Ovat sormet kaventuneet,
kynnet kääntyneet koukuiksi
roikkua lukoissa,
teljissä kaukaisen taivaan
kasvoilla.
Nousee tie raskaaksi kulkea,
sydän kevyeksi kantaa tätä kaikkea
kirkkautta.
Eksymättä enää,
lasken sinussa palavat kynät,
pöydälle puhki kuluneen ajan.
http://www.youtube.com/watch?v=bvyFHqauIIc&feature=related
angel
Zakuskat
2280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tästä hiukan tummanpuhuvasta kauniista runostasi minulle tuli mieleen yksi raamatun jae : " Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat" ... (Ps 23:4) On joskus hyvä, että tie on raskas mutta sydän kuitenkin kevyt... Ja sen saa aikaan puhdas omatunto... Kaunis mietittävä runo sinulla tänään ! :) Terkuin: (*J*)
tässä se rakkaus?