Taas tuli yksi raskausilmoitus. Kaverini odottaa kolmatta lastaan. Ja mä en saa sitä yhtäkään tulemaan :( Niin, jos vähän helpottaa, niin näillä jokaisella lapsella on eri isä. Että joo... Ei toikaan niin järkevää elämää ole, ainakaan mun mielestä. Piti vähän päästää höyryjä pihalle...
että ottaa päähän
taas kerran
8545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..kauankin yrittänyt? Se ottaa aikansa.. Miesystävän kanssa ollaan nyt hieman alle vuoden yritetty eikä mitään.. Kumpikaan meistä ei polta, käytä alkoholia.. Syödään todella terveellisesti ja liikutaan. Itse epäilen että kun stressaan aika paljon tuota raskaaksi tuloa niin sen takia en tule raskaaksi.. Nyt alkaa olla jo toivo aika mennyttä ku tottunut joka kuukausi sen negan saamaan.. Jospa kun sitä vähinten toivoo / odottaa se plussa sieltä tulisi.. Voimia sulle!
Musta tuntuu kanssa, että kaikki tutut on just nyt raskaana! Aina joku ilmoittaa ilouutisen! Vai onko näitä odottajia ollut ennenkin ympärillä, mutta sitä ei vain ennen ole niin ajatellut? Sitä yrittää olla iloinen toisten puolesta, mutta pikkasen (?) rehellisesti sanottuna silti harmittaa. Ja hermostuttaakin, että missä vaiheessa muiden uutisista innostuneet alkavat kyselemään meiltä, että koskas teille...
Ja sitten tähän lisäksi sekin tämmöinen, että mullakin neljällä kaverilla lapsia, yksi tai useampi. Itse oon joukossa ainut kellä ei ole lapsia. Niin, jos meen kyläilee, niin koko ajan puhe lapsista, lapsista, lapsista. Ja sitten kun on omat lapsi asiat selvitetty, niin sama selitys jatkuu kavereiden lapsista. Ja, jos jonnekin porukassa lähtevät. Kylpylään uimaan taikka huvipuistoon, niin arvaa kutsutaanko mua lapsetonta mukaan. Ei ole kutsua käynyt... Sitten saan lukea facebookista, että kuinka kivaa meillä oli ollut.... No oisinhan minäkin siellä voinut olla... Sen tiedän, että jos lapsen saan ja jos jollain ystäväpiirässäni ei lapsia ole. Niin tasan tarkkaan kysyn myös hänen kuulumisia, enkä vaan selvitä omien lapsien tekemisiä. Ja otan huomioon myös tämän ystäväni. Tämmöinen parkaisu täältä...
Sama juttu täällä. Olen viimeinen jolla ei ole lapsia. Enkä ole edes raskaana. Silloin harvoin kun treffataan koko porukalla puhutaan vain lapsista. Harvemmin kukaan poikkeaa enää luonani kylässä, olen kuullut kyllä, että muiden luona kyläillään. Tuntuu ikävältä kun sanotaan syyksi, että ei ole ehtinyt ja jaksanut lastenhoidolta ja sitten kuulen, että ollaan kuitenkin muilla kyläilty ahkerasti sekä kutsuttu kylään. Ja soitellaan usein kuulumisia. Ketään ei juuri kiinnosta minun kuulumiseni. Ja kun olen tosiaan se viimeinen ystäväpiiristä jolla ei ole lasta. Jotenkin tunnen olevani ulkopuolinen. Olin myös viimeinen naimisiin menijä ja kun vihdoin menin naimisiin, niin se ei kauheasti jaksanut enää kiinnostaa vaikka omista ja muiden häistä oli aiemmin kovasti hehkutettu. Tulivat sentään juuri ja juuri häihin... Siskoni on kyllä poikkeus, hänellä on jopa neljä lasta ja hän puhuu muustakin kuin lapsista ja pitää yhteyttä myös lapsettomiin. Vähemmän puhun hänen kanssaan lapsista vaikka ovat sentään siskoni lapsi ja yksi on kummilapseni! Ehkä tämä on itsekästä ajattelua, en tiedä mutta jotenkin tunnen vain oloni yksinäiseksi ja ystävistäni vieraantuneeksi.
Kyllähän sen tavallaan ymmärtää, että vain lapset pyörii mielessä, jos on niiden kanssa kellon ympäri. Mun kavereista osa ei ole töissäkään. Mä toivoisin, että mulle puhuttas lapsista. Myönnän, että aina ei kaverien raskaus/lapsi jutut kyllä kiinnosta. Osin siksi, että en aina ihan ymmärrä kaikkea (niskapoimu-ultra, häh... vai niskaturvotus vai mikä se olikaan...?!). Eikä kuvaukset lapsen kakan koostumuksesta yms. (kärjistetysti) jaksa innostaa. Olen yrittänyt kuitenkin olla kiinnostunut ja oikeasti olenkin tietyllä tasolla. Ensimmäinen raskaaksi tullut ystävä raportoi innokkaasti kaikille. Mutta muut vaan niille, jotka on tai on ollut samassa tilanteessa. Jokin aika sitten mulla ei mieheni kanssa ollut edes lapsi suunnitteilla. Ehkä ajatellaan, että mua ei siksi kiinnosta. Kieltämättä en ole kertonut (ei ole kyllä kysyttykään), että nyt yritys on vihdoin menossa. Ja sit on sellainen juttu, että jos kommentoi johonkin lapsen kasvtus keskusteluun tms. jotain (josta toinen ei ole samaa mieltä), saa kuulla, että kyllä sä sit ymmärrät kun sulla on joskus lapsia tms. Aina ei uskalla siis kommentoida mitään, kun ei niitä lapsia tosiaan ole.
Kun itse saaa lapsen, se helposti innostuksessa unohtuu, että tunsi aikoinaan itsensä ulkopuoliseksi. Olen huomannut, että kaverini oli samassa jamassa kuin minä aiemmin. Mutta nyt kun hän sai lapsen hän ei huomaa, että käyttäytyy samalla tavalla kun ne kaverit joilla oli lapsia silloin. Toivon mukaan sitä itse muistaa huomioida lapsettomatkin kaverit. Sitten joskus, jos lapsi meille suodaan.
no niinpä kaikki kaverit on paksuna tutut ja sukulaiset,ite yrittäny jo puolevuoden ajan nyt varsinkin kun mieskin on innostunut ideasta ;) luulen et toivon mukaan seuraava testinäyttäis positiivista kun menkat on nytkin vähän myöhässä =) ei viitsis vaan innostua liikaa niinkuin tein viime kerralla ja tulos olikin negatiivinen :\ kyllä harmitti ...!!
Mä kans koitan olla innostumatta, testasin kerran ja näytti negaa ja seuraavana päivä alkoi menkat. Harmitti, että en odottanut vielä. Nyt kynnys testaamiseen on korkeammalla. En mä kyllä viimeksikään nyt ihan "satavarma" ollut, mutta toiveet oli kyllä korkealla. Ja yritän toppuutella innostusta, että tulevista menkoista ne vatsan nipistelyt ym. oireet johtuu. 9 pv ja pitäs alkaa menkat. Hermostuttaa jo! Ei voi mitään. Naapuri kertoi, että heidän seinänaapureille on tulossa vauva (vinkvink!). Törmäsin myös ex-työkaveriin ja hän kertoi ilouutisen. Oli kyllä heilläkin hartaasti odotettu. Samoin kuin parilla kaverillani. Joten ehkä meilläkin joskus tärppää!