Liian vanha?

kokoaikaisella jotain tuon suuntaista. Riippuu mihin päin olet menossa. Pohjakunto oltava hyvä, käsipelillä vielä tehdään aika paljon, etelässä kuuluu olevan oikeinkin takapajuisia navetoita, liekkö näin. Koneet aika helppo oppia, ja se traktorinkäyttö, suosittelen opettelemaan ettei mene sormi suuhun heti eka työpaikassa. Isännät ei kehtaa muuten kuin päällisin puolin neuvoa ja aikuiskoulutus nyt on mitä on. Mutta jos alalta kokemusta niin tervemenoo alan koulutukseen.... =)

Lomittajan työ on mielenkiintoista ja vaativaa. Ihan parissa vuodessa ei tätä työtä opi, mutta jos kiinnostuksesi säilyy, niin oppiminen ei lopu koskaan. Kaikki karjataloustyö kehittyy kokoajan huimaa vauhtia. Tilojen kirjo on laaja pienistä käsityövaltaisista navetoista automaattinavetoihin. Oppiminen vaatii rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Lisäksi olisi hyvä arvostaa yrittäjien työtä ja ymmärtää miksi tämä ammatti on olemassa. Teemme työtä tukeaksemme yrittäjien jaksamista. Heillä on vapaata vain pari päivää kuukautta kohti. Lehmät hoidetaan kaksi kertaa päivässä jokaisena viikonpäivänä. Yrittäjän ollessa lomalla työn laatu ei saa huonontua: maitomäärä laskea, maidon laatu heiketä, eläimet sairastua, paikat sotkeentua, koneet rikkoontua huolimattomuuden takia ym. Älä silti säikähdä. Kun homman oppii ja noudattaa laatukurssien ohjeita, niin homma on suht turvallista. Palkkaus on neljässä eri osaamiskorissa. Yleensä aloitetaan siitä alimmasta, mutta koulutuksen ja kokemuksen myötä voidaan sitä nostaa. Työkavereita kohtaa aika harvoin. Töitä tehdään yksin, isäntäväen kanssa tai toisen lomittajan kanssa. Jos sinulla on pieniä lapsia, niin homma on silloin aika raskasta, koska työajat ovat perhettä ajatellen epäsuotuisat. Saatat huomata olevasi töissä vielä yhdeksän aikaan illalla ja aamulla pitää olla viiden tai kuuden aikaan navetassa uudestaan. Itse muistan sen ajan aika raskaana, kun en saanut lapsia hoitoon ja joskus näin heitä koulupäivinä ensimäistä kertaa vasta myöhään illalla. Työaikojen epäsäännöllisyyden takia lastenhoitoa voi olla vaikea saada järjestymään. Meiltä on lähtenyt monta hyvää lomittajaa just tämän asian takia muihin hommiin. Varsinkin yksinhuoltajat, joilla ei ole sosiaalisia tukiverkkoja (isovanhemmat tai suku)ovat mahdottoman tehtävän edessä. Ihan sääliksi käy. Siksi että olet nelikymppinen ja sinulla voi olla perheasiat jo ihan voiton puolella olisit luultavasti hyvää työvoimaa alalle. Tuo 1700 euron peruspalkka on sieltä yläpäästä palkkausta niillä lomittajilla, jotka ovat täysiaikaisia. Lisät näyttelevät isoa osaa palkkauksessa. Työ vaatii oman auton ja matkakorvauksia maksetaan yhdesatä edestakaisesta matkasta ja kolmas matka( esim. siemennysreissu) korvataan. lomittajan pitää osata monenlaisia asioita. Tänä päivanä pitää tämmöisen nelikymppisen naisenkin pystyä hoitamaan karjatalouden päivittäiset traktorityöt, Pystyä arvioimaan eläimen terveydentilaa, että tietää milloin pitää kutsua lääkäriä tai ehkäistä muuten uhkaavaa sairautta, hallita yksintyöskentely, lypsy erilaisilla lypsyasemilla, kannukonetiloilla, parsinavetoisa ja automaattinavetoissa. Ruokinnastakin on hyvä tietää jotain, vaikka tiloilla yleensä on ruokintaohjeet hyvin saatavilla. Nykyään navetoissa on erilaisia pienkuormaajia ja apevaunuja, joita pitää osata käyttää. Myös tietotekniikkaa pitää hallita sen verran, että homma toimii. Myöskin ihmisten kanssa pitäisi tulla toimeen. Menemme töihin toisten koteihin auttamaan. Pitää muistaa, että jokainen yrittäjä on asiantuntija omalla tilallaan. Emme mene sinne antamaan neuvoja, ellei niitä meiltä kysytä. Olosuhteisiin ympäristön suhteen emme voi vaikuttaa. Siksi on hyvä käyttää erilaisia suojaimia. Työ on kaikesta tekniikasta huolimatta kuluttavaa ja raskasta. Omasta fyysisestä kunnosta on pidettävä huolta. Toivottavasti sait suht realistisen kuvauksen hommasta. Itse olen työskennellyt karjanhoitajana yli 20 vuotta ja puolet siitä lomittajana ja puolet yrittäjänä. Pidän työstäni ja kaikkea voi oppia. Ei kannata pelätä.

lypsylyyli kirjoitti:

Lomittajan työ on mielenkiintoista ja vaativaa. Ihan parissa vuodessa ei tätä työtä opi, mutta jos kiinnostuksesi säilyy, niin oppiminen ei lopu koskaan. Kaikki karjataloustyö kehittyy kokoajan huimaa vauhtia. Tilojen kirjo on laaja pienistä käsityövaltaisista navetoista automaattinavetoihin. Oppiminen vaatii rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Lisäksi olisi hyvä arvostaa yrittäjien työtä ja ymmärtää miksi tämä ammatti on olemassa. Teemme työtä tukeaksemme yrittäjien jaksamista. Heillä on vapaata vain pari päivää kuukautta kohti. Lehmät hoidetaan kaksi kertaa päivässä jokaisena viikonpäivänä. Yrittäjän ollessa lomalla työn laatu ei saa huonontua: maitomäärä laskea, maidon laatu heiketä, eläimet sairastua, paikat sotkeentua, koneet rikkoontua huolimattomuuden takia ym. Älä silti säikähdä. Kun homman oppii ja noudattaa laatukurssien ohjeita, niin homma on suht turvallista. Palkkaus on neljässä eri osaamiskorissa. Yleensä aloitetaan siitä alimmasta, mutta koulutuksen ja kokemuksen myötä voidaan sitä nostaa. Työkavereita kohtaa aika harvoin. Töitä tehdään yksin, isäntäväen kanssa tai toisen lomittajan kanssa. Jos sinulla on pieniä lapsia, niin homma on silloin aika raskasta, koska työajat ovat perhettä ajatellen epäsuotuisat. Saatat huomata olevasi töissä vielä yhdeksän aikaan illalla ja aamulla pitää olla viiden tai kuuden aikaan navetassa uudestaan. Itse muistan sen ajan aika raskaana, kun en saanut lapsia hoitoon ja joskus näin heitä koulupäivinä ensimäistä kertaa vasta myöhään illalla. Työaikojen epäsäännöllisyyden takia lastenhoitoa voi olla vaikea saada järjestymään. Meiltä on lähtenyt monta hyvää lomittajaa just tämän asian takia muihin hommiin. Varsinkin yksinhuoltajat, joilla ei ole sosiaalisia tukiverkkoja (isovanhemmat tai suku)ovat mahdottoman tehtävän edessä. Ihan sääliksi käy. Siksi että olet nelikymppinen ja sinulla voi olla perheasiat jo ihan voiton puolella olisit luultavasti hyvää työvoimaa alalle. Tuo 1700 euron peruspalkka on sieltä yläpäästä palkkausta niillä lomittajilla, jotka ovat täysiaikaisia. Lisät näyttelevät isoa osaa palkkauksessa. Työ vaatii oman auton ja matkakorvauksia maksetaan yhdesatä edestakaisesta matkasta ja kolmas matka( esim. siemennysreissu) korvataan. lomittajan pitää osata monenlaisia asioita. Tänä päivanä pitää tämmöisen nelikymppisen naisenkin pystyä hoitamaan karjatalouden päivittäiset traktorityöt, Pystyä arvioimaan eläimen terveydentilaa, että tietää milloin pitää kutsua lääkäriä tai ehkäistä muuten uhkaavaa sairautta, hallita yksintyöskentely, lypsy erilaisilla lypsyasemilla, kannukonetiloilla, parsinavetoisa ja automaattinavetoissa. Ruokinnastakin on hyvä tietää jotain, vaikka tiloilla yleensä on ruokintaohjeet hyvin saatavilla. Nykyään navetoissa on erilaisia pienkuormaajia ja apevaunuja, joita pitää osata käyttää. Myös tietotekniikkaa pitää hallita sen verran, että homma toimii. Myöskin ihmisten kanssa pitäisi tulla toimeen. Menemme töihin toisten koteihin auttamaan. Pitää muistaa, että jokainen yrittäjä on asiantuntija omalla tilallaan. Emme mene sinne antamaan neuvoja, ellei niitä meiltä kysytä. Olosuhteisiin ympäristön suhteen emme voi vaikuttaa. Siksi on hyvä käyttää erilaisia suojaimia. Työ on kaikesta tekniikasta huolimatta kuluttavaa ja raskasta. Omasta fyysisestä kunnosta on pidettävä huolta. Toivottavasti sait suht realistisen kuvauksen hommasta. Itse olen työskennellyt karjanhoitajana yli 20 vuotta ja puolet siitä lomittajana ja puolet yrittäjänä. Pidän työstäni ja kaikkea voi oppia. Ei kannata pelätä.

Hyvinpä kuvailit tämän päivän työsarkaamme.Lomittajan työkuvassa noudatin äitini ohjetta;vieraalle tehdään työt paremmin kuin kotona...Luottamus lomittajaa kohtaan tulee säilyä vuosien mittaankin.Nyt kun omaa tilaa elämässäni elän,olen kiitollinen jokaisesta levollisesta vapaapäivästä.Siltikin,vaikka tilallani ei työt loputtomasti rasita omaa vasta nelikymppistä kroppaani.Lomittajan työssä pitää sitoutua tilalle työajaksi ja eläimiä pitää osata rakastaa.

sekä/että tehnyt kirjoitti:

Hyvinpä kuvailit tämän päivän työsarkaamme.Lomittajan työkuvassa noudatin äitini ohjetta;vieraalle tehdään työt paremmin kuin kotona...Luottamus lomittajaa kohtaan tulee säilyä vuosien mittaankin.Nyt kun omaa tilaa elämässäni elän,olen kiitollinen jokaisesta levollisesta vapaapäivästä.Siltikin,vaikka tilallani ei työt loputtomasti rasita omaa vasta nelikymppistä kroppaani.Lomittajan työssä pitää sitoutua tilalle työajaksi ja eläimiä pitää osata rakastaa.

Totta. Näitä kahta asiaa pidän itsekkin tärkeänä. Sitoutuminen ja luotettavuus. Eikä sitä eläinrakkauttakaan sovi vähätellä. Eläimet voivat antaa tosi paljon hoitajalleen. On kuitenkin otettava huomioon sellainenkin aineellinen ja maallinen asia, kuin palkkaus. Eihän kukaan tee työtään pelkästään hyvästä sydämestä. Perheitähän tässä elätellään ja se on kyllä ihan ykkösasia. Onneksi saimme sen palkankorotuksen aikoinaan.Ihan siitä johtuen olen itsekkin edelleen maatalouslomittajana. Minusta tuntuu, että maatalouslomittajia arvostetaankin ihan eri tavalla nykyään. Ei tämä niin surkea homma ole, kuin kuvitellaan. Luonnonläheistä hommaa ja vapaapäivinä voi sitten lepäillä ja sitä pidänkin ihan osana palkkaa. Mukavaa ja aurinkoista kevättä sinulle ja muillekkin yrittäjille ja työkavereille!

olisi sen verran järkeä, ettei kirjoita '40-kymppisellä', kun tarkoittanee neljäkymppistä.

Itte lopetin karjanpidon no nuapurit oletti että ilman muuta lomittajan hommiin ihan niiku mitään muuta työtä ei olisi olemassa. Paskanlapiointi loppui omalla tilalla miksi vitussa sitä paskaa pitäis muualle mennä lapioimaan.

äireemies kirjoitti:

Itte lopetin karjanpidon no nuapurit oletti että ilman muuta lomittajan hommiin ihan niiku mitään muuta työtä ei olisi olemassa. Paskanlapiointi loppui omalla tilalla miksi vitussa sitä paskaa pitäis muualle mennä lapioimaan.

joka työssä on tekijöitä jotka huomaavat etteivät viihdy ja etsivät toisen alan töitä.Niin on myös maatiloilla.