Kuinka ollakaan, masennus iskee juuri silloin kun
sitä vähiten kaipaa. Päätä särkee, väsyttää,
mutta ei nukuta. Hermot ovat kireällä, töitä
rästissä ja aika vähissä. Opettaja simputtaa ja
motkottaa, väittää tyhmäksi, vaikkakaan itse ei
edes huomaa kuinka tyhmä todellisuudessaan itse
on. Oikeastaan pelkään häntä jo niin, että
pakenen ja kumarrun pulpettiini sinne yksinäiseen
nurkkaan, omaan yksinäisyyteeni, avaan kirjani ja
olen tekevinäni jotakin hyödyllistä vaikkakin
vain istun siellä mitään tekemättömästi,
huomaamattoman hiljaisesti, pelkkänä
seinäkukkasena.
Toiset tekevät laskujaan sillä välin kun minä
piirtelen piruja vihkoni kanteen. Tylsää, mutta
totta.
Kesä on tullut ja luonto on herännyt. Mielen
pitäisi olla virkeimmillään, mutta silti ei vain
siltä tunnu. Ehkäpä juuri siksi täällä olen.
Todellakin, miksi väsyttää mutta ei vain uni
tule? Hiki virtaa otsalta ja mielessä pyörivät
enemmän tai vähemmän kummalliset ajatukset. Jos
ja kun uni tulee niin tulevat myös painajaiset,
ne unet, joissa ole tappanut tai hakannut jonkun
kuoliaaksi sinne synkkään korpimetsään. Silloin
pakenen, yleensä poliiseja, mutta en aina.
Koskaan en ole pakoon päässyt vaan olen jäänyt
ennemmin tai myöhemmin kiinni. Miksi? Tuo
kyseinen uni on toistunut jo useasti, vain aina
hieman erilaisena, eri paikoissa, mutta silti
juoneltaan samanlaisena. Taidan olla itsekin
unessa, unen vankina, sidottuna todellisuuden ja
unimaailman välille yhdeksi omaksi
kokonaisuudekseen, miten vain asiaa ajatteleekin.
Ehkäpä pääsen vielä joskus pakoon. Eihän sitä
koskaan tiedä.
sitä vähiten kaipaa. Päätä särkee, väsyttää,
mutta ei nukuta. Hermot ovat kireällä, töitä
rästissä ja aika vähissä. Opettaja simputtaa ja
motkottaa, väittää tyhmäksi, vaikkakaan itse ei
edes huomaa kuinka tyhmä todellisuudessaan itse
on. Oikeastaan pelkään häntä jo niin, että
pakenen ja kumarrun pulpettiini sinne yksinäiseen
nurkkaan, omaan yksinäisyyteeni, avaan kirjani ja
olen tekevinäni jotakin hyödyllistä vaikkakin
vain istun siellä mitään tekemättömästi,
huomaamattoman hiljaisesti, pelkkänä
seinäkukkasena.
Toiset tekevät laskujaan sillä välin kun minä
piirtelen piruja vihkoni kanteen. Tylsää, mutta
totta.
Kesä on tullut ja luonto on herännyt. Mielen
pitäisi olla virkeimmillään, mutta silti ei vain
siltä tunnu. Ehkäpä juuri siksi täällä olen.
Todellakin, miksi väsyttää mutta ei vain uni
tule? Hiki virtaa otsalta ja mielessä pyörivät
enemmän tai vähemmän kummalliset ajatukset. Jos
ja kun uni tulee niin tulevat myös painajaiset,
ne unet, joissa ole tappanut tai hakannut jonkun
kuoliaaksi sinne synkkään korpimetsään. Silloin
pakenen, yleensä poliiseja, mutta en aina.
Koskaan en ole pakoon päässyt vaan olen jäänyt
ennemmin tai myöhemmin kiinni. Miksi? Tuo
kyseinen uni on toistunut jo useasti, vain aina
hieman erilaisena, eri paikoissa, mutta silti
juoneltaan samanlaisena. Taidan olla itsekin
unessa, unen vankina, sidottuna todellisuuden ja
unimaailman välille yhdeksi omaksi
kokonaisuudekseen, miten vain asiaa ajatteleekin.
Ehkäpä pääsen vielä joskus pakoon. Eihän sitä
koskaan tiedä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No voih luuleksä et joku jaksaa lukee tommosen
romaanin???Huhhuh.............
Tottakai jaksaa.
sä olet ilmeisesti Burn out...eipä siihen auta muu
kuin lepo...soita vaikka lasten ja nuorten
puhelimeen 0800 120 400 (ilmainen).tuo
uni...hmm..ehkä tuo uni viittaa siihen,että sä
pakenet yksinäisyyteen;masennuksen takia vetäydyt
syrjään,juokset pakoon ympäröivää maailmaa,sillä
sulla on paha olla,mutta mikään ei anna sinun
juosta rauhassa;mikään ei anna sinun selvittää
mieltäsi..siis tuo uni saattaa viitata
masennukseen.oon melko huono tulkitsemaan unia.
jos unessaan tekee jotain väkivaltaista,se ei
tarkoita,että oikeasti aikoisi tehdä
sellaista.sillä se on yleinen fakta,että
alitajunta auttaa käsittelemään vaikeitakin
tunteita,ja tälläiset painajaiset auttavat sinua
käsittelemään huonoa oloasi.ilman unia ihminen
tulisi hulluksi..
hae apua vaikka psykologilta,sen takia,että sä
taas sä saat unenpäästä kiinni,ja masennus
häviää
Voiko tuohon lasten ja nuortenpuhelimeen soittaa
ihan mistä vaan mieltä painavasta asiasta, ja
vaikka oon jo 23- vuotias?
Mulla on jo kauan ollu semmonen uni että mä
putoan jostaki ja kuolen. Yhteen aikaan aina
portaista, sen talon portaista missä satuin
asumaan, johonki aikaan joltain jyrkänteltä.
Mutta yhteen aikaan mä aina yritin pelastaa mun
pikkuveljeä hukkumasta ja me kummatki kuollaan,
tai en oikeestaan tiiä kuoleeko mun veli. ne
kuolemat tapahtuu aina kauheen nopeaa ja mä en
pysty tekemään ite mitään, putoan vaan ja herään.
Ennen ne oli painajaisia, nyt mä pystyn
putoamisvaiheessa älyämään että se on uni.Se
panee mut monesti miettimään että miten mä
selviydyn elämästä etes vuotta, ja puhumattakaan
siitä että koko elämän! Tuntuu että mä en
kuitenkaan onnistu siinä.
ihan ku sitä joskus kaipais.