Mistä löytäisin omaiselleni(vanhukselle) kirjan, jossa puhutaan valittamisesta ja sen turhuudesta.
Hän on ollut koko ikänsä aina tyytymätön kaikkeen.
Hän on ollut kyllä fyysisesti sairaskin.
Mutta mitä se valittaminen korjaa, ei mitään.
En ole koskaan oppinut ymmärtämään mitä tämä ainainen valittaminen tarkoittaa.
Mistä se johtuu.
Ei ihminen voi vuodesta toiseen olla kipeä ja sairas ja väsynyt.
Ei ole tervettä, jos ei lääkäritkään löydä mitään fyysistä vikaa tutkimuksissa, silti potilas jatkaa valittamistaan.
Mutta hänen olisi hyvä lukea jokin kirja, missä perustellaan valittamisen negatiivisia puolia.
Sitä miten se vaikuttaa ihmiseen itseensä ja hänen omaisiin ja ystäviinsä.
Tuollaisen ainaisen ruikutuksen kuuntelu on hyvin
rasittavaa kaikille.
Mistä siis aihetta käsittelevä kirja?
Jos joku tietää, kertokaa äkkiä!
Voisiko joku neuvoa
Help help
4301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjat eivät auta. Minulla on ollut samanlainen vanhus. Hän valitti kuolemaansa asti. Ainakin minun havaintoni mukaan kyseessä oli hallintaongelma - kun muut eivät tehneet kuten haluttiin. Yksinäisyys on toinen syy. Kumpaakaan ei kirjoilla korjata. Jos vanhus lukee, niin hänhän on jo hyvällä tiellä, eikö totta? Löytäisitkö hänelle jonkin vertaisryhmän, kuten sanotaan, jossa hän saisi vapaasti haukkua sinut ja muut omaiset, ja muut vastaavat haukkuisivat omansa, eikä kukaan kuuntele ketään? Nimimerkillä "kokemusta on" - huolehdi itsesi kuulomatkan ulkopuolelle. Apua ei ole tautiin, hoida itsesi.
Itse olen päässyt valituskierteestä eroon niiden avulla. Siis vanhojen asioiden märehtimisestä.
saada toinen ymmärtämään luonnevikojaan kirjojen avulla. Yksi muuten ihana kaverini kehuu itseään yltiönään niin, että nolottaa. Yritimme aikaisemmin saada hänet ymmärtämään, miten naurettavalta se kuulostaa puhumalla asiasta itseään kehuvien muiden ihmisten/roolihahmojen kautta. Hän iloisena päivitteli itsekehun ärsyttävyyttä kanssamme, ja jatkoi omakehuaan. No, päätin oppia elämään asian kanssa, hänessä on niin paljon hyviä puolia, että huonokin mahtuu. Mutta tuollainen valittaminen on tietysti vielä kenkumpaa (sellaisestakin on kokemusta). Itsekehussa on sentään positiivinen keskustelusävy. Oletteko huomanneet, että kun tyytymättömyydelle/ärsyyntymiselle antaa vallan, se ruokkii itseään ja yhtäkkiä kaikki alkaa näyttää harmaammalta ja pienetkin asiat ärsyttävät? Esimerkiksi joogafilosofiastahan löytyy ohjeita juuri siihen, miten ei pidä takertua elämän vääryyksiin eikä antaa niille valtaa. Mutta taitais olla liian pitkä ja kivinen tie lähteä siihen tutustuttamaan.
Merete Mazzarellaa. Voisi auttaa tukalasa tialnteessasi. "Kun kesä kääntyy".