Niin, onko joillain muullakin ollut niinpaha olo
että on pakko ollut tehdä jotain, satuttaa
itseään, rankaista siittä että on mikä on? Mä oon
kokeillu parikertaa...ja tuntuu että se
helpottaa. Muttta siihen jää helposti "koukkuun".
No pako tie toikin. En jäksais nyt kuunnella
niitä elämän täydellisyyksiä jotka hkee
kuinka "heikko" mä olen....kiitos vaan ei tällä
ketaa.. mutta onko jku muukin...vai onko vielä
parempaa keinoa paeta todellisuutta? Onko esm.
jotain ilmanreseptiä olevaa lääkettä?
että on pakko ollut tehdä jotain, satuttaa
itseään, rankaista siittä että on mikä on? Mä oon
kokeillu parikertaa...ja tuntuu että se
helpottaa. Muttta siihen jää helposti "koukkuun".
No pako tie toikin. En jäksais nyt kuunnella
niitä elämän täydellisyyksiä jotka hkee
kuinka "heikko" mä olen....kiitos vaan ei tällä
ketaa.. mutta onko jku muukin...vai onko vielä
parempaa keinoa paeta todellisuutta? Onko esm.
jotain ilmanreseptiä olevaa lääkettä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
...mäkin viiltelin itteeni... en mä siitä
vieläkään kokonaan oo päässy eroon mutta nykyään
aina kun oon tarttumassa johonkin terävään mä
ajattelen että "ei,muille en anna tätäkin iloa."
joskus se auttaa..joskus ei.. Mut sen mä voin
sanoo et viiltely on tyhmää,loppujen lopux. Se ei
auta,paitsi sillä hetkellä kun tuska mitä tuntee
on niin suuri että sitä ei vain jaksa kantaa...ja
usko pois,tiedän liiankin hyvin miltä se tuntuu.
Mun voimat on ollu loppu...
oot myös oikeessa siinä että siihen jää
helposti "koukkuun" se on helvetin totta,
joten... lopeta,vielä kun voit,se ei kannata
Ja vaikka tuntuu että oot yksin,sä et ole, aina
löytyy joku joka haluaa auttaa, mäkin haluan.
koita kestää,aurinko paistaa vielä sullekkin.
Yritä jaksaa uskoa siihen.
joo,mul on joskus sama juttu,tosin ennen se oli
kauheempaa..nyt se on vähän vähäisempää...
kaikista on jäänyt arvet,käsi on tietystä kohtaa
aika mukavan näköinen..
Mäkin kerran viiltelin kurkkua.. mutta tämä kai
liitty jotenkin siihen että tein ruokaa, johon
tämä kurkku tuli sekaan..
leivän päälle tai jotain..
ääh, sitä vaan että viiltely on ihan turhaa
hommaa.. jos kerran haluat välttämättä viillellä
ni vedä samalla niin syvältä että sen jälkeen on
hankala viillellä ? tajusitko ?
tyhmää hommaa..
Olit kyllä aivan oikeessa! :)
Jos on kerran pakko viillellä kun se
kerran "auttaa", miksei sitten viillä kunnolla
niin sitte ainakin luulis helpottavan!
Ja tosiaankin se oli joku ihmeen muoti-ilmiö
jonkin aikaa sitten! (Kylläkin tajuttoman tyhmä
sellanen..)
Kaipaatte varmaan jotain sääliä tms..?
Kasvakaa! Ette varmaan ajattele noin enää parin
vuoden päästä, en kyllä tiedä minkä ikäsiä olette
enkä taida halutakkaan..
et voi määritellä lukemalla näit juttuja et onko
kyse muoti-ilmiöstä vai oikeasta tapauksesta
jossa ihminen on masentunut..
se oli muoti-ilmiö,ei ole enään.
en kovin usein ota kantaa, mutta nyt ajattelin,
että kai se on parempi itsekin purkaa sydäntään..
eli, mulla oli vuosi sitten todella paha
depressio, en pystynyt hallitsemaan itseäni. en
edes käsittänyt mitä tein. elin kuin unessa, vain
tuska oli todellista. viiltelin käsiäni
toistuvasti. aina kun heräsin todellisuuteen
siitä unimaailmasta, missä elin, oli minun pakko
purkaa tuskaani.. tuntui kuin joku muu olisi
hallinnut minua, en ymmärtänyt miksi tein niin,
enkä halunnut tehdä niin. olin muutenkin kuin
kuollut.. satutin monia ihmisiä, itseni lisäksi.
en vain osannut hallita tekojani.. olin hoidossa,
mutta se ei auttanut.. jouduin sinne aina vaan
uudestaan takaisin aina heti lähtöni jälkeen..
en osannut irtautua vaikka aina kun jotenkin
pystyin ajattelemaan, sisällä huusi, ei enää!
en osannut purkaa tuskaani muuhun, en osannut
edes itkeä. vaikka olisin kuinka tahtonut, en
saanut edes kyyneltä..
toivon todellakin, ettei kenellekkään sattuisi
samoin, siksi pyydän, vaikka en sinua tunne enkä
tiedä sinusta mitään, pyydän, yritä lopettaa se,
ennen kuin on liian myöhäistä, tee se itsesi ja
läheistesi takia..
mulla itselläni on kädet niin täynnä arpia, ettei
niitä saa peitettyä millään.. aina kun tulee paha
olo, tuntuu kuin jokin terävä esine suorastaan
huutaisi minua tarttumaan itseensä ja viiltämään
itseäni aina uudestaan ja uudestaan.. mutta jos
sen tekisin, olisin taas aloituspisteessä.. ja
tiedän, jos vielä kerrankin tartun teräesineeseen
ja viillän, se on loppuni. siitä ei enää olisi
ulospääsyä, tähän syynä, minulla ei edelleenkään
ole ketään.. yksin, nytkin taistelen tuskaani
vastaan. tietäen, ettei minua jäätäisi
kaipaamaan.. mutta olen päättänyt: en luovuta!!
älä sinäkään tee sitä, ethän..
minä yritin vain olla koskematta veitseen, mutta
on totta, kun tulee liian paha olo, en voi estää
sitä että viiltelen itseäni. mutta aina yritän
kuitenkin, itken pois pahat tunteet ja yritän
olla satuttamatta itseäni. se vain pahentaa
asioita.
lääkkeitä en suosittele.. en kyllä tiedä
lääkkeistä oikein mitään, mutta itse en ainakaan
käyttäisi.
yritä pärjäillä!
Mullakin oli joskus hillitön viiltelykausi...
Mulla vaan oli jotenkin paha olo, joten tartuin
veitseen. Mulla oli jätkäkaverikin sillon. Kerran
olin niin nyperä, että tein sitä niin, että mun
jätkäkin näki. Mut typerä oli sekin. Se vaan
katto vierestä kun mä vahingoitin itteäni ja
myöhemmin se nauro mulle sen kavereiden kanssa.
Nyt se juttu on ohi - onnex! Mun koulussa joka
toinen ämmä on viillellyt itteään. Ja joka kolmas
kehuu sillä. Mä antaisin mitä vaan jos mä saisin
nyt ja heti nää arvet mun käsisitä pois. Kai ne
siitä haalistuu, kun ruskettuu, mutta tällä
hetkellä ne muistuttaa mua koko ajan mitä mä oon
tehnyt. Se kaduttaa mua nyt. Mulla on edelleen
välillä tosi paha olla, mut veitseen en enää
koske. Mä puhun mun kavereiden kanssa pahan olon
pois... Tai itken... Sekin auttaa! Tee säkin
niin! Onnea ja rakkautta sun elämään!
älä pakene, vaan tappele vastaan.
(en näsäviisastele, vaan ihan oikeesti.)