n.7-15kg koiraa joka olisi suht helppo kouluttaa ja olisi rauhallinen hermorakenteeltaan. Koira tulisi lähinnä tokoiluun ja engl.cockeri, sheltti, keeshond, villakoira tai cavaljeeri ei miellytä minua.
onko sellaista jotain muuta rotua mitä voisi harkita?
rotuvinkkejä
hakisin etsin
451290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ja pinsut kääpiöpinsut ovat varsin persoja herkuille, mikä helpottaa koulutusta huomattavasti. Staffordshirenbullterrieri on älykäs pikkukoira, senkin saa koulutettua jos viitsii nähdä vaivaa. Monet muutkin pikkuterrierit ovat hyviä agility- ja tokokoiria.
sellaisen olen aiemminkin omistanut/omistan ja staffi oli minulla hiukan aikaa myös mutta olisi kiva löytää joku uusikin rotu vanhan rodun rinnalle. Staffi oli minulle liian energinen ja kettis on energinen myös mutta kuitenkin luonteeltaan sopivampi minulle mutta etsin hiukan rauhallisempaa kakkoskoiraksi ettei mene aivan hösseliksi. Ja tasapainottaisi kaksikkoa tasaisemmalla luonteellaan :) kääpiöpinseri on pikkaisen liian pieni ja energinen onko pinseri yhtä energinen ja tasaisempi luonne?
http://www.koirat.com/koirarodut.phtml Rodut monesta esittely myös ky koiran kotisivulta.
muttei ole oikein napsannut vielä oikein mikään ja siksi kyselen josko tulisi vastaan joku jota en ole huomannut. :)
Ne on niin ihania koiria kuin olla voi. Viisaita ja ilmekkäitä, ainakin meitin shelttipojun ilmeestä näki milloin suunnitteli pahojaan. Muutenkin aivan ihania luonteeltaan, miellyttämisen haluisia, mutta silti itsenäisiä.
muttei tunnu omalta rodultani. :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Buhund http://buhundyhdistys.net/buhund.php Onko liian painava (12-18 kg)? Kuitenkin sopeutuvainen ja kokoonsa nähden pieniruokainen. Helppo kouluttaa, eikä ole aggressiivinen, vaan ihmisrakas ja sopuisa toisten koirien kanssa.
ja varmasti kiva rotu mutta ei ehkä minulle kiitos kuitenkin ja tutustun kyllä tähän myös. kiitos linkistä. :)
Ruotsinlapinkoira ja lunnikoira. Ovat tosin haukkuherkkiä, paitsi jos oikein kasvattaa. Silti lapsirakkaita ja omistajaansa erittäin kiintyviä. Molemmilla on paljon miellyttämisenhalua. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lunnikoira http://www.lunnikoira.fi/rodusta.html http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsinlapinkoira http://www.lappalaiskoirat.fi/?id=yhdistys/rotuesittely_rlk Tai kooikerhondje, shiba tai mudi. Helposti koulutettavia ja sopeutuvaisia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kooikerhondje http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=129&Itemid=27 http://fi.wikipedia.org/wiki/Shiba http://www.suomenshiba.net/rotu.html http://fi.wikipedia.org/wiki/Mudi http://www.unkarinpaimenkoirat.com/25 Tai lempeä, hellä, lapsirakas ja ystävällinen bedlingtoninterrieri. http://fi.wikipedia.org/wiki/Bedlingtoninterrieri http://www.bedlingtonkerho.fi/bedlingtoninterrieri.htm Nämä rodut ovat helposti koulutettavia, helppohoitoisia, eivätkä yleensä hermostuneita tai aggressiivisia toisille koirillekaan. Tässä mainitsin niistä roduista, joita ei ole vielä ns. sairaaksi jalostettu ja jotka vastaavat kirjoittamiasi kriteereitä. Tiedän kyllä, että rotuvalinta on vaikeaa. Ai niin, vielä islanninlammaskoira, joka vaikuttaa olevan juuri sinulle sopiva koira. http://fi.wikipedia.org/wiki/Islanninlammaskoira http://www.islanninkoirat.com/ajankindex2.html
...joo, wikipedian mukaan lunnikoira ei oikein ole miellyttämisenhaluinen, mutta tuntemallani lunnikoiralla miellyttämisenhalua kyllä riittää. Mutta luonteenpiirteet riippuvatkin paljon yksilöstä.
shipperke, australiankelpie, kääpiösnautseri, basenji tai partacollie?
Tolleri! Tokoiluun omiaan.
Itse omistan nöffin, joka ei sinun tarpeitasi vastaa, mutta kaverillani on koikkeri eli kooikerhondje ja se on tosi mainio tapaus!
Älä edes harkitse kahta edellistä, suotta edes tutustut rotuihin, vaikka mielenkiitosi olisikin herännyt. Vastaajille huomioksi: Suosittelitte hienoja rotuja, mutta aloittajalle staffi on ollut liian energinen... Mopsi? Bulldoggi? Kiinan palatsikoira? Huoh... huomaan, että suosittelen lyttykuonoja, mutta koiran rauhallisuus perustuu huonoon hapenottoon, ei pysty vetämään pitkiä aikoja korkeilla kierroksilla ennenkuin on maitohapoilla, näin ollen koira oppii pentuajan jälkeen nopeasti olemaan rauhallinen...
Muunnat rotuvalinnat aktiivisista ja terveistä laiskoihin ja sairaisiin. Ei kai nyt kukaan halua mitään rakennevikaista, hengitysvaikeuksista kärsivää mopsia tai bulldoggia. Ne kituvat sekä kylmällä että lämpimällä säällä helposti, ovat puhtaita näyttelyrotuja. Lisäksi lyhyt nokka altistaa ne silmien ulos työntymiselle. Onko se hauskaa, että koira huomaa hengityksensä vaikeutuvan, kun se haluaisi liikkua? Törkeää eläinrääkkäystä moinen jalostus.
Olen tavannut monia ihmisiä, jotka ovat halunneet syystä tai tosiesta kyseisiä rotuja. Myös aloittaja ilmeisesti jotain tällaista rotua hakee, sillä toivoo koiralta rauhallisuutta, jota ei niin helposti löydy koirista, jotka ovat ominaisuuksiltaan terveitä. (Terveen koiran täytyy olla toimintakykyinen pitkiä aikoja, siksi rauhallisuus harvemmin kuuluu terveen koiran ominaisuuksiin.) Aloittaja siis ei halua aktiivista koiraa, eikös siitä luonnostaan seuraa, että aloittaja hakee sairasta koiraa? Niin moisten jalostus on eläinrääkkäystä minunkin mielestäni, mutta mitäpä ihmiset eivät omien halujensa vuoksi olisi valmiita tekemään. Eihän näitä rotuja olisi koskaan tuotettukaan, jos ihmiset haluaisivat aktiivisia ja reippaita koiria...
tosiaan omistamani staffi oli hieno mutta jotenkin minulle ei niin sopiva rotu kuitenkaan..kettiksessä ihastui avoimeen ystävälliseen ja osallistuvaan helposti motivoitavaan luonteeseen mutta haen edelleen sille kakkosrotua eli hiukan päinvastaista tasaisempaa ja miellyttämishaluista suht rauhallista rotua..ehkä minun pitää muuttaa kriteereissä kokoa suuremmaksi tai pienemmäksikin..luonne ja terveys on a ja o minulle. olen hiukan harkinnut myös amerikan cockeria(terveystilanne arveluttaa?), ja isompia clumbberia(terveys samoin?), vesikoiraa barbettia , pontaudemerinspanielia, ja muitakin kanakoiria..eli olisiko noissa harvinaisemmissa joku suht rauhallinen joka ei hermostu/turhaudu heti jos joku päivä jää lenkit pienemmiksi? tutkin nuo aiemmat linkit ajan kanssa ja lunnikoira pienikokoisena rotuna alkoi myös hiukan kiinnostaa. :)
suht rauhallinen luonne ja millainen?
Vaatimasi terveen ja rauhallisen veroista rotua ei taida olla. Sairaudet ovat rodunjalostuksen tuotetta. Rodunjalostus on juuri ulkonäköön keskittyvää jalostusta, jossa terveys jätetään tärkeydessä kauas ulkonäön taakse. Jotkut rodut ollaan pyritty säilyttämään alkuperäisempinään, jotta niillä ei olisi vakavia terveysongelmia, mutta samalla ne tietysti vaativat paljon liikuntaa, sillä liikuntahan on osa terveyttä. Ei se koiran kanssa liikkuminen ja harrastaminen loppujen lopuksi niin rasittavalta tunnu, vaan ihan mukavaa on oman koiran kanssa puuhastella. Eli mitä alkuperäisempi rotu on, niin yleensä myös sitä terveempi se on ja siten tietysti myös aktiivisempi ja energisempi. Pitkälle näyttelykuntoon jalostetut rodut eivät tarvitse niin paljoa liikuntaa, mutta ovat alttiimpia sairastelemaan. Ja pienuus ei tarkoita koiralla olevan puutetta energiasta. Rodun liikunnantarve ei riipu koosta, vaan jalostuksesta.
ei ole terveyden perusta!! Terve koira on myös rauhallisen vahvan hermorakenteen omaava. esimerkkinä tästä belggareilla (käyttöpuolella varsinkin-viettiä haluttu korostaa)paljon epilepsiaa vaikka ovat energisiä ja terveen rakenteen omaavia..ja appanzeller omaa vahvan hermorakenteen on terve eikä ole ylienerginen rotu. samoin suomenpystykorva on alkuperäisrotuja mutta pienkanta aiheuttanut epilepsiaa, etc..teoriasi ei toimi laisinkaan. todellinen liikkuva koira eli käyttörodut on pohjaton tarpeessaan ja haluan rodun joka soveltuu hiljaisempaan elämäntahtiin turhautumatta ja sekoamatta jalkoihinsa. Ja suurin osa roduista tulee seuraharrastekaveriksi ja rotuja on lähes400 niin kyllä siellä on terveitä ja monelle eri omistajalle sopivia rotuja.
Ilman koiranäyttelyitä koirien rotukirjo ei olisi edes puolta nykyisestä. Koiraroduista suurin osa on jalostettu näytteltperiaatteella. Kun ensimmäiset koiranäyttelyt järjestettiin, koirarotujen määrä nousi räjähdysmäiseen kasvuun. Ja malinoissinkin epilepsiatapaukset ovat yleistyneet lähinnä sukusiitoksen yleitymisen myötä. Kunnon sukulinjoilla tavataan harvoin epilepsiaa, eli niillä sukulinjoilla, joilla sukusiitosprosentti ei ole korkea.
Oman käsitykseni mukaan appenzellinpaimenkoira on tyypillinen paimen- ja palveluskoira: energinen, aktiivinen ja toimelias. Mistä lie oman käsityksesi saanut? Ja mitä tarkoitat ylienergisyydellä? Miten se liittyy koiriin?
minäkin että sukusiitos on huonontanut rodut..siksi oltava tarkkana rodun ja kasvattajan kanssa. belggareilla käyttöpuolelle haettiin viettiä ja sukusiitos meni korkeaksi samoin metsästysroduilla esim kettiksellä eikä näyttelypuolella ainoastaan ole ongelmia vaan myös käyttöpuolella. mutta siitä en vetäisi suoraan viivaa että vilkkaimmat rodut terveimpiä.
ja ei se mikään ylienerginen ole lähimainkaan.. normaali lenkkipituus ja vauhtikaan ei ole huima ;)
En epäile tuota tietoa tuttusi koirasta, mutta itse tapaamieni rodun harrastajien tiedot ja muut rodusta saamani tiedot ovat viitanneet siihen, että appenzellinpaimenkoira olisi aktiivinen rotu. Kai rodun aktiivisuus sitten on aika yksilökohtaista. Ei tuttusi koira sitten ole ylipainoinen, joka yleensä vähentää koiran aktiivisuutta? Tämä oli loukkaava kysymys, mutta sellaisen kysymyksen esittäminen on vaikeaa, kun keskustelee vieraan ihmisen kanssa tällaisen palstan kautta: ei voi tehdä tulkintoja toisen eleiden kautta.
Totuus on, että ilman koiranäyttelyitä rotukirjo olisi vain pieni osa nykyisestä.
koira on. :) Tosiaan tekee ihan normaalin lenkin tunnin päivässä ja hiukan "labbismainen lenkkeilytyyli sellainen hittaanpuoleinen".. kaipa nuo vaihtelee myös kasvatuslinjoittain ja yksilöittäin :) Toki tältä yksilöltä tempperamenttia löytyy tarvittaessa...mutta muuten ottaa tosiaan melkoisen rennosti.
Itselleni tuon luonteinen appenzellinpaimenkoira oli vieras uutinen, mutta kai jotkut yksilöt vähän iisimmästä elämäntyylistä sitten nauttivat. Kumminkin itse pidän appenzellinpaimenkoiraa ennen kaikkea käyttökoirana (työ, harrastus, paimen, palvelus), mutta omaan elämäntyyliin sopivan yksilön tuttusi on näköjään löytänyt. Ihan hyvä se.
että joitakin yksilöitä treenataan koko ajan jo pienestä pitäen jolloin koira oppii koko ajan siihen että sille järjestetään ohjelmaa ohjelman perään ja jotkut harrastajat harrastaa joskus liikaakin stressaten koiraa ja laittaen koiran ylikierrokselle kilpailutavoitteillaan..kultainen keskitie tässäkin. :)
Kyllä appenzellinpaimenkoiran luulisi jaksavan liikkua ja työskennellä vähintään yhtä paljon kuin omistajansakin, kun kerran toimii nykyäänkin vielä lammaspaimenena, jossa on oltava aktiivinen hetkestä toiseen pitkin päivää. Ja kyllä koira alkaa tavaroita rikkoa tai muuta tuhmaa tehdä, jos ei saa riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja. Minusta tuntuu, että tuttusi koira vain on normaalia rauhallisempi yksilö.
Omasta kokemuksesta voin taas sanoa päinvastaisen mielipiteen. Koirat joita treenataan jatkuvasti ja joiden kanssa harrastetaan muutenkin päivittäin ovat rauhallisempia, kuin koirat joiden pääseminen ja touhuaminen on sattumanvaraista ja kausiluonteista. Kauhein tilanne mielestäni on että koiraa treenataan kausiluonteisesti, jolloin sen kunto vedetään huippuun aikaajoin ja siten harrastaminen vain lopahtaa. Nämä koirat ovat aivan tajuttoman rauhattomia.
yleiskoirina kuten pihavahteina, vetokoirina (maitotonkat)(ja karjakoirina)eikä kovin ajavana lammaspaimenena kuten bordercollie joten karjaa ajava ei yleensä ole niin vilkkaita..kuten esim. corgitkaan ei ole yliampuvia paimenia kuten borderit, joille nopeutta vaaditaan enemmän lampaiden hakuun. ei kaikki paimenkoirat ole ylivilkkaita kuten ei myöskään esim bouvierkaan..
joita treenataan liian tehokkassti pennusta pitäen liikaa stressaten ja kilpailuttaen tolkuttomasti...menee ylikierroksille ja ei osaa rauhoittua enään. samoin toinen ääripää on liian vähäinen aktiviteetti. kultainen keskitie sisältää normaalit lenkit ja normaalin harjoittelun ja uuden harjoittelun maltillisesti sekä ei liian varhaista harjoittelua varsinkaan pentukaudella tulosten nopean metsästyksen toivossa. Maltti on valttia myös koiralle. Ja säännöllisyys on a ja o. eli ei yhtäkkisiä innostuspuuskakaan ole tietenkään hyväksi. Eli tämä on minun mielestäni kultainen keskitie ja koiralle parasta. Ja olen sitä mieltä että myös vanhalle koiralle kilpailuuran jälkeen on hyvä aivojumppaa jatkaa ja kunnon lenkkejäkin koiran mahdollisuukseien mukaan.. vanha koira nauttii edelleen työstänsä ja pysyy virkeänä ja hyvässä kunnossa.
No voisimmekin suoraan sanoa, että appenzellinpaimenkoirasta on melkein mihin vain. Bouvieriakin käytetään vetotehtäviin ja vaikka mihin, karjan paimentamiseenkin. Tutullani oli joskus bouvier hoidossa kaksi viikkoa ja hän kertoi sen bouvierin tarvitsevan jatkuvasti liikuntaa tai aktiviteetteja, sillä vaikka monta lenkkiä päivässä tekivät, usein oli puremajälkiä esineissä tai koira juoksi täysiä ja haukkuen ympäri pihaa. Mutta en ymmärrä, miten ylivilkkaus liittyy koiriin. Eihän mitään koiraa voi sanoa ylivilkkaaksi, ellei sillä ole käytöshäiriötä. Millainen on ns. ylivilkas koira? Tarkoittaako se sitä, että koiralla on liian laiska omistaja?
Olen kanssasi samaa mieltä siinä asiassa, että pennun kanssa ei pitäisi touhuta kuin aikuisen koiran. Mutta monet rodut tarvitsevat paljon aktiivista liikuntaa. Kyllä sen koiran eleistä yleensä huomaa, jos se on liian puhki, mutta yleensä tietyn laisiin töihin ja harrastuksiin hankitaan tietyn laiset rodut: energiset, kestävät ja aktiiviset. Kun verrataan vaikka berninpaimenkoiraa ja belgianpaimenkoiraa, niin belggari on huomattavasti kyvykkäämpi työkoira kuin berni, koska berninpaimenkoira on jalostettu pitkälle näyttelykuntoon, mutta belgianpaimenkoira ollaan >>säilytetty>> hyvänä työkoirana. Kyllä ne työ- ja harrastuskoiratkin ruokailemaan ja yöksi nokosille pääsevät keräämään taas energiaa. Ja mainitsemasi: >>kultainen keskitie sisältää normaalit lenkit ja normaalin harjoittelun ja uuden harjoittelun maltillisesti>>? Monet seurakoirat ovat oikeasti työkoiria. Jotkut rodut ovat kelpoja rekikoiria, jotka kiskovat raskaita taakkoja pitkiä matkoja yhtä mittaa, kun taas jotkut rodut paimentavat lampaita ja vahtivat niitä samalla susilta yötä päivää. Kyllä ne liikuntaa vaativat. Koiran liikunnantarve riippuu rodusta. Verraten vaikka kiinanpalatsikoiraa ja jackrussellinterrieriä, niin pärjäisivätkö ne molemmat samalla liikunnalla.
roduilla on erilaisia energiatasoja!! ja aktiviteetti pitää mitoittaa yksilöllisesti koiran kapasiteetin (stressiherkkyys huomioon ottaen etc)mukaan ei oletuksiensa rodusta eikä omien kilpatavoitteidensa mukaan!!!
kouluttanut joten jätetään tää tähän ettei aleta mennä ympyrää. taidetaan olla niin eri linjoilla ajattelussamme .. :) vilkkaalla eritoten ylivilkkaalla tarkoitan energiatasoa en turhautuneisuutta joka johtuu omistajan liian vähäisestä virikkeestä koiralleen. bordercollie esim on hyvä esimerkki vilkkaasta rodusta joka ei soveltuisi minulle ja pekingeesi liian matalaenerginen joka ei myöskään soveltuisi minulle..mielestäni koiran että omistajan energiatasot täytyy vastata aika lailla toisiaan. Ainakin itselleni.
yksiselitteisesti mikä rotu tarvitsee enemmän aktiviteettia kuin toinen, viittaan siis tuohon belggari ja berninpaimenkoira erotteluun. Kaikki niin riippuu linjasta, ja myös belggari nykyään on menettänyt työkykyään huomattavasti. Belggareista on selkeästi ylitarjontaa ja osaamattomat pennuttavat koiriaan. Tuttavallani mm. on "käyttöberni ja lampaita", ja parempaa lammaspaimenta en ole työssään nähnyt! Seinälle hyppii varmasti mikäli joutuu lepuuttamaan syystä tai toisesta työtarmoaan sisällä. Toisella tuttavalla taas belggari, joka todellakaan sovellu työkoiraksi mm. arkuuden vuoksi, ja tyytyväisenä elelee einiinaktiivista kotielämää. Ei niin yksiselitteistä siis. Rotuun mahtuu monenlaista linjaa.
Vähän liian suoraa oli tekstini, kun ottaa huomioon mainitsemasi rodunjalostuksen nykytilanne.
>>joita treenataan liian tehokkassti pennusta pitäen liikaa stressaten ja kilpailuttaen tolkuttomasti...menee ylikierroksille ja ei osaa rauhoittua enään. samoin toinen ääripää on liian vähäinen aktiviteetti. kultainen keskitie sisältää normaalit lenkit ja normaalin harjoittelun ja uuden harjoittelun maltillisesti sekä ei liian varhaista harjoittelua varsinkaan pentukaudella tulosten nopean metsästyksen toivossa. Maltti on valttia myös koiralle. Ja säännöllisyys on a ja o. eli ei yhtäkkisiä innostuspuuskakaan ole tietenkään hyväksi. Eli tämä on minun mielestäni kultainen keskitie ja koiralle parasta. Ja olen sitä mieltä että myös vanhalle koiralle kilpailuuran jälkeen on hyvä aivojumppaa jatkaa ja kunnon lenkkejäkin koiran mahdollisuukseien mukaan.. vanha koira nauttii edelleen työstänsä ja pysyy virkeänä ja hyvässä kunnossa.>> Sellainen oli tekstisi ja vaikutti siltä kuin puhuisit koirista yleisemmin kunnon työkoiria myöten. Nyt viserrät erotelleesi eri rotujen energiatasoja, vaikka tuo viestisi ei niitä mukaan liittänyt. Sain käsityksen, että koiran tarvitsema liikunta ja aktiviteetit ovat sinun mielestäsi liiaksi. Kyllä moni koira turhautuu tuhmuuksiin tuolla mainitsemasi kultaisen keskitien liikunnalla ja aktivoinnilla. Et sitten voinut kertoa, mitä rotuja sillä tarkoitat, jos kerran olet niin tarkka erottelemaan eri rotujen energiatasoja.
Aika eri tasosina meidän mielipiteet kulkee. Valitettavasti ehin lukee ton alemman tekstis ennen tätä ja pienen kommentin heittää. Mut taidetaan kumminkin mennä vähän eri raiteilla, joten ei auta kun molempien antaa periks. Onnea koiran hankintaan!
Rotumääritelmä kuvaa lancashire heelerin aktiiviseksi työskentelijäksi, joka on iloinen ja omistajiinsa kiintynyt. Työtehtävissään lancashire heeler on ollut erittäin monipuolinen. Tämän myötä heeler on myös erinomainen harrastuskoira. Ennen lancashire heeleriä käytettiin pääasiassa maatiloilla apuna karjaa ajossa. Nykyään heelerin kanssa voi harrastaa monipuolisesti eri lajeja. Suomessa heelereitä kisaa jopa agilityn kolmannessa luokassa, ja tokossa kaksi on saavuttanut voittajaluokan. Tokon ja agilityn lisäksi heelerin kanssa voi harrastaa mainiosti vaikkapa jälkeä tai raunioetsintää. Tokossa heelereitä kisaa alokasluokassa ja avoimessa luokassa. Ruotsissa on agilityvalion arvon saavuttaneita heelereitä. Lisäksi Suomessa on viisi lancashire heeleriä suorittanut palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti. http://www.lancashireheeler.fi/index.htm
puhuin eikä se ole ristiriidassa kun puhutaan energiatasoista eri roduilla eikä myöskään koulutuksen vaikutuksista energiatasoon (kyse tällöin yleensä vilkkaimmista roduista (esim belggarit, bordercolliet)joille täytyy hakea tasapaino virikkeiden ja rauhoittumisen välille ettei mene ylikierroksille eikä myöskään liian vähän virikkeitä ettei turhaudu). Jotkut rodut sopeutuu myös ajoittaiseen virikkeettmyyteenkin turhautumatta (esim tipsut hyvin itsenäisiä ja touhuaa omiansa eikä ole energiatasoltaan kovin korkealla)kun toiset hermostuu jo nopeammin.
niin sakemanneissa kuin belggareissa.
länsigöötanmaan pystykorva? minulla on sellaisen sekoitus. äiti oli pudas sellainen. tosi mahtava koira. oppii nopeasti ja on ketterä. sopis agilityyn aivan mainiosti. http://fi.wikipedia.org/wiki/Länsigöötanmaanpystykorva