Sisältämmekö
havaitsemme itsemme
vaiko ulkoa
Mitähän mahdan tarkoittaa?
tankavaara
361048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
sisältämme me itse tiedämme muita voimme huiputtaa
voisiko olla että silloin huiputtaa tällöin itseä
Joskus on hyvä kattella itteensä myös "ulkoapäin", ikäänkuin toisen silmin. Niin, mitä näkisimmekään ittestämme. Sisältäpäin katottuna näemme toisin, ehkä parempana ehkä huonompana, miten kukin näkeekään. Tätäköhän tarkoitit? Vai tulkitsinko väärin? Mielenkiintoinen aloitus. :)
Me olemme "itsessämme" ja omissa arvoissamme/ajatusmaailmassamme niin kiinni, ettemme havaitse sitä mitä oikeasti olemmekaan. Emmehän ole vain subjekti, joka...
sillä ulkoapäin katsottuna "näkee" itsessään paljon hyvää ja myös pahaa mutta sisältäpäin jos osaa itseä katsoa näkee enemmänkin kuin oman itsensä ?
Ulkoapäin paljastumme "jonkinlaiseksi" ja vasta uskaltauduttuamme katsomaan syvältä itseämme voimme mahdollisesti nähdä "yhteisen".
viellä täällä mullakin henki pihisee.
emme, itsemme, emme, miksi, maxsi, sillälailla, tällälailla, että mitä tarkoitat, ulkona.
Mahdotonta on nähdä sisäpuolelta peili tarvitaan
eikö jokainen ihminen ole toisen peilausta vain
En yhtään tiedä :) vain kuvajainen pinnassa peilin olen itsenikö näen?
sanot jotakin ja minä vastaan siihen reagoit itse
Tähystystä molemmista päistä. Sillä tavalla näkee sisälle mitä muuten ei voisi nähdä.
... kyllä.
...arvailemaan, kun on helpompikin tapa :) Kertakaikkisesti kysymällä asianomaiselta itseltään. Siis: Mitä mahdat tarkoittaa? Voiko "havaita" itseään ypösen yksin? Tarvitsisiko sitten, jos ei olisi ketään toista ihmistä vaikkapa olemassakaan. Heti kun tuloo toinen immeinen siihen eteen, syntyy vuorovaikutteisuus. Toinen ihminen Reagoi. Jollakin tavalla. Hokaa, että Hei mä en ole näkymätön. :) ( on pareet lukea vain toisella silmällä ja ripotella huumoria päälle)
Silti meillä ihan jokaisella on mielikuvitus, joka on uskomattomampi kuin uskommekaan...kunhan vain joskus meillä olisi mahdollisuus keskittyä siihen.
"Hämärän taa", lainaus: "ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät, kunhan silmäsi tuttuu vain tähän hämärään". Tämän perusteella päätelmäni on; Ei ole kyse sisältämmekö vaiko ulkoa, vaan näkeminen on koska tai "hetki". Eikö joku kuolemanporteilla käynyt ole kertonut, kuinka näki elämänsä 'kristallin kirkaana'?
sisältää "tässä ja nyt"- olemisen, jota vailla olemme vain "katkeran huolestuneita muuallaolijoita (liioitellusti sanottuna).
täydellinen.
toivottavasti minusta tulekaan täydellistä.
Kun löytää tiensä itseensä on niinkuin kotona. kokemuksen rintaääni
sanottu, noin se on.
Tehnyt "matkan"?
olisko näin: Mehän yleensä toistamme ulkoa opittuja asioita, mutta mikä lähtee meistä omasta itsestämme.. tai siis on meidän oma ajatus. Ääh.. en taida osata selittää :=((
pohtia......... Sisäinen minä tarkastelee asioita subjektiivisesti, itseään tulkiten Ulkoista minää tarkkailevat muut objektiivisesti Nämä asiat sotkee esim. rakastuminen........
pääse "irti" opituista asioista, mutta onneksi meillä on mahdollisuus päästää joistain asioista irti ja oppia uuttakin. Meillä aidosti on valinnanvapaus... miten sitä käytämme on jo hieman toinen juttu.
olemme eniten sisältä itseämme havainnoimassa kun minuutemme arastelee ja vapisee omien laushdustemme tai kirjoitustemme tai muiden tuotostemme välittömänä 'heti-reaktiona'. Timanttikaivoksissakin ropsahtelee kun magmapesäkkeet riehaantuvat. GejkkaTsii
kärsivällisyyttä meissä ei enää ole... elämmehän kvarttaalitaloutta. Vai voisko olla muutoin?
annan linkin miun opettajan jutusteluihin AREA t:ssä. Kyllä 15 v sitten oli iso ilo kun ensin törmäsin hänen kirjaansa ja sitten oli tentittävä ettikan tentti hänelle ja siitä innostuin istumaan filosofian luennoillakin useammankin teeman kautta. Hän on ihminen ja kaiken hyvän lisäksi mies, joka ajattelee kuin minä ihmisenä olemisesta, mutta osaa asettaa sanansa kuunneltavasti. Ihmisenä oleminen: mm 'suru, 'pelko, ' viha ja häpeä. Suomen sanoissakin hänellä on 'valta' sanan analyysiä http://www.areatv.fi/nettiareatv.php?tunnus=Ihmisena oleminen - Pelko
samoin kuin hän. Muutos minussa on tapahtumassa pois "järkeistämisestä"... onnistunko? En tiedä? Minäkin ajattelin ennen, että ihminen on kehittymässä "älylliseen" suuntaan ja hänellä olevat tunteet seuraavat evoluutiota. Nykyisin olen aivan eri mieltä. Uskon, että tunteet ovat syvempiä ja vain "jäämistöä" evoluution myötä. Olen varma, että eläimillä on tunteita, jotka puuttuvat ihmisiltä... mikään ei muutoin "selitä" sitä tunteittomuutta ja iloa miten ihminen "tuhoaa" asioita oman edun tavoittelun myötä.
Spinozan ilon kautta Stoalaisen ihmiseen joka järjellä tyynesti hyväksyy mitä tuleman pitää. Ajattelu on keskeisessä roolissa koska ihmisen käyttäytyminen ja reaktiot syntyvät käsitysten kautta ja käsityksiä voi muokata ajattelemalla. Järkeistäminenkin on ajattelun ansa vaan ihminen on tunteiden aihiooilla ympätty kuin piilomiinakenttä ja Turusen sanoin *Tunteet ovat elämän liimaa. Ilman tunteita meillä ei ole suhteita kohdatuista ilmiöistä tehtyyn havaintoihin. Tunteellisimmat tahmatassut tyytyvät hunajaan, toiset tykkää miekkojen kilistelystä. Mutta tunteet on kaikkea mitä ihmiset ovat.
tuon takana on köntti pään sisässä jota aivoksi kutsutaan. Tunteet ja ajattelu, liikunta kaikki lähtee aivoista. Otetaan aivot pois, mitä sen jälkeen tekee tai kokee ihminen tai muukaan elävä olento?
se valo sieltä tunnelinpäästä imaista ihmisen sen kierrätysosan uudenlaisiin käsittämisen ja olemisen muotoihin joka selviää toisenlaisissa maailmoissa. ja jäljelee hylätty ihmisen biomaatuva suojapuku laitetaan puupalttooseen ja kaivetaan maahan tai poltetaan ja lopputuloksena ruumis antaa arsenikkinsa, mineraalinsa ja muut osat takaisin biohajottamoon. . ? ... ? . Aika mielenkiintoisia juttujahan netissä ja kirjoissakin kiertelee vaan miulle riittää hetken haasteet.
havaitsemmekin sisältämme toisen ja toiset, silloin voisimme olla yhtä, eikä itseämme tarvittaisi enää.
sellaiseen päätelmään tulit?
ja asioita mielessäni, ja nyt ne pyörähtivät tälle laidalle. Kenties elokuvan johdosta jonka juuri katsoin.