heipparallaa!
Mikäs avuksi tai onko ajatuksia mistä vois johtua kun poika herää jokaikinen yö n. klo 3-4 ja on hereillä tunnin-kaks, joskus kolmekin!!! :( itkee, mutta kun menen häntä taputtelemaan niin rauhottuu ja melkein nukahtaa. kun taas lähden, alkaa itku. en haluais ottaa väliin nukkumaan, koska sitten kun lapseni nukahtais, en sais itse nukuttua kun on kova liikkumaan unissaan tuo poitsu. heräilee muutenkin öisin, tai havahtuu mut jatkaa unia kun laittaa peiton paremmin ja tutin suuhun. mut tosiaan aina tohon 3-4 aikaan ei pääse millään uneen vaikka selvästi väsyttää...
APUJA/NEUVOJA/VERTAISTUKEA!
1-V. POJAN ÄITI
24971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
sen kuvan että lähdet pois vauvan vierestä ennen kuin nukahtaa.Ole vieressä tietenkin niin kauan että nukahtaa! Normaalia ettei yksin halua nukkua/nukahtaa.Laita pinnasänky parisängyn viereen niin olet lähellä ja voit silitellä pinnojen välistä.
Vaikka nukuttamiseen onkin miljoona "koulukuntaa", niin niitä lähes aina yhdistävä tekijä on se, että lapsen vieressä EI olla siihen saakka että nukahtaa, vaan lähdetään pois, kun lapsi rauhoittuu. Muuten ei ikinä opi nukahtamaan yksin. Joidenkin mielestä lasta ei edes mennä rauhoittamaan, jos ei ole mitään fyysistä hätää. Mielestäni on kuitenkin hyvä juttu, että lapsi rauhoitetaan. Ei kuitenkaan olla vieressä, tai varsinkaan pidetä sylissä niin kauan että nukahtaa.
yhtä karsealta nää neuvot et älä ota syliin,älä ole vieressä jne.. Onneksi suurimmalla osalla äideistä vaistot toimii ja ollaan vauvan lähellä niin kauan kuin tarvitsee.Kas kun ei ne ihan oikeesti sitä nukkumis/nukahtamisläheisyyttä enää koulussa tarvitse..
siis ilmaisin itseni epäselvästi. lapsi siis nukkuu kyllä, tai ainakin on silmät kiinni ja rauhallisesti kun lähden huoneesta. ehdin omaan sänkyymme niin alkaa itku.
että vaipuu syvään uneen.Lapsilla on kumma vaisto huomata kun äiti hiippailee pois:)
..kun reagoi. Hän kaipaa turvaa ja läheisyyttä. Voit valita joko sen, että juokset siellä toisessa huoneessa tai laitat sängyn teidän huoneeseen ja nukutte tod. näköisesti kaikki paremmin.
meillä tuolla tavalla...onko niitä tulossa? Ja poitsu voi tosiaan haluta, että olet siinä vierellä, kunnes nukahtaa. On turvallista nukahtaa ja näin ollen vaipuu syvempään uneen!! Tuokin on taas jokin vaihe, joka menee ajallaan ohi. =)
Tietenkin olet vieressä kunnes nukahtaa! Ei noin pieni osaa itseään rauhoittaa unille, vaan hätääntyy lähdöstäsi ja nukahtaminen vain pitkittyy. Ei ihme, että valvoo noin paljon! Ois syytä alkaa toimia toisin. Eroahdistus on pahimmillaan tuossa iässä ja päälle vielä hampaat vaivaavat ja suuta saattaa särkeä. Helpoimmalla selviät yöheräilyistä on laittamalla pinnasänky teidän sänkyyn kiinni. Vielä helpommalla pääset, kun teet pinnasängystä sivuvaunun. Ei tarvi nousta ylös lainkaan ja rauhoittelu käy makuultaan kätevästi. Lapseski voi alkaa nukkuu paljon paremmin, kun pääsee siihen viereen. Vasta puolitoista vuotiaat ovat valmiita itsenäiseen nukahtamiseen, jotkut vasta paljon myöhemmin.
Kuka osaa nukahtaa itse ja kuka ei... Meidän seitsenkuinen lapsukainen myös useana yönä herää jostain kumman syystä 03.00 paikkeilla ja käyn laittamassa tutin sekä taputtelen/silittelen kevyesti hetken. On vielä osittain hereillä kun hiippaan hiljaa pois sängyn luota omaan makuuhuoneeseen. Joskus joudun toistamaan tuon, yleensä ihan rauhoittuu itsekseen tai höpöttelee hetken. Ei nukahda helposti jos jään siihen odottelemaan vaan pyörii ja hyörii ja raapii mun käsivartta. Tisua annan vasta viiden maissa kun tutti ei enää kelpaa..
lohdutata unilelu. Ota lapsi mukaan kauppaa, ja anna itse katsella pehmoleluja ja valita mieleinen. Silloin unilelusta tulee sellainen rakas turvalelu, johon siirtää tunteita jne. Meillä kummallekin lapselle tehty noin ja unilelut auttavat yöllä. Toinen on, osta pieni himmeä yölamppu huoneeseen. Toisen lapsen kanssa laitoin radion yöllä päälle olohuoneeseen hiljaselle. Koska eräänlaista erohadistusta ja pelkoa yöllä, että äiti ja isi onkin hävinnyt, radion ääni helpotti, ku lapsi kuuli ääniä eikä ollut aivan hiirenhiljaista. Itse en ottanut uudestaan viereen nukkumaan.
Mitään kikkoja ei tarvita (yövalot, radiot ja pehmolelut), jos vauvan antaa nukkua vieressä tai sivuvaunussa. Ei mikään pehmolelu korvaa aikuisen tuomaa turvallisuudentunnetta. Perhepeti on ihmisen perusmalli Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa. Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista. Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen. http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49
Käsitykset unesta ja vastasyntyneistä poikkeavat radikaalisti eri kulttuureissa. Länsimaissa ajatellaan, että jo ihan pientä vauvaa on syytä koulia jotta hänestä kasvaisi itsenäinen ja reipas. Esimerkiksi maya-kulttuurissa vauvaa ei kasvateta itsenäisyyteen, koska ajatellaan, että vauvasta on vain huolehdittava, eikä häntä sen kummemmin tarvitse opettaa ennen kuin hän oppii kommunikoimaan. Länsimaissa uni koetaan yksityisenä rauhoittumisen tilana, mayoille ja japanilaisille yksinnukkuminen on koettelemus. Länsimaissa perheiden yhteisnukkumista pidetään outona ja jopa syntisenä, kun taas muissa kulttuureissa länsimaista tapaa nukuttaa lapset yksin pidetään vanhempien vastuuttomuutena ja jopa eräänlaisena laiminlyönnin muotona. Antroplogi ja unitutkija James Mckenna kiinnostui vauvojen unesta jo vuonna 1978. Siitä lähtien hän on tutkinut millaista vauvojen uni on ja miten vauvat parhaiten nukkuvat. Hänellä on yksi ainoa ohje kaikille vanhemmille: "Nukkukaa lastenne kanssa!", ja paljon tätä ohjetta tukevaa tausta-aineistoa. Loput: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204
Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään. Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja. Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä. Loput artikkelista: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=49
Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin. Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että unilelu eli siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. lähde:HUS HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI: http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,82...,6444,6445,7649
Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene rentoutumaan. Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista. Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä. Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apjackson.html
Sivuvaunu = perhepeti. Näin sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Eiköhän se rauhoita teidän yöt.
Mun kohta 1,5v sänky on omani vieressä. Aivan turhaa pelottelua se ettei muka ikinä opi nukahtamaan itse jos lapsen tahtiin antaa kypsyä siihen. Omani on nyt alkanu oppia ja voi jäädä itsekseen nukahtamaan, en ymmärrä miksi ois pakotettava se siihen vaan koska minä haluaisin.Kyllä voi odottaa vieressä että uni tulee kunnolla ja sitten hipsiä pois.
Meidän poika täytti juuri 1v, ja on nyt pari viikkoa heräillyt öisin. Yleensä 4-5 aikoihin, mutta joskus paljon aikaisemminkin. Ja toisinaan kolmekin kertaa yössä... Pääsääntöisesti nukahtaa kuitenkin pian takaisin, kun vain pidetään kättä selän päällä hetki. Kerran ennätti herätä itkuunsa niin paljon, että meni tunteroinen uudelleen nukahtamiseen. Olen ajatellut, että nyt tulee aivan kamalasti uutta. Oppi kävelemään, opettelee ensimmäisiä sanoja jne. Ainakin olen kuullut, että asiat voivat tulla pienillä uniin. Emme siis stressaa tätä asiaa, vaan ollaan onnellisiä, että ollaan saatu tähän saakka nukkua aika hyvin täysiä öitä. Jos tätä nyt vaikkapa kuukauden vaiheen kestää, niin ei se mitään. Älä siis sure sitä että herää ja nukkuu levottomasti. Tärkeämpää on, että löydät keinon ripeälle rauhoittamiselle, ja että ei heti herää takaisin. Ole vaikka hetki kauemmin sängyn vieressä. Tutin pois ottaminen vois auttaa. Meidän poika ei enää käytä tuttia. Otettiin se pois vajaa 8kk iässä, kun oli muutama levoton yö. Silloin levottomuus loppui siihen! Tutin perään huusi yhden illan ja yhden päikkäreille menon. Seuraavana iltana kitisi enää 10 minsaa, ja sitä seuraavana tutti oli jo unohtunut ja unet rauhottuivat. Tsemppiä! Eiköhän tämä heräily mene näiltä vuoden ikäisiltä ohi...:)
vastauksista. sain hyviä vinkkejä ja päätimme mieheni kanssa että kokeilemme miten vaikuttaa se,että otamme hänet väliimme nukkumaan. Olen aloittanut äskettäin työt, varmasti sekin voi vaikuttaa. Ja hampaita, niitä on nyt parinkin viikon sisällä tullut kaksi lisää. Aina sitä vaan pelkää,että ei kai ole mikään sairaus/vaiva mikä valvottaa pienokaista. Kiitos vielä ja mukavaa kevättä!
Minulle tulee mieleen, että haluaa tarkistaa, että olet lähellä. Kuvittele itsesi pienen vauvan asemaan, miltä tuntuu nukkua yksin ja herätä joskus siihen.. Voi olla kyse myös päivän tapahtumista, kaipaa läheisyys huomio tankkausta. Onko vauvan sänky samassa huoneessa kuin teidän? Ihanteellsiat mielestäni olisin jos sänky teidän sängyn vieressä. Jos tietää, että olet lähellä ei tarvitse varmistella.
Tuota perhepetisotkua tungetaan joka paikka täyteen niin, ettei saa enää mitään tolkkua. Ikäänkuin omaa järkeä ei saisi käyttää enää ollenkaan. Aloittajalle piti sanoa, että meillä on hiukan samanlaisia ongelmia, paitsi ettei vauva herää valveilla kukkumiseen asti. Meillä vauva nukkuu omassa huoneessaan, ja siitä lähtien, kun on siellä nukkunut, on myös nukkunut paremmin. Samassa huoneessa ollessaan heräsi aina siihen, kun minä tai mieheni käänsimme kylkeä tms. Perhepetikokeilusta luovuin silloin, kun heräsin kerran huomaamaan, että vauva oli ryöminyt sängyn päätyyn ja kuikuili alas. En siis todellakaan suosittele muille kuin superäideille, jotka heräävät jo silloin kuin vauva vasta suunnittelee heräämistä. Nukuta ihmeessä vaikka syliin keskellä yötä, jos saat vauvan niin paremmin unille, ja laske sitten takaisin sänkyyn. Lohdutukseksi vielä, ettei tällaiset jaksot kuulemma yleensä kauaa kestä!
mistä asioista saa superäidin leiman otsaan..
Tämä superäiti on työntänyt parisängyn nurkkaan. Pääpääty ja pitkä sivusta on näin pelkkää seinää eikä sinne voi tippua. Jalkopäädyssä on pinnasänky sivuvaununa, jos vauva olisi ryöminyt jalkopäätyyn, olisi tippunut pinnasänkyyn. Ja tämä superäiti nukkui sitten toisella reunalla "esteenä" eikä vauva yrittäny äidin yli kontata. ja ainoaan pitkään sivustaan oli nikkaroitu laidat kierähtämisen estämiseksi, koska tämän superäidin vauva nukkui päiväunetkin perhepedissä. Ja kyllä nukuttiinkin ja nukutaan hyvin! Ei mitään taisteluita koskaan ollut iltaisin, vaikka ikää yli 2 vuotta jo! En voi muuta kuin suositella, jos ette halua illoistanne itkua ja parin tunnin nukutussessiota.