Arboretumit ja

kansallispuistot kiinnostavat minua. Yhtenä monista haaveista on käydä kaikissa Suomen puulajipuistoissa ja kansallispuistoissa. Kuulun Dendrologian seuraan ja sen jäsenlehti Sorbifolia tuli tänään. Innostun aina, kun luen mielenkiintoisia kuvauksia. Oikeastaan teen pikkuhiljaa pientä arboretumia mieheni viimeiselle hakkuualueelle. Joka vuosi yritän istuttaa jotain uutta. Ensimmäisenä vuotena istutin kaksi surukuusta. Luontaisesti paikalla kasvaa vuorijalavia. Paikka on rinne, joka näkyy maantielle. Mietin puita, joilla olisi kauniit kevät- ja syysvärit. Puuvartisina myös alppiruusut kiinnostavat. Metsäiselle mökkitontille istutan joka kevät uuden alppiruusun, nyt on jo kymmenkunta vuokralaisten silmien ilona.
16585
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

Minäkin rakastan puita, ja kaikkea kasvavaa. Ja myös minulla on tapana, joka kevät istuttaa jotain uutta. Viime keväänä istutin kaksi kirsikkapuuta, kaksi matalakasv. omenapuuta, ja kaksi alppiruusua. Minulla on myös kaksi vuorijalavaa, aika isoja jo.Ja sitten minulla on erikoisuus, peikkopuu. Sen nimen kyllä on lapsenlapset antaneet. Oikeasti se on valtavan suuri, ja erikoisen korkea lehmus. Sen alla on kirkkaana kesäpäivänäkin melkein pimeä. Siitä kai tuo nimikin.Nyt on taas mietintä myssyn alla mitä tänä keväänä uutta istuttaisin? hyvää istutus kevättä kaikille! Istuttakaa puita, se kannattaa!

Äänestä
  • 2/2009-numerossa oli artikkeli kirsikoista. Meillä ei ole yhtään kirsikkapuuta, pitäisiköhän istuttaa? Myös luumupuut kiinnostavat. Meillä on villi vanha puutarha, jossa on hyvänmakuisia hedelmiä tuottavia luumupuita. Istutin uuttakin lajiketta, mutta ei menestynyt, vaan kuivui. Melko vaikeaa on saada uudet omenapuutkin menestymään. Vanhat tuottivat viime vuonna hyvän sadon.

    Äänestä

  • 1943 kirjoitti:

    2/2009-numerossa oli artikkeli kirsikoista. Meillä ei ole yhtään kirsikkapuuta, pitäisiköhän istuttaa? Myös luumupuut kiinnostavat. Meillä on villi vanha puutarha, jossa on hyvänmakuisia hedelmiä tuottavia luumupuita. Istutin uuttakin lajiketta, mutta ei menestynyt, vaan kuivui. Melko vaikeaa on saada uudet omenapuutkin menestymään. Vanhat tuottivat viime vuonna hyvän sadon.

    Luumulajikkeista parhaiksi ovat osoittautuneet virolaiset Ave ja Vilmitar, kirsikoista Latvian matala. Olemme kaikki hedelmäpuut istuttaneet puutarhurin ohjeen mukaan kumpuihin, joihin ei jää vesi seisomaan. Hedelmäpuut kasvavat aurinkoisella länsirinteellä. Ne leikataan ohjeitten mukaan ja käsitellään keväisin parafiinipohjaisella ruiskutuksella. Myyriltä ja jäniksiltä suojaaminen on aina tehty huolella. Pikkulintuja suosimme laittamalla paljon pönttöjä ympäristöön, auttavat sitten tuholaisten torjunnassa. Kukinta-ajan ihanuus lähestyy, toivottavasti on sitten niin lämmintä, että pölyttäjäpörriäiset ovat virkeinä. Istuta ihmeessä vaikkapa yksikin itsepölyttävä kirsikkapuu, tuo Latvian matala on aika pieni ja pensasmainen, kirsikat makeita. Varjomorelli on hapan.

    Äänestä

  • *Ramoona kirjoitti:

    Luumulajikkeista parhaiksi ovat osoittautuneet virolaiset Ave ja Vilmitar, kirsikoista Latvian matala. Olemme kaikki hedelmäpuut istuttaneet puutarhurin ohjeen mukaan kumpuihin, joihin ei jää vesi seisomaan. Hedelmäpuut kasvavat aurinkoisella länsirinteellä. Ne leikataan ohjeitten mukaan ja käsitellään keväisin parafiinipohjaisella ruiskutuksella. Myyriltä ja jäniksiltä suojaaminen on aina tehty huolella. Pikkulintuja suosimme laittamalla paljon pönttöjä ympäristöön, auttavat sitten tuholaisten torjunnassa. Kukinta-ajan ihanuus lähestyy, toivottavasti on sitten niin lämmintä, että pölyttäjäpörriäiset ovat virkeinä. Istuta ihmeessä vaikkapa yksikin itsepölyttävä kirsikkapuu, tuo Latvian matala on aika pieni ja pensasmainen, kirsikat makeita. Varjomorelli on hapan.

    että istutankin, meillä on laaja etelärinne. Kiitos neuvoista.

    Äänestä

Särkisalon saaressa Pettu nimisessä paikassa, siellä on yksityinen Puupuisto.

Äänestä
  • vaikka samassa kaupungissa on. Ostin kirjan, jossa esitellään Suomen arboretumit, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa urakkaani. Mieheni kanssa aloitimme käynnit seutukunnan korkeimmilla kukkuloilla, joten monta asiaa on vielä kesken.

    Äänestä

kasvaa luonnonvaraisena järvelle antavalla kaakkoisrinteellä pähkinäpuuta, tammea, metsälehmusta, vaahteraa, villikirsikkaa, tuomipihlajaa ja istutettuna rododendron ja unkarin sireeni.

Äänestä
  • pähkinäpensaan kasvuvyöhykettä minäkin asun. Ei kasva ihan meillä, mutta vuorijalava ja saarni kasvavat luonnonvaraisena omassa metsässä.

    Äänestä

suojannut alppiruusut? Aion myös muutaman mökille laittaa, kun on sellaista metsämaata siellä osa. Kotona viimevuotisesta ilmeisesti jänikset repineet yhden oksan, siitä kysymys suojaamisesta. Lehtiä oli silputtu. Saattaa kyllä vierailija olla metsokin. Se syö neulasia ja vieressä on vuorimänty. Aika tavalla olen viime vuosina istuttanut puita. Tammi ei menestynyt, pari koristeomenapuuta meni jäniksille ja yksi päärynäpuu kuoli veteen.. Se homehtui juurista. Menetetty myös marjakuusi ja toinen kituu. Pian on aika vain seurata kasvua, kitkeä ja kastella. Ehkä joku vuorimänty tulee ostettua. Kuusiaita vaatisi uusintaa. Onhan sitä.

Äänestä
  • mitään. Tänään kävin mökillä ja kastelin, kun järven rannassa oli sulaa, keskemmällä vielä ohutta jäätä. Viime kesänä oli jokin vaiva muutamissa, kun lehdet osittain käpristyivät. Aika moneen tulee kukkia. Yleensä haluan helppohoitoisia kasveja, ainoat, mitä olen suojannut ovat pensasmustikat, jotka ovat jänisten herkkua.

    Äänestä

Hämeeseen muutettuani minäkin olen ajatellut istutella erilaisia puita. Ongelmana on ollut kuitenkin taimien löytäminen. Tavalliset puutarhat eivät tunnu olevan oikein kiinnostuneita metsään istutettavaksi sopivien taimien välityksestä.

Äänestä
  • sen välityksellä voi saada jotain. Viikissä on(oli?) taimimyymälä, josta ostin mm. saarnen taimen. Pidä silmät ja korvat auki.

    Äänestä

siitä, että on teidän kaltaisianne ihmisiä, jotka tarjoavat ympäristössään iloa myös monille muille - jopa vieraille ohikulkijoille. - Oletko käynyt rhodojen kukinta-aikaan Helsingin rhodo-puistossa? Minäkin vierailen mielelläni myös arboretumeissa, aina kun sellainen osuu kohdalle ja ihailen kaikenlaisia ilmiöitä, vaikka ihan kaikkeen en enää edes yritä syvemmin perehtyä, koska tiedot ja nimet eivät enää jää yhtä helposti mieleen kuin nuorempana. Taitaa kovalevy olla vähitellen täyttymässä.;)) Toivottavasti uusia puistoja perustetaan niin paljon, että haavesi ei ihan heti tule loppuun asti toteutetuksi.

Äänestä
  • on rodopuisto. Jostain syystä en ole sinne joutunut, vaikka usein olen ajellut ihan lähistöllä. Dendrologian seura tekee 14.6 retken, saas nähdä onko jotain muuta silloin. Mulla on niin monta haavetta, että loppuelämäksi riittää puuhaa, mutta pikkuhiljaa.

    Äänestä

Puutarhan- ja metsänhoito on rakas kodinperintö. Eteläisellä rannikolla omakotiasujana saan toteuttaa tätä intohimoani. Pienoisiarboretum on omalla tontilla : erilaisia tuijia, hemlokkia, marjakuusia, katajia, lehtipuina metsälehmusta ja vaahteraa, myös pähkinäpensasta. Ruususeuraan kuulun myös ja keräilen vanhoja pensasruusuja, vaihdan alkuja suvun ja ystävien kesken, samoin vaihdamme perennoja. Matkoilla tutkin aina rosariot ja arboretumit. Mustilan arboretum Elimäellä on yksi mielikohde, siellä kukkivat alkukesästä myös sadat rhodot. Karjalohjan Tammisto on myös tutustumisen arvoinen.

Äänestä
  • lähellä nykyistä asuinpaikkaani. Jos oikein innostuisin, voisin tehdä päivän pyöräretken. Lapsuuden marjastusretkien perua lienee minunkin kiinnostukseni. Meillä oli kotona papulanruusu, jota olen vienyt mukanani. Yhden pistokkaan vein entiseen kotiini ja sinne jä iso pensas.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


1943 kirjoitti:

kansallispuistot kiinnostavat minua. Yhtenä monista haaveista on käydä kaikissa Suomen puulajipuistoissa ja kansallispuistoissa. Kuulun Dendrologian seuraan ja sen jäsenlehti Sorbifolia tuli tänään. Innostun aina, kun luen mielenkiintoisia kuvauksia. Oikeastaan teen pikkuhiljaa pientä arboretumia mieheni viimeiselle hakkuualueelle. Joka vuosi yritän istuttaa jotain uutta. Ensimmäisenä vuotena istutin kaksi surukuusta. Luontaisesti paikalla kasvaa vuorijalavia. Paikka on rinne, joka näkyy maantielle. Mietin puita, joilla olisi kauniit kevät- ja syysvärit. Puuvartisina myös alppiruusut kiinnostavat. Metsäiselle mökkitontille istutan joka kevät uuden alppiruusun, nyt on jo kymmenkunta vuokralaisten silmien ilona.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu