Tällä palstalla uusperheillä tunnutaan käsitettävän vaan pikkulapsi/murkkuperheitä. Monissa uusperheissä on kuitenkin myös aikuisia lapsia, miksei siitä arjesta kukaan natise mitään. Aiheita kyllä löytyy.
Ja mikä se on tuo "uusikko"? Älkää nyt taivaan tähden lanseeratko uusperheen vanhemmista noin karmaa nimitystä. Onko se entinen kumppani kenties sitten "vanhakko"? Tulee mieleen nautakarja.
Suppea käsitys...
...uusperheistä
20509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja lapsenlapsiakin molemmilla.Ei ole kauheasti valittamista,kohtalaisen sujuvasti on mennyt asiat.Johtuen ehkä siitä,että kaikki osapuolet,entiset ja nykyiset mahdutaan samaan tilaan.
niinkö uusikko,nyksä ja exä jotain uutta suomen kieltä??Vanhakko ??? juu nautakarja tulee mieleen, maho enää puuttuu.
meillä kaikki lapset jo nuoria aikuisia, viimeinen vielä tässä kotona muut neljä mailmalla tähän meidä uusperheeseen kuuluvia lapsenlapsiakin jo on, en kyllä löydä mitään natisemista arjestamme, lasilla kaikilla avain kotiimme jos sattuu saunoittaa esm niillä joilla omaa saunaa ei ole ja me jossain muualla, muutama kerta vuodessa isäin / äitien päivän ja synttäreiden lisäksi on koko konkkaronkka koolla samaan aikaan miniät ja vävyt myös, naurua herkässä ja olen tosi ilonen että he myös yhteydessä toisiinsa ilman meitä vaikkei samat "oikeat" vanhemmat satu olemaankaan. natisemista joskus vuosien varrella on kyllä ollut mutta uskon että olisi ollut vaikka ydinperhe oltaisi ollut, kyllä niitä vaikeita kausia kaikilla. Nyt nautimme tästä pystymme kaksistaan matkustelemaan ja nauttimaan lapsenlapsista ja kaikesta mitä jopa arki tuo tullessaan meillä kun olemme vielä tässä vaiheessa alle 50 vuotiaita vielä minta ihanaa vuotta yhdessä ainakin toivomme niin joten mitä tässä natisemaan siittäkään. Molempien exiä tavataan titty lasten ja lastenlasten juhlissa ollaan vuosien varrella kaikki kaunat ja erimielisyydet jotka mahdollisesti jossainvaiheessa oli käsitelty aikuisten kesken, nyt pystytään esm pikkuisen 5v päivillä jotka hiljattain ihan sulassa sovussa mieheni exä ja minä hoidettiin kahvitukset ja kakku ym tarjolun. Onnelinen pitää olla ja tyytyväinen siihen mitä elämä tässä ihanassa perheessä on tuonut joten ei vaikka kuinka ajattelen niin natisemisen aihetta ei löydy. Mahtavia kevät päiviä rakkaiden kanssa vietettäväksi toivoittelen teille kaikille
mennä.Tottakai eroajat ottaa koville kaikilla,mutta on se niin hieno asia,että pääsee siitä tasapainoon ja pystyy luomaan asialliset välit entisten puolisoiden ja heidän kumppaneidensa kanssa.Eniten siitä hyötyvät meidän pienet lapsenlapsemme,joille ei soisi riitaisia mummoja ja pappoja.
Ihan hyvä, jos menee mukavasti, siitä sietää kyllä onnitella. Tiedän sellaisenkin tapauksen, jossa pari on joutunut jopa eroamaan toisen puolison lasten todella voimakkaan painostuksen vuoksi. Toisaalla sulhanen ei kutsunut häihinsä toisen vanhempansa puolisoa. Itsekin olen tullut puolison perillisten taholta enintään siedetyksi. Ja niin edelleen - ei se isän/äidin uuden puolison vieroksunta "aikuiseksi" kasvaneiden lasten taholtakaan niin harvinaista ole. Siitä vaan ei jostain syystä täällä kukaan keskustele, mutta pikkulapsi-uudisperheiden hankaluuksista puhutaan sitäkin avoimemmin.
niin että tulit kuvoihin kun lapset jo suht isoja, kun itse (ja ehkä muut jotka tuossa ylhäällä vastasi) mukana jo kun lapset pieniä, joka tarkoittaa sitä että heidän vanhempiensa eroprosessi ja uusien läheisten mukaantulo ja niiden aiheuttamat ongelmat ollut esillä ja käsitelty jo kauan ennen lasten murkkuikää. Kun he nyt aikuisia niin minä ja minun lapset esimerkiksi ollut mieheni kaksikymmpisten lasten elämässä jo pitkälti toistakymmentä vuotta kuulumme siis siltä osin jo "kalustoon". Voin kuvitella että jos vanhemmat eroaa lasten ollessa jo vaikka yli 16 v niin tilanne ihan toinen, vielä jos ero ollut myrskyisä saatika jos siihen kuulunut toinen osapuoli. sen ikäiset jo ihan toisella lailla asioihin reagoi ja jos vaikka äiti isoon ääneen ilmoittaa että toi tuli ja vei isänne niin onhan siinä soppa valmis joka varmaan kestä vuosia hämmentää. Myös jos lapset jo aikuisia vaikka erosta pitkä aika mutta yksin kauan eläneellä isältä jonkun laista perintöä odotettavissa (tätä nähnyt läheltä yhdessä tapauksessa) ja siihen yhtäkkiä sitten ilmestyykin nainen joka niin rakas että yhteen muutetaan ja jopa naimisiin mennään, voi olla että siinä vaiheessa aikuisilta lapsilta unohtuu se isän onni siinä omissa näkökulmissa. No m´kuten sanoin itse ei näitä kokemuksia ole, pitääpi olla tyytyväinen.
Meillä taas lapset hyväksyvät minut isän uutena kumppanina, mutta mieheni suku ei hyväksy. Ja he sitten jaksavatkin jauhaa lapsille aina nähdessään, että kyllä isänne olisi paremman saanut. jokamutkassa minua mustamaalataan. Mieheni isä jätti anoppini lasten olleessa murrosikäisiä, eikä hän ole siitä yli päässyt. Nyt kostaa jo toiseen sukupolveen. Mieheni poika ei ole paljon sukunsa kanssa tekemisissä ja se on minun syyni. Koskaan en ole sanonut ettei olisi, päinvastoin olen kehottanut menemään, muttei hän halua kuunnella sitä katkeruutta. Tytär on tekemisissä ja käyntien jälkeen on pitkään vaikeaa. Minä kuulemma olen ryöstänyt heidän isänsä rahat, koska hänellä ei ole rahaa antaa lastensa (18 ja 20) joka toiveeseen. Kenelläkään ei tule mieleen, että on otettu lisää lainaa, jotta on saatu maksaa eksä talosta ulos. Kyllä ne rahat menee pankille ei minulle. Mutta nämä ovat näitä suku on pahin asioita.
miehen elämästä. Taktikointia alusta asti. Kun uusikko on kyllin ilkeä, lapset eivät utle isän luokse, kun saavat hunoa kohtelua. Se toimii pieniin lapsiin. Kun on kyse isoista, he tuskin tulevatkaan teitäessään, että isällä on uusikoita.
Luepa tosiaan. Siinä todellakaan ei ollut kyse ilkeästä "nyksästä" (mikä makaaberi nimitys). Kannanottosi on eri planeetalta.
kun lapset olivat pieniä. Kyllä meillä oli oli aina hauskaa, kun mainoksissa nähtiin lehmän kuva, tuli heti mieleen et kato, niinä taas se on se lehmä!!! Et asiaa puhut! Nyt isoina lapset edelleen nauraa asialle. Mutta lasten suusta kuulee toduuden.
äitiä olemassa joka oikein kasvattaa lapsiaan haukkumaan ja halveksimaan toisia ihmisiä. Meillä lapsille opetettu suvaitsevaisuutta ja toisten hyväksyntää kaikki haukkuminen ja solvaaminen kiellettyä koski asia sitten ketä tahansa. Ihan vilpitön mielipiteeni on että tuollainen äiti jos on olemassa täysin kyvytön kasvattamaan yhtän lasta. Jonkun olisi pitänyt puuttua ja kovalla kädellä. Sitten toinen asia on että kehtaa edes netissä nimettömänä kertoa itsestään tuollaista täysin epäkypsää hiekkalaatikolle sopivaa käöytöstä. Eipä taideta olla kaikkea nähty vaikka ympäri maailman matkustanutkin. Kummallista tämä ihmiselo. Ei voi kun ihmetellä.
lystää ja sua? Tosiaan tarvii paljon suvaitsevaisuutta, että sen hyväksyy. Lapsilleko sanot, että älä valitä vaikka sua haukutaan kuin paljon tahasa, ota vastaan, mutta kehu sinä älä hauku! Miten lapsen maailma vääristyy?
kerroin että eipä ole haukkunut, enkä hyväksy haukkumista kenenkään osalta. mutta senkin olen lapsille opettanut että kaksi vääryyttä ei teenyhtä oikeaa. Aikuiset kypsät ihmiset ei hauku ketään eikä etenkään lapsia... järki hoi
lapsillasi, raukoilla hirveät oltavat jos äiti opettaa ihmisiä haukkumaan ja oikein nauraa päälle, ja isä "valinnut" uudeksi naisekseen yhtä kahelin tyypin joka lapsia haukkuu, ja isäkö vielä siinä vieressä kuuntelee? Nauraako hänkin? Ihme perhe onneksi teidänlaisia ei voi montaa olla.
haukkumaan?Ettehän koskaan ole edes päässeet heitä tapaamaan.Eli teillä haukkuminen on aivan yksipuolista ja raukkamaista,jos ei edes tunne kyseistä henkilöä.Oletko ihan varma että itse olet kelvollinen äidiksi,niin kummallisia juttuja opetat lapsillesi.
Noin sitä lapsia kasvatetaan!
miehelle joka petti vaimoaan ja jätti elääkseen "uusikkonsa" kanssa???? Miksi häntä kutsuisimme?
kiusankappale, sietämätön ihminen
miksikään kutsua, jokainen entinen pariskunta tietää mikä eroon aikoinaan johti, se on paha jos yllätyksenä toiselle osapuolelle, mutta silloin yksi syy ainakin yleisesti selvä ei olla kunnolla kommunikoitu. Jos mulla exmiestäni tarve nimitellä (ja usko sekin tarve yhteen aikaan oli) niin ihan kasvotusten haukuin, en julkisesti en yleistäen enkä missään nimessä lasten kuullen. Ja kellään muulla en usko että sitä tarvetta kyseisen miehen kohdalla on (tai jos nyt muutamalla "naikkosella" mutta ei sentän laumoilla)
Keskustelu on eksynyt jo aika etäälle antamastani aiheesta. Muutama siihen liittyvä kommentti sentään tuli, kiitos niistä. Tuota hyvä/paha nyksä/eksä -vetoa käydään varmaan vähintään kymmenellä muullakin palstalla. Olisin vain halunnut kuulla muiden kokemuksia aikuisten lasten ja isän/äidin uuden kumppanin suhteista, en siitä miten pieniä lapsia opetetaan ketään haukkumaan. On törkeää käyttää heitä vanhempien välisen taistelun käsikassaroina, mutta nähty on sitäkin.