyken lahjoja omaavia kohtaan näyttää levinneen laajalle koko akateemiseen maailmaan: onhan niin, että kaikkien "ihmeiden" pitää tulla tieteen (ts. meidän) kautta maailmaan, onhan isi? Dog World -lehdessä julkaistiin vuonna 2000 artikkeli koirien "kuudennesta aistista", jossa brittiläinen biologin Rupert Sheldraken omia tutkimuksia (25) selostettiin. Tässä artikkelissa siteerattiin myös Randia, joka sanoi, että hän on tutkinut myös asiaa eikä siinä ole mitään perää. Mitään yksityiskohtia tutkimuksesta ei kerrottu. Sheldrake lähetti Randille sähköpostia, jossa hän kysyi asiaa. Randilta ei tullut vastausta - eikä tullut myöskään toiseen tiedusteluun. Lopulta Sheldrake lähetti viestin Randin hallitseman tutkimussäätiön johtokunnalle (ja säätiöitähän voi perustaa USA:ssa ja Suomessa kuka tahansa tai mikä ryhmä tahansa ajamaan mitä tahansa rahan, mainostuksen, markkinoinnin ja aivopesun voimin...), joka vastasi, että olisi parasta kääntyä Randin puoleen. Viimein Randi vastasi neljänteen pyyntöön ja sanoi, että hän oli suorittanut kokeita ystäviensä koirilla ja että tutkimuksista oli aikaa ja asiaan liittyvät muistiinpanot olivat kadonneet (hm...vaikuttavaa, toim. huom.). Myöhemmin Randi kirjoitti liioitelleensa omia näkökantojaan ja myönsi kielteisen käsityksensä perustuneen liian pienen tutkimuksen aineistoon. Randi on väittänyt myös, että hän on osoittanut miten Sheldraken kokeissa käytetty Jaytee -niminen terrieri saavutti positiivisia tuloksia eläintern ESP:tä koskevissa kokeissa. Sheldraken kokeissa mitattiin aikaa, jonka koira vietti kotonaan ikkunan ääressä, josta näki taloon johtavalle portille ja kuinka paljon muualla talossa. Koemenettelynä oli satunnainen koiran omistajan poistuminen talosta ja satunnainen palaaminen takaisin. Koiran käyttäytymistä, ikkunassa käyntejä ja muuta toimintaa tarkkailtiin ja videoitiin. Näissä kokeissa Jaytee osoitti kirkkaasti, että se riensi ikkunan ääreen kun koehenkilö (omistaja) oli tehnyt päätöksen palata kotiin tai oli jo kotimatkalla. Nyt Randi sanoi, että Jaytee oli reagoinut ohiajaviin autoihin ja rientänyt sen vuoksi ikkunaan. Sheldrake osoitti, että näin ei voinut olla. Myöhemmin Randi myönsi, ettei ollut nähnyt koko tutkimusvideota. VUosina 2007-08 Randille annettiin mahdollisuus osallistua koirien telepatiaa koskevaan yliopistolliseen tutkimukseen USA:ssa. Neuvotteluja käytiin pitkän ajan, mutta lopuksi Randi kieltäytyi osallistumasta nähtyään hyviä tuloksia antaneesta pilottitutkimuksesta tehdyn videon. Jos "tutkija" käyttäytyy näin ja vetelee väitteitä miten sattuu, peruu sanojaan eikä ole edes kiinnostunut asiasta, josta väittelee, mikä on hänen oikea nimensä? Haluaisiko Helsingin yliopisto tällaisen kivan "tiedemiehen" laitoksiinsa antamaan lisäpotkua tiedemaailman rituaaleihin? Randin työmenetelmät ovat olleet uskomattomia verrattuna siihen maineeseen, jonka hän on onnistunut luomaan markkinoinnillaan ja propagandallaan. Kaikki CSICOP:in piirissä eivät tietysti hurraa Randille, mutta mies on selvästi ollut hyödyllinen aatteen kannalta. Viimein vuonna 1991 Randi pakotettiin eroamaan Csicopista. Hänen huono maineensa alkoi olla jo liikaa huonomaineiselle Csicopille. Pseudoskeptikkojen "tiede" on Randin tieteen kaltaista, joskus hienostuneempaa, joskus perusteellisempaa, mutta aina siellä on pukinsorkka näkyvissä. Lue lyhyt johdatus Randin taustaan ja menetelmiin http://www.mariondampier-jeans.com/james_randi.htmValistuksen kannalta suuri ongelma on siinä, että mediaa manipuloimalla kuka tahansa tai mikä tahansa ryhmä voi saada suurta vaikutusvaltaa ihmisten mielissä. Totuusarvot hukkuvat helposti mediasirkuksen äänekkäisiin ohjelmanumeroihin. Randi tulee tässä suhteessa jäämään historiaan varoittavana esimerkkinä. Miten yksinkertaisesta asiasta lopulta kyse, paljastuu miettimällä yhteiskuntaa etuja ajavien systeemien verkostona. 1) Tieteellä on suuria henkisiä ja materiaalisia etuja puolustettavana, siksi kaikki, mikä sotii nykytieteen (vaihtuvia) tuloksia vastaan, tuomitaan jotta ne voidaan pitää poissa järkyttämästä Tieteen valta-asemaa. 2) Kristinuskolla on valta-asema ns. henkisessä (olipa kerran sellaistakin) maailmassa, jonka monopoliksi se on väkisin asettautunut. Siksi se torjuu paitsi muita uskontulkintoja (jotka taatusti ovat yhtä oikeutettuja) ja näkemyksiä, joilla valta-aseman konsepteja voidaan horjuttaa. 3) Teollisuus ja talouselämä kytkeytyy varsinkin tekniikan kautta vahvasti tieteeseen, jonka tuloksia se soveltaa, hyväksikäyttää ja väärinkäyttää ja siirtää voitonpyynnin välineeksi. Siksi tämän lohkon edustajien edut käyttäytyvät kategorian 1 etujen mukaisesti. Tuloksena on puhtaasti kulttuurin sisäinen bunkkeri, joka ei ole enää realistisesssa suhteessa todellisuuteen vaan puolustaa omia etujaan naamioiden ne erilaisiin kyhättyihin väittämiin ja uskomuksiin omasta kaikkivoipuudesta ja kaikkiselittävyydestä. Meillä on jo historiallista kokemusta siitä toisesta ajatussysteemistä, joka teki täsmälleen samaa - uskonnosta.(26) Pieni lainaus aikansa näkevältä toisinajattelelijalta: "Tieto on tuottanut sitä hallitseville yksilöille arvoaseman ja taloudelliset edut, soveltajille laajat markkinat ja markkinoilta kootut voitot, kansakunnille teolliset ja poliittisen menestyksen. Meillä ei ole mitään syytä olettaa, että tiedon haltijat tulevaisuudessakaan eroavaisivat rahan haltijoista." (27) Yhteenveto: "Skepsismin" olemus ei paljastu lausutuissa periaatteissa vaan tehdyissä teoissa ja kirjoitetuissa sanoissa. Tähän todellisuuteen voit tutustua allaolevin linkkien kautta. Laitostuneen tieteen eräs ongelma on luottaminen teoreettisiin malleihin, jotka ovat aina kovasti riippuvaisia ajasta ja kulttuuripohjasta, suhde todellisuteen voi muuntua etäiseksi eikä malleista poikkeavat kokemuksetkaan pääse oikaisemaan vääristymiä. Elisabeth Teissierin väitöskirjatilaisuuden yhteydessä (28) ranskalainen filosofi Francoise Bonardel sanoi asian suoraan: rationalismi on muuttunut lahkoksi, joka sulkeutuu todellisuuden kokemuksilta. Ylipäätään "Skeptisismi" asettuu ideologioiden kentässä "tiedolliseksi ääriliikkeeksi" muistuttaen etäisesti fasistisia yhtenäisyyteen pakottavia piirteitä. Se sopeutuu mihin tahansa yhteiskuntaan muuten hyväksyen sen uskomukset ja irrationaaliset instituutiot ja käytänteet, mutta keskittyy propagandaan ja retoriikkaan vain tiettyjä, valittuja asioita vastaan. Se, että reagoidaan joitain asioita vastaan, on merkki siitä, että kyse ei ole tieteestä. Suurelta osalta "skepsismi" ei täytä aidon skepsismin tunnusmerkkejä, ei tieteen tekemisen kriteerejä eikä osoita pienimpiäkään merkkejä puolueettomuudesta. Aito tiede ei reagoi, ei reklamoi, ei markkinoi eikä julista mitään; se tutkii, uudellentutkii ja asettaa uusia näkökulmia, avaa uusia mahdollisuuksia. Skepsismi tai skeptismi sulkee ja rajaa rajattua. Pseudoskepsismi on hyvin pitkälti ymmärrettävissä sosiaalisena tilausvastineena kaventuneen ihmiskuvan ja materialistisessa kierteessä elävän kulttuurin takertumisena näennäisiin, illusorisiin varmuuksiin, joita idealisoitu ja pikkupojan silmin nähty tieteisauktoriteetti tarjoaa "pikaruokana tietämisen sameaan pikkunälkään". Tarjoilijoiksi ryhtyvien todellisia motiiveja ja tarkoitusperiä ei ole kukaan vielä tosissaan Suomessa ryhtynyt penkomaan, mutta sekin aika tulee kuten se on tullut USA:ssa. Paul Kurtz, CSICOP:in pitkäaikainen puheenjohtaja on varmasti vaihtanut astrologista dataa, James Randi on ollut useasti vaikeuksissa ja syytettyjen penkillä mm. herjattuaan Uri Gelleriä ja aikaisemmin lasketeltuaan perättömiä tietoja. Suomalaisen skeptismin johtohahmo, Nils Mustelin, kertoo kesän 2001 Skeptikko-lehden numerossa, miten hän oli lukenut J.B.Rhinen (parapsykologisen tutkimuksen pioneerin) Zener-korttikokeista.Olin aikamoisen pettynyt, kun myöhemmin todettiin, että Rhine oli väärentänyt tuloksiaan. Siinä meni se "usko", hän toteaa. Mitähän amerikkalaiset ja parapsykologian tutkijat yleensä maailmalla tähän jo ilmeisesti juridisesti ajatellen herjaavaan väitteeseen suhtautuvat? Onko Skeptikko -lehti saanut valtionapua, jos on, se kaipaa välitöntä tutkimista. Tällaisiin lausuntoihin voi kuvitella vain paria syytä: a) Mustelinin tiedot parapsykologiasta ovat alle nollatason b) Jostain lokeroista hänelle pulpahti esiin muistinpätkä siitä, että Rhinen alaisena oli kerran tutkija, joka saatiin kiinni koetulosten nappuloinnista. Mies erotettiin eikä kukaan unelmissaankaan ole yhdistänyt tähän Rhinen omaa osuutta. Ikävä kyllä Rhine tunnettiin - ja yhä tunnetaan - erityisen huolekkaana ja esikuvallisena tutkijana. Mustelinin mieli toimii tässä tapauksessa kuten skeptikkomielen pitääkin: se muistaa "tutkimuskohteistaan" (joita ei tutkita) vain kielteiset asiat - ja nekin väärin. (29) Mustelin on muutenkin toiminut johdonmukaisen epätieteellisesti mustamaalaten haastatteluissaan ja kirjoituksissaan asioita, jotka on kokenut vanhentuneen maailmankuvansa uhkaajiksi. Niinpä hän heittää Skepsis-lehden haastattelussa myös Michel Gauquelinin laajat tutkimukset astrologiasta menemään töksäyttämällä väitteen, että "Jon Willem Niehuys" (pitäisi olla Jan Willem Nienhuys - hyvä yritys) on "vakuuttavasti" todistanut Gauquelinin manipuloineen syntymädatoja. Ks. Skeptical Inquirer -lehdessä (30) ollutta Kenneth Irvingin ja Suitbert Ertelin asiallista artikkelia asiasta, joka asettaa Nienhuysin paikoilleen Gauquelin-keskustelussa. Huolimatta useista aggressiivisista hyökkäyksistä Gauquelinin tuloksia vastaan, ne ovat yhä voimassa ja ovat osa tieteellistä perintöämme, mutta skeptikkojen teoreettinen terrori ei siihen kuulu. Niinpä niin, ne saavutukset, jotka vastapuolella ovat muuttuvat oudosti väärennöksiksi kun asialla on omien päähänpinttymiensä ja projektioidensa varassa elävä skeptikko. Eikö jo olisi aika kiinnittää psykiatrista huomiota siihen miten automaattinen prosessi tämä tieteellisten näyttöjen hylkääminen on kun se tapahtuu kerta toisensa jälkeen sanomalla, että J.B.Rhine väärensi tuloksensa ESP-kokeissa ja Michel Gauquelin manipuloi datojaan jne. Missä ovat Mustelinin omat tutkimukset ja näytöt? (31) Mielenkiintoinen on myös Skeptikko-lehden päätoimittajan osuus tässä Skeptikko 2/2001 -lehdessä. Siinä päätoimittaja ylistää Mustelinin egoa nuollen sitä, miten häneen on tehnyt vaikutuksen "rauhallisuutesi ja hyökkäämättömyytesi". Tieteellisille ihmisille tekisi hyvää jonkinlainen ihmisen käyttäytymisen alkeiskurssi: mistä muusta Mustelinin haastattelut ja kirjoitukset kertovat kuin aggressiosta? Se, että niissä ei ole kirosanoja tai sättimistä, ei poista sitä, että niiden ydin pyörii sisäistetyn aggression ympärillä. Huomatkaa "skeptikkojen" pakko (josta voi tulla myös psyykkinen ongelma) mitätöidä ja vääristellä asioita ja ihmisiä, jotka ovat tuhoamislistalla. Pseudoskeptikoiden taktiikka propagandan avulla on syöpynyt osaksi kulttuurin muita instituutioita kuten tiedostusvälineitä ja opetuslaitosta. Niissä näkee mitä tyypillisintä ajatusten johdattelua ja syyttelyä tyyliin: "Ihmisiä rahastetaan humpuukilla..." Kyllä, kyllä, ihmisiä rahastetaan joka hetki joka paikassa kaikin tavoin, mutta suurimmat humpuukimaakarit löytyvät normaalin yhteiskunnan toimintojen sisältä, ei sen ulkopuolelta eikä marginaliasta. Tai: "Tiede on osoittanut..." Tiede ei koskaan lopullisesti osoita yhtään mitään, mutta sillä voidaan osoitella suuntaan jos toiseen - riipuuen ajankohdan ajatusmuodeista ja ennakkoluuloista. Ja milloin tällainen vääristely muuttuu suoraksi valheeksi? Silloin kun siitä on edes lyhytnäköistä hyötyä. Tieteen olemus vaatii sitä, että sen pitää tulla toimeen omillaan, so. tieteen tekemisellä ja osoitetuilla tuloksilla. Kaikki muu, mikä tieteeseen ympätään ja millä sitä markkinoidaan, on yksinkertaisesti vaarallista. Kaikki, mikä liittyy CSICOP:iin, sisältää aina kielteisiä paljastuksia, harhoja, väärennöksiä, disinformaatiota, halpaa propagandaa, huonoa tiedettä, emotionaalista hihhulointia, auktoriteettiuskoa ja tieteisuskon markkinointia niin aikuisille kuin viattomille kouluikäisille. Aikamme yksi epäterve peruskultti on syntynyt ja hiipinyt keittiön kautta keskelle kulttuurin perusrakenteita. Edellä olen kuvannut kaikkein näkyvimpiä ja häiriintyneimpiä piirteitä koko asiasta. On myös maltillisia skeptikkoja, joilla on makua ja suhteellisuudentajua tallella ja joilla tasapaino on säilynyt. On tosin todennäköistä, että nämä eivät liity CSICOP:iin eikä Skepsikseen. Todellisuuden ja Totuuden löytämisestä ei ole mitään takeita. Toivoa olisi jos ihminen saisi ikuisen elämän ja voisi keskittää kaikki voimansa tieteen tekemiseen. Sitten ihmiskunnan loppupisteessä olisi maksimaalisesti tietoa kertynyt, mutta olisiko kiistat totuudesta ja todellisuduesta lakanneet - ei toivoa. Vesikauhuisen koiran malli Kun esimerkiksi koira saa tietyn viruksen, se siirtyy hermokudoksia pitkin aivoihin ja sieltä suuhun ja sylkirauhasiin. Vesikauhun saanut koira käyttäytyy mielestämme hullusti. Viruksen toimintamekanismi on rakentunut niin, että se välittää isäntä-koiralle käskyn siirtää itsensä mahdollisimman moneen elolliseen - toiseen koiraan, ihmiseen, mihin tahansa se pääsee puremaan. Käytännössä rabieksen saanut koira raivoaa ympäriinsä ja puree kaikkia. Tämä on viruksen kannalta mitä järkevintä käyttäytymistä, ihmisten mielestä mitä hulluinta. Koiralta ei kysytä mitään. Vesikauhutartunnan saanutta koiraa ei voi opettaa, se täytyy viedän liiterin taakse ja lopettaa. Ihmisellä on oma vesikauhunsa. Kun rabies-virus puree sopivasti vastustuskyvytöntä henkilöä, hänelle tulee sama reaktio kuin vesikauhuisella koiralle: kaikkia muita on päästä puremaan ja siten siirtämään virus eteenpäin - kaikkeen maailmaan. Tämä on ajatusten, aatteiden, uskon ja koko henkisen elämän alueella operoiva rabies. Siitä on suorinta näyttöä uskontojen maailmassa. Jeesus antoi lähetyskäskyn opetuslapsilleen;" "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." (Matt.28;18-20). Naapurusto ja lähimmät kaverit eivät riittäneet. Ja sittemmin miljoonat ihmiset ovat tappaneet toisiaan kun oma rabies-tartunta ei ole suosiolla tarttunut naapuriin, naapuurikansoihin, vieraan kulttuurin tai maanosan edustajiin. Ja Marx halusi yhdistää kaikki maailman työläiset yhteiseen, lopulliseen luokkataisteluun - ja sitten onni ja paratiisi. Tieteen parissa rabies puree tehokkaasti: "tieteellinen maailmankuva" on saatava ympättyä kaikkialle maailmaan ja jokaiseen yksilöön. Kuulun puolueeseen, Wanha-Suomen Talonpoikais-Kristillinen-Liberaali-PääomaaHaaliva-Työvänpuolue (ehkä joku päivä kuulunkin...) ja olen vakuuttunut, että vain minun puolueeni ohjelmalla yhteiskunta pysyy pystyssä ja oikeita asioita ajetaan. Julistan ja julkistan, mollaan demagogisesti muiden puolueiden ohjelmat ja edustajat ja yritän siirtää rabiestani eteenpäin. Olen filosofi, tutkija, opettaja, käytän 59% ajastani nostaen omia löydöksiäni esiin, kilpaillen ajoittain kolmellakin kyynärpäällä tyrkkien tilaa omille tuloksilleni, havainnolleni ja ajatuksilleni. Peitän rabiekseni asialliseen, moitteettoman objektiiviseen kieleen. Tätä on jatkunut ihmisen olemassaolon ajan niin kauan kuin aikaa on liiennyt "henkisen elämän" kehittämiseen eikä rabies hellitä otettaan. Vielä ilkeämmäksi se muuttuu levitessään holittomasti ja saaden suureten massojen aktiivisen tai passiivisen kasvupohjan itselleen. Henkinen vesikauhu, halu purra kaikkiin olentoihin sama tauti kuin itseltä löytyy, monopoliksi pyrkiminen, ainoaksi, oikeaksi, lopulliseksi pyrkimisen tauti on maailman suurin vitsaus, mutta jostain syytä se ei näy WHO:n tilastoissa. Turha sanoa, että joskus ajallisesti kaukaa viileästi katsoen se tullaan luokittelemaan ihmiskunnan lapsentaudiksi, mutta nyt se vaivaa lähinnä aikuisia. Seuraavien sukupolvien tehtäväksi tulee selvittää miksi ihmisen oli tietyssä kehitysvaiheessa mahdotonta elää monien totuuksien maailmassa - siinä ainoassa, mikä meille on suotu. Opittavaa? Se, mikä "Skeptismistä" voidaan oppia on juuri se, että nyky-yhteiskunta on erityisen haavoittuvainen vastuuttomasti rehottavan tiedotusvälineiden ja akateemisen maailman itsekritiikittömyyden kautta. Jos sama paranormaalia ilmiöitä tai ilmiöiden tutkijoita karkeasti vääristelevä juttu menee läpi muutamassa isommassa lehdessä, se tietää sitä, että ehkä 60% suomalaisista lukee sen. Pelkästään Helsingin Sanomat levikillään (noin 426000) kattaa noin kolmanneksen Suomen talouksista. Jos lehden artikkelissa mainitaan jokin auktoriteettiuskoa herättävä nimi tai laitos, useimmmille lukijoille se riittää "totuuden" vakuudeksi. Suuri osa ihmisiä ei halua etsiä mediainformaation lisäksi parempaa tietoa kirjoista tai itse alkulähteistä saati aloitteentekijöiden motivaatiosta tai taustoista. Btw, yhden hallitsevan mediakanavan ylivalta ei koidu demokratian kunniaksi, se lisää tasapäisyyttä ja keskiarvoista massavaikutusta ihmisten mielissä. (Verrattakoon tilannetta Ruotsiin, jossa suurin päivälehti on Dagens Nyheter, jonka levikki on 3450000 ja asukkaita Ruotsissa on 9 miljoonaa ja silloin se kattaisi karkeasti arvioiden joka seitsemännen talouden. Englannissa, 51 miljoonan maassa The Times lehden levikki on vain 692000). Siksi on tärkeää, että "skeptismin oikeat juuret, toimintatavat, ideologia, valheet ja mustamaalaukset tulevat paljastettua myös lehdistössä, mutta tasapäinen lehdistö ei uskalla käsitellä mitään, mikä herättää lukijoiden massareaktioissa vastustusta. Katso myös "Suomen Paratutkimusarkiston" hörhölistaa, joka on tyypillinen pseudoskeptismin synnyttämä panettelun keino - tällä järjestöllä ei listan perusteella ole mitään tekemistä tutkimuksen kanssa eikä muitakaan tuloksia näytä syntyvän (32). Nämä yksipuolisuudet ovat hyvin esillä tiedotusvälineissä. Jos jokin pieni vääristynyt ryhmä pystyy synnyttämään yhteiskunnassa pitkään vaikuttavia asenteita, on se huono merkki yhteiskunnan henkisestä tilasta - "immuunijärjestelmä" ei toimi. Tavallisenkin kaduntallaajan on yhä useammin opittava kysymään mistä tieto tulee, kuka sitä tuottaa, kenen ehdoilla? Sääliksi käy aitoa skepsismi-sanan merkitystä; tämä käsite on saastunut pitkiksi ajoiksi. Skepsismi tai skeptismi -käsitettä pitää nykyisin yksilöidä tarkemmin kuin koskaan. On ainakin neljänlaista skepsismiä 1) luonnonmukainen, vaistonvarainen skepsismi, joka sanoo meissä kaikissa, että lentävä lehmä on hyvin epätodennäköinen ilmiö 2) filosofinen skepsismi, joka voi mennä äärilaitaa kohti ja sanoa, että ihmisen mahdollisuudet saada tietoa todellisuudesta ovat a) rajalliset b) olemattomat c) jotain siltä väliltä 3) tieteellinen skepsismi on oikeastaan oletuksensa mukana kaikessa tieteellisessä toiminnassa, joka perustuu kykyyn testata väitteitä hypoteeseja asettamalla ja todentamalla empiirisen verifioinnin kautta ovatko ne tosia/epätosia 4) pseudoskepsismi on taas maailmankatsomukseltaan ahtaimpaan mahdolliseen materialistiseen tulkintaan sitoutunut, tieteellisesti ja metodisesti tyhjä, propagandistisen vääristelyn ja mustamaalauksen avulla tieteen marginaaliin epäterveesti syöpynyt dogmaattinen usko. Brief English Summary (Sorry for grammatical etc. errors). My original intention was simply to collect some links in English (because there are only very few in Finnish) leading to URL's, where you can me
Riitti kun kelasi viestin alusta loppuun sitä lukematta, niin voi todeta, että tässä on nyt juuri se sellainen riitapukari, jonka kanssa kukaan ei haluaisi olla tekemisessä kummastakaan leiristä. Ehkä minun ei olisi pitänyt vastata tähän viestiin niin kuin tuolla toisessa ketjussa toivottiin. No, olkoon tämä viimeinen viestini ao. henkilölle.
"Tässä perusteltuja väitteitä! TIETOISKU "SKEPSISMISTÄ"" Tuo oli hyvä tietoisku, kiitos kun laitoit sen palstalle. Sulta unohtu laittaa linkki tietoiskuun, joten se on tässä, että porukat voivat laittaa eteenpäin kavereille: http://www.sunpoint.net/~ranick24/skepsis/
Kannattaa vastaisuudessa odottaa kauemmna kuin vartti, ennenkuin kirjoittaa kannustusta itselleen. Toisaalta jos personnallisuushäiriö on paha, niin ihan sama sitten.
["Koululääketieteen edustajat ovat lukemattomissa tieteellisissä tutkimuksissaan tulleet siihen tulokseen, että pseudolääketiede pystyy parantamaan."] Kyllä, homeopaatti pystyy joillekin parantamaan erikoisesti psykosomaattisia ja kipu tms oireita ja tiloja. Kyse on pääasiassa placebo-efektistä. Itse homeopatia sensijaan ei paranna eikä selvitä syitä. "Mitä tulee ihmisen päivittäiseen energiatasoon, niin kun joku oire, oireyhtymä tai diagnosoitu sairaus oireyhtymineen alkaa pienentäämään päivittäistä kokonaisenergiatasoa" Energiaa mitataan jouleina. Ihmisessä energiankulutusta säätelevät mm. aivot ja rauhaset kuten kilpirauhanen. Parantaja EI SIIRRÄ JUURI MITÄÄN energiaa potilaaseen (joskus kyllä lämmin käsi säteilee ja infrapunalla lämmittää, mutta se on hyvin pientä kokonaisenergiaan suhteutettuna). Väsymys-tunne ei mittaa energiatasoa luotettavasti, vaan vähäinenkin siitepölymäärä tai antihistamiinitabu pystyy nurjertamaan raavaankin energisen miehen sänkyyn uupuneena. Energiaa ei kehosta kuitenkaan varsinaisesti katoa mihinkään, se olisi luonnonlain vastaista. Aivot vaan reagoi eri aineisiin ja tulkitsee että tämän henkilön olisi hyvä levätä koska on menossa vasta-aineiden-tunkeutujien tautitappelu ja aiheuttaa uupumustilan, jotta potilas ei "riehuisi maailmalla" lisää vahinkoa tehden ja keho voi keskittyä tähän taisteluun. Parantajan tai tunteiden "energiaa lisäävä" tunne johtuu venttiili/sulkuportti-ilmiöstä. Tai transistori-ilmiöstä. Tämä on kehittämäni tekninen analogiamalli. Elimistön energiankäyttö, energiavirrat on ikäänkuin venttiilin ohjaamaa. Venttiiliä säätelee tunne ja sosiaalinen olotila, mielentila. Sinulla on elimistössä ikäänkuin iso energiavirta-joki, jossa sulkuporttia säätelemällä siirrät energiaa sisälläsi. Sulkuportti on alhaalla, jos olet masennuksissa, parantajaa ja toivokkuutta ei ole ja olet yksin jne. PArantaja ,ystävä, musiikki ym innostaa sulkuporttia ylös ja tunnet energiavirtoja kehossasi jne. Kivulle voi kuvitella vastaavan analogiamallin, joki on nyt kipu-lääkkeen endorfiinin virtausta veressä, jolla on oma sulkuportti ja johon vaikuttaa mielentila, johon vaikuttaa oletko yksin, saatko empatiaa, ratkaisetko sosiaaliset ja henkiset ongelmasi jne. Tämä on kehon omaa placebo-lääke. Se auttaa oireisiin muttei varsinaisesti paranna itse perussyitä. Oikeasti sulkuportti ja säätelijä on aivot ja hormonirauhaset ym. sympaattinen ja parasympaattinen hermosto mutta tuo analogiamalli on mieleenpainuvampi ja elävämpi kuvaus ainakin meille miehille. Näiden lisäksi voisi kehittää monivirtausmallin. Esimerkiksi aivot ovat "putkiaivot": Ne keskittyvät unohtaen ympäristöhälyn. Ikäänkuin yksi virta voittaa ja pysäyttää muut joet. Jos keskityt peliin, päivän töihin, kivun virta pysähtyy, se jää huomiotta koska aistien virrat patoavat ja ylittävät kipujen virrat (jos ei kipu liian kova) mutta yöllä yksin, kun aistien virrat pysähtyvät ja keskityt itseesi, on myös usein kovimmat kivut. Että semmoista, selittikö?
Voitte tehdä ihan kokeita, kahvi on monelle sulkuporttia liukastava. Eräänlainen "Vahvistintransistori", surut ja ilot ja kokemukset vahvistuu. Olen sanonut sitä "tunnevahvistimeksi", se avaa myös kieliportin "avaa kielikannat", joskus puhun kuin papupata ja olen pyytänyt anteeksi puheripuliani. Musa maistuu kahvin jälkeen paremmin jne. Kokeilkaa mielimusaa 15 min ennen ja 15 min jälkeen kahvin (tai teen) ja vertailkaa. Surutilanteessa mun piti välttää kahvia ja vähentää sen juontia etten kyynelehdi liikaa ja sukella vielä syvemmälle mustaan aukkoon. Jos ahistaa ja suruja niin ehkä kannattaisi koittaa teidänkin vähentää kofeiinia.
"Tässä perusteltuja väitteitä!" Oli ihan hyvää tietoa ja toisessa ketjussa melkoinen valikoima linkkejä samasta aiheesta: http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_1.html http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_2.html http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_3.html http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_4.html http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/teuvo/tiede_rajatieto_skeptismi_5.html
Miksi kerrot ne omat temppusi, ja syyttelet niistä aina muita? Toisaalta jos häiriö on noin paha, eihän sille enää mitään voi.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö - arvioitua yleisempi mielenterveyden ongelma nykyajassa Maanisdepressiivinen eli kaksisuuntainen mielialahäiriö aikaa tavallisimmin varhaisessa aikuisiässä. Sairaudelle on ominaista mielialan säätelyjärjestelmien epäkunto. Maanisuus ja masentuneisuus, tunnetilojen eri puolet, vaihtelevat. Sairauden kulku on pitkäaikainen, ja se aiheuttaa kärsimystä myös potilaan läheisille. Sairauden varhainen tunnistaminen ja varomerkkien eli pahenemisvaiheita. Ennakoivien oireiden tiedostaminen on tärkeää. Sairausjaksojen uusiutumista voidaan tehokkaasti estää säännöllisillä elintavoilia ja lääkehoidolla. Sairaus on välillä täysin oireettomassa vaiheessa pitkiäkin aikoja. Maniavaihe alkaa usein äkillisesti. Sen taustalta löytyy tavallisesti rasittavia elämänolosuhteita, menetyksiä ja valvomista. Oireina ovat ylikierroksilla eläminen, kiihtynyt ajatustoiminta ja puheliaisuuden lisääntyminen. Sairauden kuvaan kuuluvat myös sosiaalinen estottomuus, vähentynyt unen tarve, kohonnut itsetunto, keskittymiskyvyttömyys ja vastuuton käyttäytyminen. Maaninen potilas on ympäristölleen rasittava. Hän aiheuttaa itselleen suurta vahinkoa sotkemalla ihmissuhteensa, tekemällä epärealistisia kauppoja ja sekoittamalla raha-asiansa. Maanisessa vaiheessa oleva ihminen kokee olevansa elämänsä kunnossa, huipputehokas ja -energinen eikä missään mielessä sairas, joten hän ei itse koe tarvetta hakeutua hoitoon. Niinpä hänet joudutaan usein toimittamaan sairaalahoitoon tahdostaan riippumatta. Sairauden kieltäminen on usein psyykkinen keino hallita avuttomuuden tunteita ja sairauteen liittyvää häpeää. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot ovat samanlaisia kuin tavallisessa masennuksessakin. Oirekuvassa voi olla erojakin. Ikään kuin manian toisena vastapuolena masennukseen voi liittyä jähmettynyttä oloa, lisääntynyttä unen tarvetta ja ruokahalua. Heikentynyt kiinnostus ihmisiin ja asioihin, jatkuva huoli, surumielisyys, väsymys, haluttomuus ja masentunut mieliala ovat tavallisia. Sairaudessa voidaan erottaa erilaisia muotoja. Puhutaan tyyppi I ja tyyppi II häiriöistä. Tyyppi I sisältää vaihdellen maanisia, masennus- tai sekamuotoisia jaksoja. Sekamuotoista jaksoa luonnehtii maanisten ja masennusvaiheiden nopea vuorottelu jopa saman vuorokauden sisällä. Tämä muoto on yhtä yleinen sekä naisilla että miehillä. Yli puolella naisista se alkaa masennusjaksolla, kun taas maaninen alku on miehillä tavallisempi. Tyyppi I:ssa vaihtelevat hypomaaniset ja masennusjaksot, mutta maanisia vaiheita ei ole ollenkaan. Hypomania muistuttaa maniaa, mutta on lievempi tila. Tämä on yleisempi naisilla. Siihen liittyy usein alkoholiriippuvuutta ja persoonallisuushäiriöitä. Lääkehoidoilla on tärkeä merkitys sairauden hallinnassa, Se edellyttää, että potilas hyväksyy sairauden ja sairastumisalttiuden. Lääkitys riippuu sairauden vaiheesta. Mielialaa tasoittavat lääkkeet ovat avainasemassa ja niitä käytetään myös ehkäisevässä mielessä. Estohoito on tarpeen aina, kun on esiintynyt kaksi tai useampia sairausjaksoja. Lääkehoitoon on viime vuosina tullut useita uusia mahdollisuuksia. Koska psyykkisesti rasittavat tilanteet ovat keskeisiä mania- ja depressiojaksoja laukaisevia tekijöitä, erilaiset psyykkistä tasapainoa rakentavat terapiat ovat hyödyllisiä. Potilaat ovat hyvin erilaisia ja yksi hyötyy kognitiivisesta psykoterapiasta, toinen psykodynaamisesta yksilöterapiasta, kolmas ratkaisukeskeisestä lyhytterapiasta, neljäs rentoutusharjoituksista. Näin ollen mitään ehdotonta hoitosuositusta ei ole terapioiden suhteen. Perheen mukaanotto hoitoon on aina tarpeellista, koska kaksisuuntainen mielialahäiriö toistuvine masennuksineen ja manioineen vaikuttaa syvällisesti perhesuhteisiin. Terveet, säännölliset elintavat edistävät mielenterveyttä. Alkoholin liikakäytön estäminen, normaali unen määrä, lomien jaksottaminen ja harrastukset ovat tärkeitä. Ulkomailla on saatu hyviä kokemuksia kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden ryhmistä. Niiden luonne on opastava, vetäjät ja potilastoverit opettavat toisilleen sairauden hallintaa, varomerkkejä ja vuorovaikutustaitoja. Tampereella ei tällaista ryhmää vielä ole, mutta olisiko syytä perustaa?
Asetuit selvästi "ei-skeptikko"-leiriin ja peräänkuulutit vain skeptikkoja muuttamaan tapojaan. Miksi näin? Ja miksi ylipäätään täytyy puhua "skeptikoista", "lobbareista", "janttereista" ja "hörhöistä"? Tuntuu varsin suppealta noiden haukkujien elämät.
Näyttäisi, että pääsääntöisesti täällä keskustelua käy itsestään ja toiminnastaan epävarmat vaihtoehtohoitajat. Jos homma on hanskassa ja asiakkaita riittää, ei kai sitä kenellekään tarvitse todistella yhtään mitään täällä riitelemällä, period.
"Jos homma on hanskassa ja asiakkaita riittää, ei kai sitä kenellekään tarvitse todistella yhtään mitään täällä riitelemällä, period." Aha, siis skepoilla ei ole hommat hanskassa, kun täällä riitelevät. Niin se näyttää olevan.
Juurihan palstalaiset totesivat, kaipailivat, miksei vaihtoehtohoitajat kirjoittele tänne. Sinulla ei sitten ole pinintäkään päättelykykyä.
*heiluttaa kättä* MOIII *pieree* (aaah nam ihanaa)
Ei sitten pimpsaloora ole ehtinyt vielä homeeseen? Tai tiedänhän miän, että olet pienen pieni pippelinlutraaja. Soittelet ihmislle, ja isäsi jotuu selvittelemään soitteluittesi sotkuja. Pippeli on tainnut homehtua?
sanottaisiin patiksi!
voisi sanoa skepo/lobbarin rajuksi lobbauskampanjaksi!
"HENKISESTI KEHITTYNEET JA LAAJA-ALAISESTI LUONNON JA HENGEN TOIMINNAN YMMÄRTÄNEITÄ IHMISIÄ EI SAA MILLÄÄN ARGUMENTEILLÄ PALAAMAAN TAAKSEPÄIN NOIHIN JÄMÄHTÄNEISIIN JA TOISIA YMMÄRTÄMÄTTÖMIIN ASENTEISIIN, KOSKA HEILLÄ ON TUTKIJAN AVOIN MIELI JA KIINNOSTUS UUSIIN ASIOIHIN."
KATO MITÄ PASKAA.