Imetys on

Hei! Olet oikeassa, imetys on "työlästä", vaikkakin paras ja helpoin tapa ruokkia omaa lastaan. Imetin esikoistani 3kk, maidon tulo hiipui kun epävarmana esikoisen äitinä en saanut tukea imetykseen ja tartuin pulloon liian helposti. Nyt imetän toista lastani joka täyttää kohta 6kk ja olen ollut niin ylpeä itsestäni kun nyt vahingosta viisastuneena olen onnistunut imettämään pienokaistani näinkin pitkään=) Mutta, olen myös huomannut että ei tämä ihan helposti käy. Poika on ranttu, imee vain makuuasennossa (tämä alkoi 2kk iässä) joten olen ollut aika liimattu kotiin..joka paikassa kun ei voi heittäytyä makuulle;) Pullosta ei osaa juoda ollenkaan joten mun on oltava saatavilla. Muutaman kerran on yritetty pullosta antaa ja näiden kokeilujen jälkeen poika on saanut raivarit ja huutanut rinnalle sen jälkeen pari päivää. Kaikenlaisilla houkutuksilla olen sitten saanut pojan taas imemään rintaa. Isommaksi kun on kasvanut on alkanut kiinnostaan kaikki muu kuin rinta. Ympärillä ei saa olla hälyä, melua yms. Yöllä poitsu herää useaan otteeseen, pulloruokittu isosisko veti illalla masun täyteen korviketta ja nukkui tämän ikäisenä jo yöt läpeensä. Kaikenlaisista hankaluuksista huolimatta haluan imettää sinne noin vuoden ikään saakka. Nyt (vasta) onneksi alkaa helpottaan kun poika saa kiinteitä joten isänsäkin voi vauvan ruokkia ja mä pääsen käymään vaikka kaupassa:) Tsemppiä sulle imetykseen joka ei aina ole niin helppoa sitten kuitenkaan:) Mutta ei se pullorumbakaan mitään herkkua ole..

Muistan istekkin miten kamalaa imetys oli. Monet kerrat meillä itki niin lapsi kuin äitikin. Varsinkin ekat viikot olivat raskaita ja se kun meidän lapsi tankkasi yön varalle koko illan. Jouduin istumaan sohvan kulmassa joka ilta monta tuntia kolmen kuukauden ajan. Onneksi alun vaikeudet helpottivat ja imetys alkoi tuntua helpommalta kun vauva oli vajaan 2kk vanha (lukuunottamatta iltaisin paikallaan nököttämistä). Iltanököttämisen kestin siksi kun sen voimin lapsemme nukkui jo parikuisena 6h kerrallaan.

Moi. Meillä täysin sama tilanne. :) Tsemppiä.

Hei! Olen pariviikkoisen pojan äiti, ja rasittunut imettämisestä. Olen aina ollut hyvin imetysmyönteinen, olen opiskeluihini liittyen käynyt imetysohjaajakoulutuksen, ja tiedän rintaruokinnan olevan lapselle parasta... Mutta itse olen aivan puhki. Yöt menee imettäessä, ja päivisin rakas poikani tankkaa 10-60 minuutin välein. On päiviä, jolloin vauva ei suostu nukkumaan kuin rinnalla tai sylissä, on itkuinen ja levoton. Rinnalla lapsi rauhoittuu lähes aina, ja olenkin kiitollinen, että minulla on tällainen keino käytettävissä lapsen rauhoittamiseksi, mutta kyllä se raskasta on. Suurin osa ajasta tulee istuttua/maattua huonossa asennossa lapsi rinnassa roikkuen. Kipeää tekee, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Maitoa on kaikkialla sitä valuu reilusti yli tarpeen ja kaikki on sotkussa. Huoh. Mietin juuri eilen, että raskausaika oli suht. helppoa, synnytyskin sujui hyvin, mutta imetys on kaikista raskainta! Kaipa se tästä, eihän tämä ikuisesti jatku. Täytyy ihanasta vauvasta nauttia kuitenkin :) Tseppiä ja voimia Sinulle, ja muille imettäjille! :)

Mulla oli ihan samat tuntemukset ja sitten luovutinkin. Ekaks mentiin osittaisimetyksellä melkein 2kk kunnes poika lopetti itse tissistä syömisen ja sai siis äidinmaitoa viimeisen annoksen tasan 2kk ikäisenä. Joo ehkä kovalla yrittämisellä oltais varmaan jatkettu tissistä syömistä, mutta oma jaksaminen ja vauva-ajasta nauttiminen meni edelle... Nyt tosin meillä meneekin tosi hyvin. Yöt nukutaan yhdellä syömisellä, vauva on tyytyväinen ja iloinen ja äiti myös. Isoveljenkin elämään äiti kerkiää osallistua paljon enemmän. Koti kunnossa kun ehtii laittaa paikkoja ja ruokaa jne. Imettäminen on hyvä juttu, mutta jos se vie kaikki voimat ja on pakkopullaa niin en tajua miksi sitä pitää väkisin imettää!!??!!

Minulla on 5 viikon ikäinen vauva ja täytyy sanoa että olisin itse voinut kirjoittaa tuon viestin vielä muutama viikko sitten.. En nauttinut yhtään imettämisestä, se sattui välillä ja tosiaan maitoa oli joka paikassa.. monta kertaa siinä itku pääsi että tätäkö tämä on sitten seuraavan vuoden ajan.. koko ajan sai vaatteita ja lakanoita olla vaihtamassa ja se oli niin rasittavaa. Nyt kuitenkin 5 viikon imettämisen jälkeen alan jo hieman pitää imettämisestä. Rinnat eivät ole enää niin täynnä kun alkuaikoina joten maitoa ei tursua joka välissä vaatteille vaan sitä tulee vain vauvaa imettäessä..(toisesta tissistä kyllä vuotaa samalla maitoa kun imettää mutta rintaliivinsuojuksilla pärjää:) Rintakumia olen minäkin käyttänyt ihan alusta asti ja käytän edelleen ja se ärsyttää.. siitäkin kun vielä pääsisi eroon niin imettäminen voisi olla jo ihan kivaa.. neuvolantäti sanoi ainakin minulle että sitten kun vauva kasvaa niin voi olla helpompi päästä eroon siitä.. Eli uskoisin että kyllä se siitä sinullakin! Muutaman viikon kun vielä jaksat niin varmasti jo helpottaa! :) tsemppiä!

Imetys oli aluksi kyllä tuskaa. Nyt sujuu öitä luukunottamatta jo hyvin tai on sujunut ainakin kuukauden. Vauva nyt 5kk. En ole vieläkään imetysfani ja julkisesti imettäminen vähän stressaa. Silti on todella vapaata liikkua kesän tullen. Eikä kannata jäädä sisälle nysväämään niin ei elämä ole pelkkää imetystä. Juuri tultiin kirpputorilta. Imetin penkillä kerran matkalla ja hyvin meni lenkki. Pikkasen syrjäisempi paikka niin, ei tarvitse ruokia ja maitoja lämmitellä. Vauvan ei tarvitse itkeä, kun ruoka jatkuvasti mukana.

Jos nukutte perhepetissä, niin se on imetyksen ja unen kannalta tosi hyvä juttu! Anna ihmeessä itsesi nukahtaa imettäessä, kyllähän se muuten käy tosi raskaaksi! Oma vauva oli täysimetyksellä puolivuotiaaksi, edelleenkin syö kolme-neljä kertaa vuorokauden aikana, on nyt vuoden ikäinen. Ekat neljä kuukautta sain nukuttua TODELLA hyvin, koska nukuimme perhepetissä ja vauva tiettävästi imi parin tunnin välein mutta mulla ei ole siitä oikein mitään muistikuvaa. Sitä vaan pienestä inahduksesta unissaan kääntyi vauvan puoleen ja tissi suuhun ja molemmat jatkoi unia - no problem! Edelleenkin tyttö löytää tisun pilkkopimeässä ja umpiunessa! Miksi pelkäät että vauva tukehtuu? Jotta uskallat nukahtaa, lue artikkeleita/kirjoja aiheesta, jotta voit vakuuttua että ei ole mitään syytä pelätä. (Yks juttu on esim että vauvan nenä menee sillai lyttyyn et ilma kulkee sieltä siivekkeiden sivuilta.) Tämä on just mun mielestä perhepedin suurin etu, että yösyöttöjä ei käytännöllisesti katsoen ole. Ja vauva saa ruokaa niin usein kuin tarvii ja kasvaa kohisten, saa nukkua äidin lämmössä turvassa. Kuuntelin yösyöttö-valvomistarinoita lähinnä kummastuneena, että miksette ota vauvaa viereen niin ei tarvi vauvan itkeä eikä äidin valvoa ja heräillä. Pulloruokinnalla olis sitten pakko hypätä ulkona sängystä joka yö, ja sekös vasta olisi rasittavaa. Se rintojen "vuotaminen" lakkaa kyllä ajan mittaan. Muistan kyllä kun vauva, äiti, lakanat ja kaikki oli märässä makeassa tahmassa aluks... Ja se rintakumi oli aina hukassa, pari kertaa yöllä kauhistuin että onko vauva nielassu sen kun en löytänyt sitä..mut eihän se voi sitä nielasta tietenkään. Koita käyttää sitä niin vähän kuin mahdollista niin vauva ei totu siihen tuntumaan. Kipu on aina rassaavaa ja tuottaa stressihormoneja. Koita muistaa et se kiukku mitä tunnet johtuu paljolti siitä, että suhun sattuu. Sit kun se vaihe on ohi, niin pikemmin imetyksestä tulee hyvänolonhormoneja. Nyt imetys tuntuu lähinnä mukavalta, lukuunottamatta villin vauvan ajoittaista kynsimistä, potkimista ja puremista! Se ärsy kihelmöinti toisessa rinnassa johtuu siitä kun sekin alkaa pukata maitoa. Voit vaik vaihtaa välillä siihen rintaan niin se tunne loppuu. Yks mikä mua on auttanut jaksamaan kyljellään makaamisen monta tuntia päivässä koko vuoden, on se et tykkään lukea, ja oon nauttinut tosi paljon siitä et kerrankin on aikaa lukea. En tajuu miten kukaan jaksaa imetyksen ilman kirjoja! - Kukin tyylillään. Mut sanoinpahan vaan, koska anoppi tossa sano et voikun olisin aikanaan tajunnut että voihan sitä lukea imettäessä, et ei oo pakko tuijottaa vauvan silmiin koko ajan. Kantoliina on hyvä vehje julkisilla paikoilla imettämiseen, valitettavasti tajusin sen liian myöhään, ja välttelin erinäisiä paikkoja. Liina on siis hyvä näkösuoja. Tsemppistä vaan kovasti, älä vielä luovuta! Ja onnea vauvasta!

mutta kiitos kaikille vastanneille! Olen siis aloittaja ja vauva on nyt 2,5kk. Totta puhuitte kyllä, että imetys helpottuu ajan myötä. Joka päivä tuon viestin kirjoittamisen jälkeen imetys muuttui aina vaan helpommaksi ja nyt on tosiaan täysin luonnollinen osa arkea. Rintakumista olen päässyt kokonaan eroon.

Vauva on edelleen täysimetyksellä. Monesti illalla mietin, että onko vauva saanut lainkaan ruokaa, kun tuntuu, etten ole imettänyt juuri ollenkaan. Tämä johtuu kuitenkin vain siitä, ettei imetys enää ole raskasta, joten sitä ei juurikaan noteeraa. Yöllä vauva imee muutaman kerran, mutta kun ei tarvitse rintakumia peseskellä ja hakea, niin en juurikaan herää öisin.

Toivottavasti täysimetys onnistuu vielä 3,5kk.:)